Asioita, joita vihasin ennen mutta rakastan nyt

VILHELMIINA H.

 

Asioita, joita vihasin ennen, mutta nyt rakastan:

There are things I hated before but love-love-love now:

 

  • Talvi. Kylmyys. Lumi, loska, räntäsade, vesisade. Aina harmaata. Kylmä, kylmä, kylmä. Rumat talvivaatteet, en luovu matalista kengistä. Pipot on rumia, hiuslakalla pörrötetyt hiukset menettävät muotonsa sen alla. Kauheaa.

Winter. Coldness. Snow, slush, sleet, rain. Weather is always so grey. Cold, cold, cold. Ugliest winterclothes, I want to use my sneakers. Hate the stocking cap, my hair under it goes bad. Horrible.

  • Avokado. Maistui ei-millekään. Kauhea koostumus. Vauvanruokaa, vihreää mönjää. Mitä tämä on? Ruoka-myrkytys.

Avocado. Taste? Non. The texture is awful. Baby's food, green minium. What is this, really? Food-poisoning.

  • Esiintyminen. Jännitys, apua kuolen. Kädet hikoaa, posket punoittaa. Änkytän. Häpeä. Maailman noloin juttu.

Speaking in public. So nervous, omg I'll die. Hands sweat, cheeks are red. Can't speak. Shame on me. World's most embarrassing thing.

  • Vanhempien ja siskon seura, oikeastaan kaikkien minua vanhempien ihmisten. Siis niin noloa, jos joku koulukaveri näkee minut äidin kanssa ruokaostoksilla. Ihan maailmanloppu. En mene kouluun huomenna. Liikun vain julkisesti samanikäisten kanssa, piste.

Being in public with my parents and sister, also being with everyone who's older than me. Omg, so embarrassing if somebody my friend sees me at the foodstore with my mom. My world ended just now. I can't go to school tomorrow. I only go outside with my friends who's same age and so cool.

  • Aikaiset aamut. ​​Kuka pystyy? Eikö vaan voi herätä silloin kun itse haluaa. Mitä järkeä on väsyneenä herätä kesken unien ja yrittää pitää silmiä auki väkisin? Epä-inhimillistä herätä vielä kun on pimeää. Tästä pitää tehdä joku kansalaisaloite.

Early mornings. How can you wake up so early? Can I just wake up when I want, not then when it's still dark outside. Is there any sense of waking up in the middle-of the night when you're still sleeping and you have to force yourself to keep eyes open? You're acting like un-human.

  • Aamupala. Maha ei edes kurni eikä ole ''muka'' ollenkaan nälkä, niin en syö. ​

Breakfast. I'm not hungry so I don't eat. Yeah right.

  • Käveleminen kaikkialle, tai missä vain, milloin vain. ​En jaksa kävellä, ja sitä paitsi ulkona sataa. Siellä tuulee, hiuksetkin kärsii. Miten tuolla metsässä voi edes kävellä, se on kuoppia ja puunoksia täynnä. Entä jos joku kidnappaa minut? Tai karhu syö? On täällä keskustassakin karhuja, tai ne voi eksyä tänne.

Walking, everywhere and anytime. Oh I just can't walk, and there's rainy day, just look. And the wind is blowing, my hair suffers. How can you walk in the forest, it's full of pitts and braches of trees. What if someone kidnaps me? Or a bear eat me alive? Yes, there could be a bear lost in the city, too.

 

 

Oh, well.

Tämä siis todistaa sen, että mielipiteet asioista muuttuvat ihmisen vanhetessa. Tai sitten ihmiset muuttuvat, kasvavat ainakin fyysisesti mutta myös henkisesti. Tätä omaa ikääntymistä onkin hauska seurata, psykologisen itsetutkiskelun myötä. Mietin vain että mitäköhän seuraavaksi? Alan kutomaan villasukkia (en pidä kutomisesta) tai kapuan jo ilta kuudelta sänkyyn (eikä, ilta on vasta nuori!)? Ehken kuitenkaan ihan muutamaan kymmeneen vuoteen.

Nyt nimittäin rakastan talvea täällä Pohjois-Euroopassa, himoitsen päivittäin niitä mönjäisiä avokadoja, olen erittäin sujut esitelmän tai puheen pitämisen suhteen, parhainta ovat aikaiset aamut ja aamuhifistely, kävelen ihan kaikkialle ja missä maastossa tahansa, ja lopuksi kaikista tärkein: rakastan, rakastan oman perheen kanssa olemista.

Now I just love those things - things I used to hate, or didn't like it, or just felt ashamed of them. People crow physically, but also mentally when we get older. Gosh how I love to crow.

​And now I love this magical winter-time up here in the north, I lust those avocados so badly and daily, there's non problem to keep a speech, I love to wake up so early when everyone else's still sleeping, I walk everywhere and anywhere, and THE MOST important thing: love to be with my lovely family.

 

 

 

xx Vilhelmiina

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.