Ikuisesti yksin?

VILHELMIINA H.

Ai mitäkö pelkään?

Yksinjäämistä.

Nyt uskalsin myöntää sen, jopa itselleni. Tämä on vaikea aihe, varmasti muillekin kuin minulle, sillä tuskin kukaan haluaa oikeasti olla yksin, olla yksinäinen.

En nyt tarkoita, että minun elämästäni katoaisi ystävät ja perhe tai olisin vailla heitä, vaan jos en tule koskaan rakastumaan. Rakastumaan mieheen.

En ihastu helposti, mutta kun ihastun ja jopa uskallan myöntää sen itselleni, niin mikään ei ole enää helppoa. Kaikki muuttuu vaikeaksi. Ne muutamat ihastuksenkohteeni - kiitos, ei kiitos. Olet magea mimmi. Voinhan mä flirttailla sulle vaikka mulla on jo tyttöystävä. 

Hei please, minun kanssa ei pelleillä. En halua olla kenenkään kakkosvaihtoehto, en flirttaile jo varatuille miehille, en ala pelata mitään pelejä. Elämä ei ole mitään peliä! Ainakaan minun.

En halua satuttaa ketään, en fyysisesti enkä henkisesti. Kaikista pahinta olisi, jos tunkeutuisin jonkun parisuhteeseen tietämättäni. Minua on satutettu henkisesti. Nyt kun ajattelee, niin se oli minulle vain ja ainoastaan hyvä juttu - nyt olen vahvempi nainen ja osaan pysyä kylmänä tunteellisesti, mikäli tilanne sen vaatii. Kokemus kasvatti minua, vaikka noin vuosi menikin siitä toipuessa. En edes muista mitä tein sinä aikana, elin täysin sumussa, suoritin vain elämääni - en nauttinut siitä. 

Miehet. There's plenty fish in the sea, they say. Mikään ei ole vaan yksinkertaista. Olen tämän kaksikymmentäviisivuotisen elämäni aikana tavannut paljon kaksilahkeisia, aivan ihania, hyvännäköisiä (herras)miehiä - miksi perhoset eivät ole lennelleet vatsassani? Tai mikään muukaan. Minulle on flirttailtu ja olen saanut paljon huomiota (joskus ärsyttävän paljonkin että olen turhautunut olemaan nainen), varsinkin kun olen asiakaspalvelutyötä tehnyt ja ollut "esillä" edustavana. En vaan ole ottanut niitä flirttailuja tai kommentteja kuuleviin korviini. No, tietysti olen puhunut niitä näitä takaisin, ystävällisesti hymyillen niin kuin asiakaspalvelijan ominaisuuksiin kuuluu, ehkä tajuamattani flirttaillutkin, mutta en ole tajunnut että hei - tuo haluaa oikeasti minun kanssa treffeille. Olen vaan sivuuttanut kaiken, tajuamatta että olen sinkku ja vapaa menemään. Olen tajunnut kaiken tämän vasta jälkikäteen. Koita siinä sitten.

Niinpä en ole koskaan seurustellut vakavasti, ja ihastunutkin vain pari kertaa. 

Ja tiedättekö mitä? On ihan helvetin ärsyttävää, jos joku sanoo "sinä saat kenet tahansa, olet niin kaunis nainen, olet upea niin ulkoisesti kuin sisäisestikin."

No, en ole saanut niitä "ketä tahansa". Enkä halua ketä tahansa. En todella halua tyytyä "vaan johonkin" ihastumatta ensiksi. En halua seurustella kenenkään kanssa siksi että vain saisin kehua muille seurustelevani. Olen hyväksynyt sen, että jos ihastuminen ja siihen johtava rakkaus on näin vaikeaa, olen yksin loppuelämäni. Ehkä se on kohtaloni. Ehkä se todellakin on. Mitään kissanaista minusta ei silti tule, supernainen vähintään.

Ehkä hankin jo kaappiin valmiiksi sen supernaisen puvun?

 

xx Vilhelmiina

Kommentit

Minnea
Minnean muruja

En usko, että joudut loppuelämääsi olemaan yksin! Kyllä se mukava herrasmies, joka saa perhoset lepattamaan tulee vielä vastaan, jos pitää mielen avoimena <3

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Uskon että jokaiselle on joku, joillekin enemmänkin kuin se yksi ja ainoa. Minä pidän mielen avoimena ja luotan siihen että hän tulee vastaan sinä päivänä kuin sen on tarkoituskin.

<3

sharks
by a mile

Tää olis voinut olla suoraan mun kynästä pari vuotta sitten. <3
Minä myös ihastun harvoin, enkä ole koskaan ajatellut, että pitäisi ryhtyä suhteeseen ihan vaan suhteen takia (vaikka välillä on tuntunut, että ympäriltä on tullut painostusta). Jotenkin sellainen ajatus on mulle aina ollut tosi vieras, ja koska olin päättäväisesti tyytyväinen sinkkuna, olin pitkään jotenkin hyväksynyt kohtaloni ikisinkkuna. Mun mielestä se on ihan hyvä juttu. Sitten kun ryhtyy suhteeseen ei tarvi ainakaan ajatella, että olis väärillä motiiveilla liikkeillä, tai ihmisen kanssa josta ei todellatodella välittäisi!

En tiiä saiko tästä nyt oikein selvää, muttajoo, ihana postaus ja todellakin tajuan tän tunteen!

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Todellakin sain selvää - ja juuri niin, ei suhteeseen pidä hypätä väärin perustein eli vaan sen suhteen takia. Kyllä sitä ihastusta, kemiaa ja rakkautta pitää olla ilmassa. Se on tärkeätä, <3

Essi's

Siis IHANA teksti. En tiedä oliko tarkoituksesi kirjoittaa ihanaa tekstiä tällä aiheella, mutta mun silmään onnistuit tässä. Tekstin perusteella olet erittäin fiksu ja vahva nainen. Todellakaan kehen tahansa ei pidä tyytyä. Ei missään nimessä! Kuinka huonosti sitä henkisesti tuolloin voisikaan.. Musta sulla on oikea asenne. Mun ajatukset olivat muutama vuosi sitten sinkkuna ollessani, ja ovat edelleen parisuhteessa elävänä, täysin samat. "Sähän saisit kenet vaan" on ikävän tuttu lause. Mutta kun ei kolahda niin ei kolahda. Mutta ai että voin kertoa, että kun se kolahtaa, niin sitten se on menoa. En koskaan liiemmin uskonut siihen, mutta niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin niin silloin kun sitä vähiten odottaa niin.. <3 Keskity itseesi, muu tulee kun on tullakseen. (p.s. ihanan harmoonisia kuvia. Niin, ja et todellakaan tule olemaan yksin! Muista se). Ihanaa päivää!

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

No IHANA sinä! Kiitos mieltälämmittävästä kommentista, vitsi kuin hyvä olo nyt tuli. Ihan äärettömän hyvä, <3. Ei sanat taas riitä kertomaan!

Ihan parasta viikonloppua sulle, tuhansin lämpimin halauksin!! xx

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.