Ladataan...
Viinillä

Kuten ehkä kaikki tätä blogia lukeneet ovat varmasti huomanneet, mun bloggailu on ollut hieman khrm. huolimatonta viimeaikoina. Syynä on ollut muutto ja remppa uusien työkuvioiden perässä Mansesta espoolaislähiön rauhaan (Arvatkaa vaan, kuinka paljon Kuben Lähiö, lähiö on raikannut kun oon vedellyt telalla maalia seiniin).

Syynä blogin tauolle jäämiseen ei kuitenkaan ole kiinnostuksen puute vaan ystävämme Valvira ja alkoholilainsäädäntö. Tää misu nappasi nimittäin vuoden pestin viina- & viinibisneksen sekatyöläisenä ja vaikken ikinä työnantajani tuotteista blogiini kirjoittaisikaan, alkoholialan kaupallisen tahon edustajana minun on pidättäydyttävä alkoholin menekin edistämisestä minkäänlaisin toimenpitein omissa sosiaalisen median kanavissa. Eli bloggaaminen jää, mutta mikäli jollain on viinillisiä kysymyksiä tai haluat apua esim. tastingin pitämiseen himassa, viinilla@gmail.comin kautta voi aina laittaa viestiä. 

Viiniharrastus ja viinbloggaaminen ovat olleet ihan parasta, oon tavannut ihan huippuhuikeita tyyppejä ja päässyt aivan övereihin mestoihin ja saanut maistaa aivan ihania viinejä. Aloittaessani en oikein tajunnut kuinka vähän tiesin viineistä, nyt WSET 3:sen suoritettuani ymmärrän, kuinka paljon viineissä riittää opittavaa, eli kuinka paljon tässä harrastuksessa voi vielä oikeastaan kehittyäkin.

Kiitos kaikille ihanille tämän blogin lukijoille, palataan kuvioihin syyskuussa 2016. Nauttikaa viinistä ja lukekaa paljon viiniblogeja

Viinihuuruisin pusuin,

 

Heta

Share
Ladataan...

Ladataan...
Viinillä

Rosée-viini. AH!
Oot onni. Ei tää syksy
meitä erota.

Kun olin 11, mun perhe asui Malesiassa ja Malacca International Schoolin Form 1 opiskelijoilla lukujärjestykseen kuului yhtenä aineena runous (tietty accountingin ja commercen lisäksi, siellä me beibit veivattiin tiliristikoita Mr. Browningin johdolla). Sain runoudesta A:n ja olin aika hyvä haikuissa. 

En ehkä enää, mutta jos joku viini ansaitsee runoja, se on roseet. R A K A S T A N roseeviinejä. Niitä ei-niin-vakavastiotettaviakin ja niitäkin, missä on sokeria. 

Deniz Löktasmanbunilla varustettu NoMad Cellarsin viinichef ja mieltsin hyvä tyyppi järkkäsi tovi sitten roséee-illan, johon Mr. Löktas oli kokkaillut huippuhyviä safkoja ja valkannut kellaria pyörittävän Petterin kanssa roseeviinit. NoMadia FB:ssä seuraamalla saatat muuten bongata itsekin seuraavan viini-iltaman, suosittelen lämpimästi kaikille viiniharrastuksen asteeseen katsomatta. Barton & Guestier 9,99 € taisi olla mun illan Alkon valikoimasta löytyvä suosikki. Alkumaljana tarjoiltu jääkylmä Mateus Rose 7,99 € maistui myös oikein hyvältä kuuman päivän iltana. 

Himassa, rempan keskellä autuutta on ollut grillisafka ja se, että viinilasit ovat löytäneet paikkansa kaapista. Lahjuksena saatu Tommasin Chiaretto Rosé 9,99 € oli todella maistuvaa (kirsikkaa, vadelmaa, mineraalia, yrttejä namnamnam) ja dokabiiliä kamaa, ainakin jättimäisiin burgundilaseihin kaadettuna. Ei ehkä oikeoppinen lasi, mutta arvatkaa maistuuko kaikki niin paljon dekadentimmalta suuresta maljasta?

Tänä syksynä pistän sormet ristiin, että iskä ja Ville saavat kyyhkyt kiikkiin, sillä Ateljee Finnessä maistamani roseeviinin ja kyyhkyterriinin yhdistelmä oli niin taivaallisen hyvää, että sitä on pakko saada tehtyä myös himassa.

Vaaleanpunaisten viinilasien läpi maailma on kauniimpi paikka, ja kesä liian lyhyt aika roseen juomiseen.

 

Share

Ladataan...
Viinillä

Toukokuussa olin superonnekas ja pääsin pressivisiitille Venetoon tsekkailemaan Soaven meininkejä. 91-syntyneenä en tietenkään ole elänyt Soave Bolla –aikaa. Soave siis sinkosi maailmanmaineeseen 70-80 –luvuilla ja se oli ”kultakaudellaan” maailman suosituinta italialaista valkkaria.

