Kun materia ahdistaa

VILHELMIINA H.

En osaa enää shoppailla.

En osaa ostaa enää vaatteita tai asusteita. Menen vaateliikkeeseen, ihastelen kauniita vaatteita, vien ne sovituskoppiin, sovitan ja toisinaan sovituskopissa ihastelen niitä päälläni, mutta en ole vienyt pitkään aikaan mitään kassan kautta kotiin. Ainut pakollinen ostos oli pari viikkoa sitten siisti neule ja tusina valkoisia sukkia. Se siitä.

​En osaa ostaa enää mitään materiaa - tavallaan ahdistun siitä. Ahdistun tavaroista. Ahdistun materiasta. Ahdistun materian hamstraamisesta. Ahdistun toisinaan kauppojen ylitarjonnasta kaiken sen turhan materian suhteen.

Mihin haluan panostaa, ja kuluttaa pennoseni, on elämykset. Ja kokemukset. Niihin säästän, ja kulutan mielihyvin vaikka kaiken omaisuuteni. Eli matkoihin ja kulttuuriin, tapahtumiin, sellaisiin asioihin mistä ei välttämättä jää mitään muuta käteen kuin muistot ja paljon uusia näkökulmia. Ne saavat minut onnelliseksi - paljon enemmän kuin uusi kaunis paita tai uudet lenkkarit. Minulla ei ole mitään tarvetta, ainakaan vielä, hankkia mitään pysyvää omaisuutta - mitään kun ei saa mukaansa täältä maailmasta poistuessa. Ikävä kyllä.

Olen vuosien varrella ostanut mielestäni jo ihan tarpeeksi vaatteita ja asusteita, ja tuntuu että minulla on jo ihan kaikki. Kaikki mahdollinen. Kun katselen tarjontaa kaupoissa, yllättäen huomaan että hei omistan jo tuonkaltaisen. 

Olen myynyt paljon omaisuuttani pois, vaatteitakin muutaman sadan euron edestä - jättäen vain ne vaatekappaleet joita oikeasti käytän ja jotka oikeasti istuvat päälleni. Silti, omistan vielä ehkä noin kymmenen isoa sinistä Ikea-kassillista vaatteita. Ottaen huomioon siis talvi- ja kesävaatteet. Tuntuu tosi paljolta näin pienelle ihmiselle. Hyh.

Rakastan vaatteita ja pukeutumista - mutta ne ovat vain vaatteita. Ehkä joillekin ne tuovat onnen, minulle ei. Sitaatti eräältä muotialalla työskentelevältä, joka iskostui päähäni noin kymmenen vuotta sitten; "As much I love clothes - they're only clothes."

​Ehkä ennen vaatteet oli mun aatteet - nyt aatteet on mun vaatteet.

 

xx Vilhelmiina

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

"Minulla ei ole mitään tarvetta, ainakaan vielä, hankkia mitään pysyvää omaisuutta - mitään kun ei saa mukaansa täältä maailmasta poistuessa." Niiiiiin hyvin sanottu! Timanttia koko postaus muutenkin, muah! xx :)

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Puss! Olet itse timanttia, Saranda! Niin paljon rakkautta sun päivään! <3

YES
Rohkaisua sinulle

Haha mulla on niin sama ongelma! Vissiin ensimmäinen vanhenemisen merkki? :´D

Vietähän ihan superihana päivä!!

-Maria

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Joo, ehkäpä niitä vanhenemisen merkkejä! :-D

En nyt tiedä voiko sen luetella ongelmaksi (itse en ajattele sitä niin), mun mielestä se on vaan hyvä asia (ainakin omalla kohdalla) ettei tee mieli enää ostella turhia vaatteita/tavaroita, sillä niitä ei o​ikeasti ​tarvitse. ​Materiaa voi ihailla kaupoissakin, ei omilla hyllyillä tarpeettomana pölyttymässä. Ja kun niitä on jo ihan tarpeeksi kertynyt, nyt vain haluisi päästä eroon vielä niistä muutamista turhista.

:-) Kiitos samoin, superhyperihanaa päivää sinulle Maria!!

 

Bakom Banana

Mulla on myös ajatus muuttunut ihan samaan suntaan. Alkoi myös ahdistaa kaikkialta pursuava materia. Konmarin kirja vaikutti aika paljon tähän. Sitä alkoi ajatella enemmän asioita, jotka oikeasti tuottavat iloa. Eivät ne vaatteet ole, jotka eniten tuovat iloa, vaan muut asiat. 

Pidän kyllä vaatteista ja on ihana pukea päälleen jotain kivaa tai laittautua. Ja edelleen shoppailen kyllä, etenkin kirppareilta on paljon helpompi ostaa. Mutta silti kuten sanoit, ne ovat vain vaatteita. Ja just tän takia mäkin laitan mieluummin rahat elämyksiin ja matkustamiseen. Niistä saa oikeasti jotain muutakin kuin vain materiaa. :) 

 

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

No itsellä alkoi tämä turhan materian luopuminen jo ennen kun luin/kuulin edes koko Konmari -kirjoista. :-) Olen kyllä lukenut ne molemmat - itseasiassa vasta pari kuukautta sitten! Viime keväänä muuttaessa tuli totaalinen inhotus kaikkia turhia tavaroita kohtaan, joita olin keräillyt edelliseen asuntooni, ​onneksi oli nettikirpparit ja sain myytyä suurimman osan.

​Sulla on hyvä asenne - pidä se! ;-)

​PS,

​olen muuttamassa kesäkuussa pariksi kuukaudeksi Tukholmaan, ja huomasin että sinäkin siellä asut! Niin tuli mieleen, että voitais olla yhteydessä ja treffailla, käydä fikalla tm kivaa!

 

Bakom Banana

Joo ihan totta, kuin myös sulla! ;) 

Joo täällä asutaan :) se kuulostaa kivalta!

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Hur trevlig, vi hörs! :-)

Lumos

Kurkkasin vasta sun blogiin ja tää on ihanan raikas ja mukava paikka olla!

Itsellä on ollut ihan samanlaisia ajatuksia kuluttamisen suhteen. Tosin mulla on niin vähän vaatteita (ja samaa vaatetta voi olla kaksi samassa tai eri värissä), että joskus mietin luuleekohan ihmiset, että käytän aina samoja vaatteita. :D Onneksi on sentään kesä- ja talvivaatteet erikseen, niin tulee jotain vaihtelua.

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Oi ihanaa! Tervetuloa kurkkimaan! <3

Löytyy täältäkin muutama vaate kahdessa eri värissä. :-) Tietyt vaatteet kun mallautuvat omalle kropalle niin hyvin että siinä tilanteessa kannattaa ostaa se sama malli kahtena eri värinä. Ja itse turvaudun monesti samoihin vaatteisiin, niihin lemppareihin, joiden tiedän toimivan, jos vaikka kiireessä pitää pukea jotain nopeasti päälle. Käytän monesti samoja vaatteita/vaatekertoja - ähs, välittämättä miten muut sen näkevät!

Hmm, itse en ainakaan kiinnitä huomiota onko jollain ihmisellä sama vaate aina päällä, lähinnä vaatteen rikkinäisyyteen tai likaisuuteen. :-D Ehkä itsestä tuntuu että muut luulevat noin, mutta epäilen. Tosin, onhan meitä ihmisiä moneksi!

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.