Ladataan...
Viinillä

Kuten ehkä kaikki tätä blogia lukeneet ovat varmasti huomanneet, mun bloggailu on ollut hieman khrm. huolimatonta viimeaikoina. Syynä on ollut muutto ja remppa uusien työkuvioiden perässä Mansesta espoolaislähiön rauhaan (Arvatkaa vaan, kuinka paljon Kuben Lähiö, lähiö on raikannut kun oon vedellyt telalla maalia seiniin).

Syynä blogin tauolle jäämiseen ei kuitenkaan ole kiinnostuksen puute vaan ystävämme Valvira ja alkoholilainsäädäntö. Tää misu nappasi nimittäin vuoden pestin viina- & viinibisneksen sekatyöläisenä ja vaikken ikinä työnantajani tuotteista blogiini kirjoittaisikaan, alkoholialan kaupallisen tahon edustajana minun on pidättäydyttävä alkoholin menekin edistämisestä minkäänlaisin toimenpitein omissa sosiaalisen median kanavissa. Eli bloggaaminen jää, mutta mikäli jollain on viinillisiä kysymyksiä tai haluat apua esim. tastingin pitämiseen himassa, viinilla@gmail.comin kautta voi aina laittaa viestiä. 

Viiniharrastus ja viinbloggaaminen ovat olleet ihan parasta, oon tavannut ihan huippuhuikeita tyyppejä ja päässyt aivan övereihin mestoihin ja saanut maistaa aivan ihania viinejä. Aloittaessani en oikein tajunnut kuinka vähän tiesin viineistä, nyt WSET 3:sen suoritettuani ymmärrän, kuinka paljon viineissä riittää opittavaa, eli kuinka paljon tässä harrastuksessa voi vielä oikeastaan kehittyäkin.

Kiitos kaikille ihanille tämän blogin lukijoille, palataan kuvioihin syyskuussa 2016. Nauttikaa viinistä ja lukekaa paljon viiniblogeja

Viinihuuruisin pusuin,

 

Heta

Share
Ladataan...

Ladataan...
Viinillä

Rosée-viini. AH!
Oot onni. Ei tää syksy
meitä erota.

Kun olin 11, mun perhe asui Malesiassa ja Malacca International Schoolin Form 1 opiskelijoilla lukujärjestykseen kuului yhtenä aineena runous (tietty accountingin ja commercen lisäksi, siellä me beibit veivattiin tiliristikoita Mr. Browningin johdolla). Sain runoudesta A:n ja olin aika hyvä haikuissa. 

En ehkä enää, mutta jos joku viini ansaitsee runoja, se on roseet. R A K A S T A N roseeviinejä. Niitä ei-niin-vakavastiotettaviakin ja niitäkin, missä on sokeria. 

Deniz Löktasmanbunilla varustettu NoMad Cellarsin viinichef ja mieltsin hyvä tyyppi järkkäsi tovi sitten roséee-illan, johon Mr. Löktas oli kokkaillut huippuhyviä safkoja ja valkannut kellaria pyörittävän Petterin kanssa roseeviinit. NoMadia FB:ssä seuraamalla saatat muuten bongata itsekin seuraavan viini-iltaman, suosittelen lämpimästi kaikille viiniharrastuksen asteeseen katsomatta. Barton & Guestier 9,99 € taisi olla mun illan Alkon valikoimasta löytyvä suosikki. Alkumaljana tarjoiltu jääkylmä Mateus Rose 7,99 € maistui myös oikein hyvältä kuuman päivän iltana. 

Himassa, rempan keskellä autuutta on ollut grillisafka ja se, että viinilasit ovat löytäneet paikkansa kaapista. Lahjuksena saatu Tommasin Chiaretto Rosé 9,99 € oli todella maistuvaa (kirsikkaa, vadelmaa, mineraalia, yrttejä namnamnam) ja dokabiiliä kamaa, ainakin jättimäisiin burgundilaseihin kaadettuna. Ei ehkä oikeoppinen lasi, mutta arvatkaa maistuuko kaikki niin paljon dekadentimmalta suuresta maljasta?

Tänä syksynä pistän sormet ristiin, että iskä ja Ville saavat kyyhkyt kiikkiin, sillä Ateljee Finnessä maistamani roseeviinin ja kyyhkyterriinin yhdistelmä oli niin taivaallisen hyvää, että sitä on pakko saada tehtyä myös himassa.