Massiiviseksi paisunut halpatuotanto teki sen minkä missä tahansa viinialueella, eli alueen viinien maine laski, enkä ole ihan varma, onko Soave vieläkään päässyt ”traumasta” yli.

Eniveis, Soave on Venetossa pikkuisen uinuvan Soaven kaupungin ympärillä oleva viininviljelyalue, jossa tehdään viiniä pääosin Garganega-rypäleestä. Soaveen saa lisätä myös Trebbianoa ja Chardonnayta, mutta maistamistani viineistä Chardoa sisältävät olivat lähes poikkeuksetta vähemmän mielenkiintoisia kuin Garganegasta valmistetut sisarensa.

Soavesta ei tule vain yhdenlaista viiniä, sillä alueella on paljon erilaisia maaperiä, joista mielenkiintoisimpia on vanhojen tulivuorten rinteet, joissa maa on mustaa, mineraalipitoista ja se läpäisee hyvin vettä.

En ole oikein saanut otetta italialaisista valkkareista muutamia helmiä lukuun ottamatta, mutta soaveen tykästyin kyllä isosti. Hyvä hapokkuus, kypsien sitruunoiden, yrttien, suolan, aprikoosien ja mantelien aromit iskivät lujaa. Parhaat viinit olivat mahtava yhdistelmä kuivaa ja hedelmäistä, runsasta ja kevyttä. Hyvien happojen ansiosta vinhot maistuvat loistosti safkan kanssa, ja voisin kuvitella sippailevani soavea sardellipizzan, sipejen tai lähes minkä tahansa risoton kanssa. Ehkä kanttareliristoton kanssa näin syksyn kynnyksellä.

Lisäksi Soavessa oli ihan huippukaunista ja reissun paras hetki oli Le Battistelle –viini talon, tai pikemminkin viiniautotallin viinitarhoilla vierailu. Sydämellinen Christina vei meidät tsekkailemaan viinitarhojaan, jossa hän testaili yli satavuotiaista köynöksistä nipsittyjen versojen kasvattamista viinitarhaksi. Sateisen viinitarhakierroksen jälkeen saimme lasilliset Soavea ja ihan överiherkullista Vin Santoa Christinan äidin tekemän sopressa –makkaran kera.

 

Unohtumaton oli myös paikalliset hernefestarit keskelle peltoa pygätyssä teltassa, jossa parhaat hernebisneksen edistäjät palkittiin isoin pokaalein ja puhein ja tarjolla oli 7 ruokalajin menu herneistä. "In Italy, the food is good", kuten brittibloggaaja sanoi. Oli muuten ihan h*lvetin hyviä herneitä, näin kauniisti sanottuna.

Sain maahantuojilta testiin Tommasin ja Zenaton Soavet, ja sain vihdoin aikaiseksi maistaa, miltä kotimaan valikoima Soavesta maistuu.

Molemmat DOC Soave Classico (eli alkuperäiseltä alueelta) vuodelta 2013, joka oli oikein hyvä vuosi Soavessa. Molemmat viinit toimivat kuin aikakone: manteli, kypsä sitruksisuus ja kielelle jäävä karhe mausteisuus veivät takaisin hyytävän kylmiin tasting roomeihin Soaveen.

Zenaton Soavessa yhdistyi kivasti kypsä sitruuna, yrttisyys, hento mantelisuus, greippi ja maussa kevyt mausteisuus. Tommasin Soave taas oli hiukan kypsempää, ananaksista ja yrttistä, karvasmantelista kerhoa edustava valkkari. Tykkäsin molemmista, oikein monipuolisia viinejä. Ehkä enemmän pidin Tommasin tulkinnasta, joka harmikseni on poislistautunut Alkon tilausvalikoimasta. Kympin hintaan Zenaton Soave Classico tarjoaa kuitenkin todella hyvää vastinetta rahalle, ja on tunnistettava soave.

 

 

Share

Ladataan...
Viinillä

Sain kommenttiboksiini pyynnön laatia viiden pullon ostoslistan tyypillisistä rypälelajikkeidensa edustajista. Ilonpilaaja tässä heti kerron, että on suurin piirtein kolme tapaa valmistaa viiniä:

-       Rypäleen ominaispiirteitä korostaen

-       Terroiria (maaperää, ilmastoa ja viinintekoperinteitä) korostaen

-       Viinien maun suuruutta ja täyteläisyyttä korostaen

Lisäksi on tietty vielä neljäs tapa eli, ns.”luonnollisesti” niin, ettei käytetä viljeltyjä hiivoja, sulfiitteja tai suodattamista, mutta nämä viinit muodostavat hyvin pienen osan markkinoilla olevista viineistä.

