Matkailemmeko - vai matkailemmeko linssin läpi?

VILHELMIINA H.

Matkailemme – mutta miten matkailemme, se on eri asia.

Sosiaalisen median eli somen käytön vallitessa maailmaa, luulen että ihmiset usein valitsevat matkakohteeksi paikan, joka näyttää myös kameran linssin läpi upealta. Ikävä totuus - mutta se saattaa pitää paikkansa. Useille meistä matkailuelämyksiä ovat sellaiset hetket, jotka nappaamme kameroilla ja jotka jaamme sosiaaliseen mediaan. Jaamme someen kuvia, jotka näyttävät täydellisiltä – niin että kaikki se epätäydellisyys jää piiloon kameran taakse. Haluamme muiden näkevän kuinka upea tämä matkailukohde on, kuinka upeassa paikassa matkailen ja kuinka elämä siellä näyttää täydelliseltä, lähes kiiltokuvamaiselta. Kuinka saankaan olla osa tätä täydellistä kaupunkia, edes hetken, ja kaikki tietävät sen.

Näin ei vaan ole – vaikka matkailisi kuinka rikkaassa, täydellisessä, upeassa tai loistokkaassa maassa, niin epätäydellisyyttä löytyy sieltäkin. Ihan joka paikasta. Joka maassa on niitä kiiltokuvamaisia paikkoja, mutta vastakohdaksi siellä on niitä rumempiakin paikkoja - joita emme mielellään jaa someen. Vasemmalla puolella oleva raunioitunut ruskea talo on aivan hirvittävä - no mutta hei, oikealla puolella oleva punainen talo on kuin unelma, otanpa siitä kuvan ja jaan someen.

Meidän tulisi muistaa, että useat somessa esiintyvät kuvat ovat joko muokattuja niin että ne näyttävät täydellisiltä tai sitten ovat vain otettu tietyistä paikoista, joissa rakennukset näyttävät kuin karkeilta tai ranta on kuin unelmaa. Kameran linssin takana seisova henkilö saattaa olla vaikka minkä sekasorron keskellä juuri kuvanottohetkellä - kukaan kun ei tiedä sitä.

Rumastakin voi saada kaunista rajaamalla ja muokkaamalla kuvaa. Olen huomannut, että liiallisesta muokkaamisesta on tullut harrastus useiden somea ahkerasti käyttävien keskuudessa. Rajaa tuo ruma rakennus tuosta pois, tai käytä tuota filtteriä että naamasi näyttää virheettömältä.

Ihan vapaasti hei, mutta ihan rehellisesti, muokkaamalla muokatut kuvat huomataan kyllä ja ne näyttävät ainakin omiin silmiini aivan järkyttävältä. Blurratut ja virheettömät naamat, etenkin. Onko muokkaamisessa järkeä? Se, että meikkimainoksissa esiintyvien mallien naamat ovat blurrattu näyttämään virheettömiltä tai se, että katalogimallien vartalot on muokattu kapeammiksi tai paranneltu - onko se hyväksi nuorille, tai kenellekään meistä? Miksi pitää muokata jo täydellistä naamaa tai vartaloa? Tai miksi pitää muokata yhtään mitään? Miksi ei vain voi olla aitoja mainoksia, aidolta elämältä näyttäviä otoksia?

The Times we had - yes the time what WE had. That phrase, though.

Mutta asiaan. Siihen matkailuun siis.

Olenko ihan väärässä jos totean, että monet matkustavat ihmiset pitävät kännykkää kädessä matkoillaan ja katsovat matkakohdettaan kameran linssin läpi? Tuskin kovin väärässä. Itse olen ainakin syyllistynyt tähän – kuvaillut ihan liikaa, nähnyt kujat rakennuksineen, aaltoilevan meren auringonlaskuineen ainoastaan sen kameran linssin läpi. Enkä silloin keskittynyt niihin ääniin, hajuihin, makuihin ja ihmisiin ympärilläni - siis tarkoitan että olisin aistinut aidosti sitä paikkaa, niin että siitä olisi jäänyt enemmän muistoja kuin vain ne kauniit kuvat kameraani. Onko nämä niitä aistikuvia - ehkä.

Tiedän että muistot menneestä tulevat mieleen kuvien kautta, mutta voivat ne tulla muutakin kautta. Voit palata niihin tunnelmiin, siihen matkakohteeseen, myös aistien kautta. Muistat kai kuinka hyvältä tuoksui ne punaiset kukat sillä kapealla kujalla, kuinka talosta kantautui äänekästä naurua ja pienet lapset huusivat sinulle jotain ikkunasta, kuinka hyvältä maistui se jälkiruoka juuri siinä ravintolassa ystävien kera ja miten ihanaa siinä hetkessä oli vain olla – vain ystävät ja ruoka. Tai kuinka hyvältä tuntui olla jonkun sylissä aamuyöllä kun aurinko nousi meren takaa, ja se, kuinka upealta auringonnousu näytti kun istuit paikallisessa bussissa kohti lentokenttää samalla kun itkit ni​in että vanhempi rouva bussissa katsoi sinua pitkään ihmetellen ja sen, kun kuuntelit juuri sillä hetkellä sydänsuruissasi Coldplayn kappaletta Fix You. Ihan mitä tahansa aisteja tunsitkaan - olit aidosti läsnä, juuri siinä hetkessä.