Vaaleanpunaisten viinilasien läpi maailma on kauniimpi paikka, ja kesä liian lyhyt aika roseen juomiseen.

 

Share

Ladataan...
Viinillä

Toukokuussa olin superonnekas ja pääsin pressivisiitille Venetoon tsekkailemaan Soaven meininkejä. 91-syntyneenä en tietenkään ole elänyt Soave Bolla –aikaa. Soave siis sinkosi maailmanmaineeseen 70-80 –luvuilla ja se oli ”kultakaudellaan” maailman suosituinta italialaista valkkaria.

Massiiviseksi paisunut halpatuotanto teki sen minkä missä tahansa viinialueella, eli alueen viinien maine laski, enkä ole ihan varma, onko Soave vieläkään päässyt ”traumasta” yli.

Eniveis, Soave on Venetossa pikkuisen uinuvan Soaven kaupungin ympärillä oleva viininviljelyalue, jossa tehdään viiniä pääosin Garganega-rypäleestä. Soaveen saa lisätä myös Trebbianoa ja Chardonnayta, mutta maistamistani viineistä Chardoa sisältävät olivat lähes poikkeuksetta vähemmän mielenkiintoisia kuin Garganegasta valmistetut sisarensa.

Soavesta ei tule vain yhdenlaista viiniä, sillä alueella on paljon erilaisia maaperiä, joista mielenkiintoisimpia on vanhojen tulivuorten rinteet, joissa maa on mustaa, mineraalipitoista ja se läpäisee hyvin vettä.

En ole oikein saanut otetta italialaisista valkkareista muutamia helmiä lukuun ottamatta, mutta soaveen tykästyin kyllä isosti. Hyvä hapokkuus, kypsien sitruunoiden, yrttien, suolan, aprikoosien ja mantelien aromit iskivät lujaa. Parhaat viinit olivat mahtava yhdistelmä kuivaa ja hedelmäistä, runsasta ja kevyttä. Hyvien happojen ansiosta vinhot maistuvat loistosti safkan kanssa, ja voisin kuvitella sippailevani soavea sardellipizzan, sipejen tai lähes minkä tahansa risoton kanssa. Ehkä kanttareliristoton kanssa näin syksyn kynnyksellä.

Lisäksi Soavessa oli ihan huippukaunista ja reissun paras hetki oli Le Battistelle –viini talon, tai pikemminkin viiniautotallin viinitarhoilla vierailu. Sydämellinen Christina vei meidät tsekkailemaan viinitarhojaan, jossa hän testaili yli satavuotiaista köynöksistä nipsittyjen versojen kasvattamista viinitarhaksi. Sateisen viinitarhakierroksen jälkeen saimme lasilliset Soavea ja ihan överiherkullista Vin Santoa Christinan äidin tekemän sopressa –makkaran kera.

 

Unohtumaton oli myös paikalliset hernefestarit keskelle peltoa pygätyssä teltassa, jossa parhaat hernebisneksen edistäjät palkittiin isoin pokaalein ja puhein ja tarjolla oli 7 ruokalajin menu herneistä. "In Italy, the food is good", kuten brittibloggaaja sanoi. Oli muuten ihan h*lvetin hyviä herneitä, näin kauniisti sanottuna.

Sain maahantuojilta testiin Tommasin ja Zenaton Soavet, ja sain vihdoin aikaiseksi maistaa, miltä kotimaan valikoima Soavesta maistuu.

Molemmat DOC Soave Classico (eli alkuperäiseltä alueelta) vuodelta 2013, joka oli oikein hyvä vuosi Soavessa. Molemmat viinit toimivat kuin aikakone: manteli, kypsä sitruksisuus ja kielelle jäävä karhe mausteisuus veivät takaisin hyytävän kylmiin tasting roomeihin Soaveen.

Zenaton Soavessa yhdistyi kivasti kypsä sitruuna, yrttisyys, hento mantelisuus, greippi ja maussa kevyt mausteisuus. Tommasin Soave taas oli hiukan kypsempää, ananaksista ja yrttistä, karvasmantelista kerhoa edustava valkkari. Tykkäsin molemmista, oikein monipuolisia viinejä. Ehkä enemmän pidin Tommasin tulkinnasta, joka harmikseni on poislistautunut Alkon tilausvalikoimasta. Kympin hintaan Zenaton Soave Classico tarjoaa kuitenkin todella hyvää vastinetta rahalle, ja on tunnistettava soave.

 

 

Share

Pages