Paras esimerkki erilaisista viininvalmistusmenetelmistä voisi olla suuresti rakastamani Chardonnay –rypäle. Raimat Chardonnay 9,99 €, False Bay Chardonnay 9,49 € tai Blason de Bourgogne Macon-Villages menevät kaikki aikalailla ekaan kategoriaan, koska niissä maistuu upeasti Chardonnay-rypäleelle tyypillinen sitruksisuus ja omenaisuus. Toiseen kategoriaan pärähtävät lähes kaikki AC Chablis-merkinnällä varustetut viinit, tai esim Joseph Drouhin Rully 17,99 €. Kalkkisen maaperän mineraalisuus, pohjoisen ilmaston tuomat vehreät sävyt paiskaavat näissä viineissä kättä rypäleen sitruksisten ja omenaisten aromien kanssa. Rullyssa taas oman mausteensa viiniin tuo tyylikäs, perinteinen tammikypsytys. Jättimäisestä tammilankkuchardosta taas voisi olla esimerkki Matetic EQ Organic Chardonnay 15,89 € tai Nimbus Chardonnay 14,95 €. Eli "tyypillinen lajinsa edustaja" on viinien maailmassa hyvinkin suhteellinen käsite.

Mutta. Jos pysytään alkuperäisessä tehtävänannossa ja pyritään löytämään viinejä, joissa rypäleiden ominaisaromit tulevat parhaiten esiin, niin tässä niitä olisi!

Chardonnay
Sitruunaa, vihreää omenaa, aprikoosia, yrttejä, päärynää, makeita mausteita. Hyviä kalaviinejä, runsaammat esitykset taas kivoja esmes pastan tai kermaisen kanan kanssa.

Kokeile: Raimat Chardonnay 9,99 €

Sauvignon Blanc
Nokkosta, mustaherukkaa, tomaatinlehteä, ruohoa, yrttejä, passionhedelmää, mangoa, limeä, greippiä. Hapokas lajike. Kiva kumppani lohelle, varsinkin savulohelle.

 

Kokeile: Ninth Island Sauvignon Blanc, 16,98 €

Viognier
Kukkia, päärynää, mausteita, aprikoosia, persikkaa, ananasta. Hermit the Crab on esim ihan timanttiviini vietnamilaisille kesärullille.

Kokeile: Hermit the Crab Viognier Marsanne 14,90, € (tämä ei ole 100 % Viognier, mutta se ei haittaa kovin paljoa, tärkeintä on huomata eroja eri lajikkeiden välillä)

 

Riesling
Sitruunaa, aprikoosia, keltaluumua, nektariinia, hunajamelonia, yrttejä, mausteita. Hapokas lajike. Soveltuu hyvin aasialaisen ruoan ja fläsäisen safkan kanssa.

 

Kokeile: Cono Sur Single Vinyard Block 23 Riesling, 12,99 €

 

Gewürstraminer
Litsiä, ruusua, mausteita, ananasta, kukkia, rusinoita. Keskihapokas lajike. Erittäin mausteisen ruoan tai esim. Ankanmaksan seuraan.

Kokeile: Gisselbrecht Gewurstraminer Tradition, 13,79 €

 

Pinot Noir
Kirsikkaa, vadelmia, pippuria, karpaloa, puolukoita, punaherukoita. Usein hyvä hapokkuus.

 

Kokeile: Joseph Drouhin Rully, 17,99 €

 

Merlot
Luumuja, mustaherukoita. Usein pehmeitä viinejä.

 

Kokeile: Beringer Founder's Estate Merlot, 12,99 €

 

Tempranillo
Mansikoita, vadelmia, karpaloita, punaherukoita.  Usein keskitäyteläisiä ja monipuolisia ruoka viinejä.

Kokeile: Raimat Tempranillo 11,99 €

 

Syrah
Karhunvatukoita, vadelmia, luumua, pippuria. Joskus tyylikkäitä ja hennon hilloisia vinkkuja, joskus kunnon hillopurkkipläjäyksiä.

 

Kokeile: Nederburg Winemaster's Reserve Shiraz 10,98 €

 

Cabernet Sauvignon
Mustaherukoita, yrttejä, mausteita, tummia luumuja. Usein isoja pihviviinejä.

 

Kokeile: Peter Lehmann Portrait Cabernet 14,97 €

 

 

Tastingia varten kannattaa kattaa 5 lasia ja maistaa viinit em. Järjestyksessä (kevyimmästä tuhdeimpaan). Myös Alkon tai maahantuojan sivuilta löytyvä tuoteinfo on hyvä tulostaa mukaan. Viiniä tutkaillessa kannattaa kiinnittää huomiota aromeihin, eli tuoksuihin ja makuihin, suutuntumaan ja maun pituuteen. Olennaista ei ole viinin mahdollisimman tarkka kuvailu tai mahdollisimman monen aromin löytäminen, vaan sen oivaltaminen, mistä pitää itse ja mistä ei!


Share

Ladataan...
Viinillä

Viinitastingit ovat ehdottomasti viiniharrastuksen suola, sokeri ja suolakaramelli. 

Kun viinialan  ammattilaiset kerääntyvät huvittelemaan tai skabailemaan, maistetaan viinejä usein sokkona ja tarkoituksena on tunnistaa viinin alkuperä ja vuosikerta. Tavallisen viininystävän kannalta tässä ei kuitenkaan ole useimminkaan mitään hauskaa tai hyödyllistä. Kivempi tapa pitää viinitasting on valita viinejä, joiden kautta oivaltaa jotain viineistä.

Monilla viinikerhoilla tai esimerkiksi Viini-lehden viinikoululla tastingit on usein järjestetty jonkin rypälelajikkeen tai alueen ympärille. Se onkin oikein oiva tapa oppia jotain tietyistä aihepiiristä, mutta jos vasta aloittelet viinin juomista, suosittelen pitämään tastingin, jossa on maksimissaan kuusi viiniä, ja jotka ovat keskenään hyvin erilaisia. Näin opit huomaamaan eroja viinien välillä ja ehkä myös vähän sitä, minkä tyyppisestä viinistä itse pidät.

Tässä siis viiniehdotukset helppoon tastingiin, jota varten tarvitset kaksi lasia per osallistuja ja pullon viiniä max. kymmentä osallistujaa kohti. Tastingeissa sopiva maisteluannos on noin  6 cl, eli puolikas ”normaalista” viinilasillisesta.


Kuohuviinit

Viineissä ei merkkaa ainoastaan rypäle ja alkuperämaa. Valmistusmenetelmällä, kuten käymisellä tai kypsytyksellä on ihan mieltsin iso rooli lopputuloksen kannalta. Ota kaksi viiniä: Val d’Oca Prosecco, 10,98 € ja Lindauer Cuvée Brut, 12, 78 €. Pyrkikää tunnistamaan, kummassa viinissä on enemmän päärynäisiä aromeja ja kummassa paahtoleipäisiä aromeja. Pohdi, kummasta pidät enemmän.

 

Vastaus: Prosecco on päärynäinen ja Lindauer paahtoleipäinen. Tämä johtuu siitä, että Lindauer on läpikäynyt sakkakypsytyksen, eli viini on hengaillut kuolleen hiivasolukon (kuulostaa ällöltä, mutta lopputulos on parhaimmillaan erittäin kunkkua) kanssa.

 

Valkoviinit

Noh, viinissä todellakin merkkaa myös rypäle. Ota kaksi viiniä: Vicarage Lane Sauvignon Blanc 11,99 € ja Carl Loewen Quant Riesling, 13,28 €. Pyrkikää tunnistamaan, kummassa viinissä on mustaherukanlehtimäisiä aromeja ja kummassa aprikoosiin ja meloniin viittaavia aromeja. Pohdi, kummasta pidät enemmän.

Vastaus: Molemmat rypäleet, Sauvignon Blanc ja Riesling ovat nk. Aromikkaita lajikkeita. Molemmilla on siis ominaisaromeja, jotka maistuvat viineissä kasvupaikasta riippumatta. Herukkainen viini on Sauvignon Blanc, jolle tyypillisiä aromeja ovat mustaherukat, vastaleikattu ruoho, kasvihuone, nokkonen, lime ja passionhedelmä ja aprikoosinen viini taas Riesling, jolle tyypillistä on kivellisten hedelmien,  hunajamelonin, sitruunan ja mausteiden aromit.

 

Punaviinit

Jos olet koskaan miettinyt, mitä eroa on täyteläisellä ja ei kovin täyteläisellä viinillä, tai punaisen marjaisella ja tumman marjaisella viinillä, tämä harjoitus on sinua varten. Ota kaksi viiniä: Il Pietrello, 12,99 € ja Peter Lehmann Barossa Shriraz, 13,98 €. Maista viinejä, ja pyri miettimään, kumpi viineistä olisi ohukainen ja kumpi paksukainen. Pohdi, kummasta pidät enemmän.

Vastaus: Il Pietrello on ”ohukainen” ja Peter Lehmann ”paksukainen”. Toisessa viinissä rypäleet eivät ehkä ole olleet niin kypsiä kun ne on poimittu, eikä rypäleiden kuoria ole lillutettu niin kauaa rypälemehun kanssa yhdessä. Vaikka Il Pietrello on kypsynyt 6kk pidempään tammitynnyreissä kuin Peten Cabernet, tammitynnyrit tuskin ovat olleet yhtä uusia kuin Mr. Lehmannin tuotoksessa. Lisäksi, isommassa viinissä on 1,5 % enemmän alkoholia, joka lisää täyteläisyyden tuntua.

 

Share

Ladataan...
Viinillä

Multa kysytään usein, miten pystyn erottelemaan viinien aromeja. No en ole puuhassa mitenkään erityisen hyvä tai siunattu millään supernenällä niin kuin samppanja-asiantuntija Richard Julin, joka kuulemma lapsena haistoi jo eteisestä saakka, että jaakaapissa on maidon päiväys menossa umpeen. In fact olen aika huono ja joskus saattaa mennä ihan helvetillisetkin tammitukset ihan ohi ”pienenä mausteisuutena”.

Mutta tässä mun tipsejä siihen, miten aromien erottelu viinistä muuttuu helpommaksi ilman supernenää:

  1. WSET:n lista

Olin keväällä WSET Advanced viinikurssilla, jossa opeteltiin systemaattinen maistelutapa. Systemaattisen maistelutavan tarkoituksena on pilkkoa viini palasiin ja kuvailla viiniä mahdollisimman osuvasti. Apuna tässä on pitkä lista tuotteita tai asioita, joiden avulla viinin aromimaailmaa voidaan kuvailla. Eli jos tuntuu siltä, että ”kyllä mä sit tiedän miltä se maistuu kun sen joku sanoo mulle tai mä nään sen” niin ota avuksi lista aromeista.

  1. Pieni huijaus

Rypäleille tunnusomaisten aromien tunteminen auttaa kummasti viinin kuvailussa. Jos tietää, että rieslingeistä löytää usein hunajamelonin, persikoiden, aprikoosien, kypsän limetin, kypsän sitruunoiden, mausteiden, yrttien ja mineraalisuuden aromeja, on helppo vähän säveltää ja heitellä ilmaan rypälelajikkeeseen liittyviä aromeja.

  1. Treeni

Haistaminen vaatii treeniä, ihan niin kuin moni muukin asia tässä maailmassa. Jos ei tiedä, miltä persilja tai päärynä tuoksuu luonnostaan, on mahdotonta löytää niitä viinistä.  Eli haista kaikkea ja pyri painamaan mieleen erilaisia hajuja, vaikka ne eivät tuntuisi kovin viinillisiltä.  Hyvää treeniä on tehdä tätä myös ”väärin päin”, eli palauttaa mieleen, miltä joku juttu toksuu tai maistuu.

  1. Hajusteiden käytön välttäminen

Unohduksien seurauksena en käyttänyt melkein kuukauteen hajuvettä. Hajusteesta luopuminen herkisti nenää toden teolla, ja esimerkiksi yksi suihkaus hajuvettä ranteessa tuntui lemuavan ihan kreisinä. En muutenkaan käytä hajuvettä tai kovin tuoksuvia hiusjuttuja viinitastingeissa, mutta ”tuoksupaastoa” voisin kokeilla jatkossa uudelleen.

  1. Välineistö

Tulppaaninmuotoisen viinilasin ideana on pitää viinin aromit lasissa. Kunnollisesta viinilasista viinin haistelu on huomattavasti helpompaa kuin laakeista ysärilaseista, jotka päästävät kaikki aromit taivaan tuuliin.

 

+1 Halpisten ja chileläisten välttäminen

Edulliset viinit eivät ole niitä helpoimpia ja WSET:ssäkin viinien keskihinta huiteli siinä 15-20 euron kieppeillä. Laadukkaissa eurooppalaisissa viineissä on usein monipuolisin aromimaailma, kun taas omasta mielestäni surkein on halvoissa viineissä ja kympin chileläisissä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Viinillä

Jännät tehtävät uudehkossa työharjoittelupaikassa ja intensiivinen kämppäjahti pääkapunkiseudulla ovat vetäneet tästä muijasta juicet finaaliinniin, että läppärin kansi on tuntunut iltaisin satakiloiselta. Mut nyt on kiva juttu tulossa, nimittäin mun, Emmin, Janican, Annukan ja Annan pop-up ravintola Berthassa!

Ravinteli Bertha huhuili aiemmin pitävänsä heinäkuussa yhden viikon ajan ravintolaa auki niin, että kuka tahansa saa tulla toteuttamaan ravintolan kanssa yhdessä jonkun tempauksen tai pop-up ravintolan Berthassa. Tampereen nopeimpana somettajana Emmi tietty bongasi tilaisuuden tulleen ja sopi Berthan tyyppien kanssa, että kourallinen bloggaajia olisi tulossa kokeilemaan siipiään ravintoloitsijoina.

Ruokabloggaajat ovat saaneet vastata ruokapuolen suunnittelusta ja minä ja Mansen Muijat hääritään salin puolella. Tiedossa ei ole ihan perinteistä Berthaa, vaan 63 euron menulla on vähän rennompaa ja rempseämpää ruokaa kauden parhaista aineksista sekä huippuhyvää juomaa. Pöydän varaus onnistuu Berthan sivuilta ja pöytiä näyttäisi olevan vielä ihan kivasti jäljellä. Mukana on tietenkin myös Berthan huipuista huipuin henksu, jotta paketti pysyy kasassa.

Tervetuloa syömään ja juomaan tiistaina 7.7 Ravinteli Berthaan!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Viinillä

Olin viime perjataina vetämässä Alkon uutuuksia taas pitkästä aikaa. Omaan mieleen jäivät nämä viinit:

 

 

Superhalpa Chenin: Douglas Green Chenin Blanc, 6,93 €

Jos mun olisi pakko ostaa alle7 € viiniä, ostaisin tätä. Kiva sitrusten, päärynöiden ja mausteiden sävyttämä aromimaailma, jossa ei viinin kuivuudesta huolimatta ollut oikein mitään epämiellyttäviä piirteitä. Vaikkei viini nyt sinällään ollut mitään MEGAHUIKEAA OH LORD niinkun seitsemällä eurolla on vähän vaikea ollakin, mutta siis perus hyvää ja hintalaatusuhteeltaan todella hyvää.

 

 

Grillatun kanan paras kaveri: Adega de Pegões Colheita Seleccionada, 9,49 €

Neljän rypäleen sekoite Lissabonin huudeilta Portugalista. Runsaan trooppinen päärynä-ananas-mango-lime –akselille menevä hedelmä, kiva mausteinen tammi, 5 g/l sokeria ja hillitty 13 % alkoholia. Ei mikään hienosteluviini, muttei aina pidä ollakaan. Hintalaatu –suhde mielestäni erittäin kohdillaan.

 

 

Munkkiviiniä Unkarista: Pannonhalmi Tricollis, 10,69 €

Tykkäsin hienostuneen hedelmäisestä, hiukkasen mineraalisesta  ja tasapainoisesta vinkusta muutenkin, mutta tarina kertoo, että tämä persikka-päärynä-sitruuna-tsetti tulee Unkarista Pannonhalman luostarista, jossa ihan oikeat munkit viljelevät rypäleitä kolmella kalkkisella kukkulalla. Kauniista pullosta ja oikeasti kympin hinnasta plussaa.

 

 

Suolainen muikkuviini: Veralda Istarska Malvazija Prestige, 14,72 €

Malvasia –rypäleestä saa joko äärimmäisen tylsiä vinkkuja, muta myös äärimmäisen ihania viinejä, joissa erityisesti sytyn sitruunamehun ja suolaiselta maistuvan mineraalisuuden yhdistelmälle. Hyvä juttu vielä, jos taustalla maistuu pieni karvasmanteli tai yrtit, niin kuin tässä juicessa. Tätä sippaillessa voi kuvitella itsensä seilaamaan Adrianmerelle ja syömään jotain ihanaa fritattua fisua auringon paahtaessa naamaan. Oon kuitenkin vähän siinä rajoilla, onko 15 e vähän turhan stiippi hinta käyttötarkoitukseltaan kuitenkin aika simppeliltä vinholta.

 

 

Onko kellään muulla jo kesän luottoviinit tiedossa?

Share

Ladataan...
Viinillä

Kesän eka terassirosee. Aina ihanaa, vaikka istuisi terassilla viltissä ja nenä olisi flunssasta tukossa. Kevään blini- & parsaviinien ja valmistujaisskumppien jälkeen tekee aina erityisen paljon mieli roseeta, vaikka tykkäisin juoda sitä oikeastaan ympäri vuoden. Joseph Mellot Sancerre Le Rabault Rosé 2014, 14,90  , sitruksinen ja raikkaan marjainen rosee oli mieleeni, vaikka 15 euroa kesäviinistä onkin siinä rajoilla. Hintaa tosin selittää se, että viini on tuotettu Pinot Noir -rypäleestä Sancerressa, jossa tehdään enimmäkseen maailmankuuluja Sauvignon Blanceja. Elegantti, kepeä ja hienostunut rosée, jota voisin ostaa uudelleen.

Hedelmäisempää ja hilloisen vadelmaista roseeta kaipaaville suosittelen MJ Janeil Roséta, 9,49 € jossa 9g sokeria takaa erittäin korkean dokabiliteetin.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Viinillä

Imbibe Magazinen ja Camparin aloittaman Negroni Weekin ajatuksena on juoda negroneja ja lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen. Turussa näyttää olevan enemmänkin ravintoloita ja Helsingissä huhujen mukaan myös pari cocktail-paikkaa osallistuu tempaukseen.

Veljeni Kolen kanssa pystytettiin äidin takapihalle pieni pihastudio, laitettiin kamera tikkailla olevan ämpärin päälle ja tehtiin video!

Negroni Nössöille from Heta Kangasmaa on Vimeo.

Share

Ladataan...
Viinillä

Sain ihan äly-hyvän postaustoiveen kommenttilootaan vähän aikaa sitten Kieppikseltä:
 

Näin viinimaallikkona olen monesti miettinyt maksetaanko samppanjassa ensisijaisesti brändistä, siis samaan tyyliin kuin vaikka merkkivaatteissa? Vai onko valmistustapa jotenkin hyvälaatuisia cavoja jne. kalliimpi?

Esimerkiksi viikonlopun sokkomaisteissa ykkössijan nappasi 50 euron Louis Roederer Brut Premier ja niukasti toiseksi tuli alle 20 euron itävaltalainen Stift Klosterneuburg Mathäi Brut. Jos pitäisi valita kumman pullon ostaa Alkosta, niin valinta kallistuisi tuohon edullisempaan vaihtoehtoon. Eli saako 30 eurolla pääsääntöisesti laadukkaamman cavan tai muun kuohuvan kuin samppanjan?

Vastatakseni lyhykäisesti:
Kyllä, markkinointi maksaa, mikäli kyseessä on iso brändi. Toisekseen, maa on Champagnessa kallista, mikä nostaa rypäleiden hintaa, mutta perussamppanjan valmistusmenetelmät eivät ole kalliimpia kuin huippu-cavojen. Ja jos on 30 euroa rahaa niin saa. Jos on 60 euroa rahaa niin en ole ihan niin varma, koska sen hintaista cavaa en ole koskaan juonut :)

Pidempi vastaus:
Kuohuviinin valmistus menee perusperiaatteiltaan näin:
Otetaan rypäleitä, puristetaan niistä mehu ja käytetään se viiniksi. Lisätään viiniin vähän sokeria ja hiivaa ja suljetaan viini paineastiaan, jotta käymisen yhteydessä muodostuva hiilidioksidi jää viiniin. Otetaan hiivasakka pois siten, etteivät hiilihapot lähde viinistä.

Periaatteessa kuoharia voisi tehdä Thompson Seedlesseistä kahdella kannellisella ämpärillä ja äyskärillä, mutta viinin laadun parantamiseksi prosessin vaiheessa tehdään erilaisia juttuja, jotka näkyvät viinin hinnassa. Käyn seuraavaksi läpi samppanjan, cavan, proseccon ja minkä tahansa huippu-huippu-kuplan, olisi se nyt vaikka nimeltään Cuvée Timantin valmistuksen.

Rypäleiden alkuperä

Samppanja: Champagne AC sijaitsee oikeastaan niin pohjoisessa, kuin viiniä voi viljellä. Äärimmäisistä olosuhteista tulevat usein upeimmat viinit. Rypäleisiin kertyy ihan kreisi ja upea hapokkuus ja hieno mineraalisuus.Chardonnay ilmentää täällä ihanan sitruunaisia ja omenaisia piirteitä. Rajattu alue tarkoittaa rajattua määrää viiniä ja maan kovaa hintaa.
Cava: Cavaa saa tuottaa aika monella alueella Espanjassa,ei ainoastaan Penedesissä. Kataloniassa, merituulten viilentämillä kukkuloilla alkuperäiset cavarypäleet Xarel-lo, Macabeo ja Parellada pärjäävät kuitenkin parhaiten.
Prosecco: DOC Prosecco Venetossa. Proseccosta on olemassa myös  DOCG Valdobbiane-laatuluokitus, jotka kattavat paremmat tarhat.
Cuvée Timantti:  Cuvée Timanttiin käytetään ainoastaan kaikista parhaimmilta tarhoilta kerättyjä rypäleet. Tarhat ovat usein todella vanhoja, jolloin ne tuottavat vähän vähemmän viiniä.

Rypäleiden poiminta ja viinin puristus

Samppanja: Rypäleet tulee poimia käsin ja 160 kg rypäleistä saadaan n. 100 l juicea.
Cava: Rypäleitä saa poimia koneellisesti, mutta monet tarhat ovat kukkuloilla, jolloin käsin poimiminen on ainoa vaihtoehto. 150 kg rypäleestä saa puristaa 100 l juicea.
Prosecco: Käsin poimiminen on yleistä, sillä monet tarhat on trimmattu? Väännetty? Pergolaksi. Pergola-tarhaa ei voi kerätä koneellisesti, vaan käsin, mikä nostaa hintaa. Tuottajat ovat kuitenkin alkaneet muuttamaan tarhojaan koneelliseen poimintaan soveltuviksi.
Cuvée Timantti: Rypäleet poimitaan käsin ja vain parhaimmat tertut valikoidaan viiniin. Poimimisen ajoittaminen on kriittistä ja esimerkiksi kaksi päivää liian myöhään poimitut rypäleet saavat mennä johonkin muuhun viiniin. Tertut puristetaan kokonaisina ja vain 80% mehusta käytetään viiniin.

Viinin käyttäminen

Samppanja: Viiniin on sallittua lisätä hiukkanen sokeria alkoholipitoisuuden nostamiseksi.  Viini käy teräksessä, joskus tammessa. Fasiliteetit ovat usein valtavia.
Cava: Sama kuin edellinen.
Prosecco: Viini käy useimmiten teräksessä.
Cuvée Timantti: Osa viinistä saattaa käydä tammessa ja osa tietty lämpökontrolloidusti ja pitkään.

Toinen käyminen

Samppanja: Viini laitetaan pulloon, sekaan vähän sokeria, hiivaa ja kirkastusmönjää, kuten jotain leväproteiinia. Viini kypsyy hiivasakkojen kanssa minimissään 18 kk. Iso inventaari = lisää hintaa.
Cava: Sama kuin samppanjassa, mutta kypsyminen kestää minimissään vain 9 kk.
Prosecco: Sammioon heitetään sokeria ja hiivaa, kansi päälle ja antaa kuplia. Kypsytys ei kestä kauaa, sillä Glera-rypäleen aromimaailma ei erityisemmin hyödy sakkakypsytyksen tuomista hiivaisista aromeista.
Cuvée Timantti: Ehdottomasti pullokypsytys, mutta usein erittäin pitkä sellainen, kuten 3-9 vuotta. Remuage, eli sakan valuttaminen kohti pullon kaulaa saattaa tapahtua käsin.

Myynti ja markkinointi

Samppanja: Mainontaa. A lot of it. Ei vain yksittäisten tuottajien, vaan myös CIVC:n osalta.
Cava: Mainontaa. Mutta riippuu paljon tuottajasta
Prosecco: Riippuu tuottajasta
Cuvée Timantti: PRää, kuten dinnereitä ja tastingeja. En ole ikinä kuullut ihmisestä, joka olisi maksanut vaikka Dom Ruinartista, vaikka useita kyseistä mehua juoneita olen kyllä tavannut. Prestiisilimujen avulla edistetään myös peruskaman myyntiä.
 

On siis mahdotonta sanoa, onko vaikka cava parempaa kuin samppanja. Parempi hinta-laatu –suhde siinä kyllä on. 30 e cava on usein paljon parempaa kuin 30 e samppanja, mutta halvin cava ei ole parempaa kuin halvin samppanja, koska Champagnessa on tiukemmat minimilaatuvaatismukset. Prosecco ei omiin lempijuomiini oikein kuulu, sillä en jaksa innostua päärynä-omena–akselilla liikkuvasta aromimaailmasta ja ihan ok –hapokkuudesta. Charmat –metodilla tehdään kyllä hyvää kuohua, mutta useimmiten vähän paremmista rypäleistä kuin Glerasta. Cuvée Timanteissa hinta-laatu –suhteesta on enää järjetöntä puhua, koska hinnatkin ovat niin huikeita. Ne kuitenkin tarjoavat ihan huikeita nautintoja, joista viinin ystävät haluavat maksaa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Viinillä

Viinipullojen kyljissä näkyy usein kirjainyhdistelmiä, kuten AOC, IGP, IGT, DOC, DOCG.

Kirjainyhdistelmät ovat merkintöjä viinien laatuluokituksesta. Laatuluokitukset ovat säännöstöjä, joilla pyritään takaamaan tietyltä alueelta tulevan viinin laatu kuluttajalle. Euroopassa laatuluokitukset jakautuvat kahtia: Quality wines produced in specified regions ja Protected Geographical Indication.

QWPSR-luokkaan kuuluvat esimerkiksi ransklainen Apellation Controllee, italialainen DOC  ja espanjalainen DO. Italiassa ja Espanjassa on lisäksi kaikista laadukkaimmat alueet eroteltu DOCG ja DOCa –merkinnöillä, jotka tarkoittavat kontrolloitua ja taattua alkuperää. Ne ovat siis parempia. Ranskassa laatueroja on pyritty tekemään Grand Cru ja Premier Cru –tarhaluokituksilla. Espanjassa ja Italiassa alueisiin lisätyt lisänimikkeet, kuten Riserva tai Reserva kertovat viinin kypsytyksestä.

Apellaatiot menevät usein päällekkäin. Tein pienen esimerkin. Omassa apellaatiosysteemissäni saa viljellä vain Kangasmaaner-rypälettä. Leikkipuistonkulman viinitarha on paras tarha ja Sorsarinne ja Tammelan puistokatu toisiksi parhaita tarhoja. Näiltä tarhoilta tulevissa viineissä rypäleet tulee poimia käsin ja niiden tulee sisältää vähintään 13% alkoholia. Sorsapuiston ja Saukonpuisto AC:n tarhoilla viini tulee edelleen poimia käsin, mutta sen täytyy sisältää luonnostaan  12 % alkoholia. Tammela AC:ssa rypäleet voi poimia koneellisesti ja minimivaatimusta alkoholin määrän suhteen ei ole. Kelpaa, kunhan rypäleet ovat Kangasmaaner-lajiketta.

Mikäli joku haluaa tehdä sekoituksen Leikkipuistonkulman ja jonkin muun Sorsapuiston alueen viineistä, viinin luokitus on Sorsapuisto AC, kunhan siinä on 12 % alkoholia ja Kangasmaaner-rypäleet on poimittu käsin. Jos taas käy niin, että  sorsarinne Premier Crussa ei oletarpeeksi alkoholia, on se downgreidattava Sorsapuisto AC:ksi, tai vielä ”alemmas” Tammela AC:ksi.

Jos joku haluaisi viljellä Gewürztramauro –rypälettä Tammelan AC:ssa, siitä tehty viini ei voisi olla Tammela AC:tä. Tällöin Protected Geographical Indication astuvat kehiin. PGI luokituksen tarkoituksena on osoittaa, että viini on laadukas ja tulee tietyltä maantieteelliseltä alueelta ja usein siinä se. Eli huomattavasti kevyempi byrokratia, toisaalta alempi laatuluokitus.

Laatuluokitukset antavat usein hyvää osviittaa viinin laadusta, mutta ne eivät kerro koko totuutta. Monet tuottajat haluavat tehdä viinejä omalla tyylillään ja valitsevat siksi PGI –luokituksen tiukkojen DOC/DOCG/DO/DOCa/AC –luokitusten sijaan.

Share
Ladataan...

Pages