Tälläistä on tapahtunut minulle – kun olen ollut matkalla läsnä ilman kameraa, tai kännykkää. Ilman mitään välinettä, jolla olisit jakanut nämä kokemukset somen välityksellä muille. Elämän parhaimmat hetket kun eivät näy somessa – sen olen sisäistänyt. Elämän parhaimmat hetket koetaan aivan yllättäen, yksin tai rakkaiden ihmisten kanssa. Ne, jos mitkä jäävät mieleen.

Ne hetket, jotka olen tallentanut kameran linssin läpi, eivät ole juurikaan jääneet mieleen. Ihan oikeasti, eivät ole. Ne ovat olleet kyllä kauniita hetkiä, paikkoja tai sattumia, mutta niissä ei ole välttämättä mitään tarinaa takana. Surullista kuin se onkin, useimmat someen jakamani kuvat ovat olleet tarinattomia. Eivät tietenkään kaikki.

​Kiinnittääkö kukaan enää huomiota matkoillaan siihen, mitä ympärillä tapahtuu? Mitä haistat, maistat, tunnet, näet tai kuulet kun kävelet pitkin kujia tai rantoja. Vai käveleekö kukaan enää missään ilman että kännykkä on kädessä?

/​/ When you travel, do you pay attention what happens around you? What you see, smell, taste, feel or hear? Or do you see the world only through your phone?

​The beautiful moments of life you feel when you're truly there - just in the moment, alone or with your lovely ones. Those moments don't appear here in social media - I noticed it, and I've always though it in that way. My best moments of life don't show up here, they are and stays in my heart.

​The problem isn't that we travel - the problem is how we travel. Remember to be present.

 

​xx Vilhelmiina

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

"Kameran linssin takana seisova henkilö saattaa olla vaikka minkä sekasorron keskellä juuri kuvanottohetkellä - kukaan kun ei tiedä sitä." Älyttömän hyvin sanottu ja todella hyvä postaus muutenkin! Tärkeä tärkeä aihe. Enkä usko, että olet vääräässä tippaakaan.. Onneksi itseään ja käyttäytymistään voi muuttaa, ja tää postaus inspiroi itteeni olemaan enemmän läsnä. :)

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Kiiiiiitos Saranda kommentista! <3

Yritänkin inspiroida tällä muita, tai saada ihmiset edes ajattelemaan kuinka tärkeää on myös olla läsnä hetkissä tai missä tahansa maailmalla meneekin. Jotenkin on niin outoa kun nykyään näkee ihmiset kävelemässä usein kännykät kädessä - ystäväporukatkin, vaikka ovat porukassa mutta silti kaikilla kännykkä naaman edessä, onko silloin aidosti läsnä ystäville vai uppoutuuko ajatukset virtuaalimaailmaan? Kuunteleeko toisen puhetta ihan oikeasti?

En todellakaan halua saarnata - maailma muuttuu ja se on ihan hyvä että muuttuu, mutta suosittelen olemaan ystäville ja perheenjäsenille läsnä kun heidän kanssa on, ja mieluummin jättää sometukset työajalle (mikäli toimenkuvaan kuuluu) tai sitten kun on yksin itsensä kanssa jossain esim. kotona tai ihan missä vaan. Kannattaa olla silloin läsnä kun läheiset vielä on siinä - joku päivä ne ei ole, ja silloin saattaa tajuta että paljon jäi sanomatta, ja halaamatta.

Itse olen nykyään aidosti läsnä kun toinen sitä kaipaa - vielä pari vuotta sitten en ehkä ollut. :-)

 

Minnea
Minnean muruja

Voi ei, toivottavasti kukaan ei valitse matkakohdettaan sen vuoksi, että se näyttää hyvältä somessa! Itse en ole tätä tullut edes ajatelleeksi. Myönnän kuitenkin, että kamera kädessä tulee oltua liikaa, myös lomalla. Toki nautin kuvaamisesta, enkä tee sitä some mielessäni.

Ja tämä "Elämän parhaimmat hetket kun eivät näy somessa" on niin totta! On hyvä muistuttaa itseään olemaan enemmän läsnä :) Lapsen saatuani olen myös ollut enemmän "pakotettu" olemaan läsnä, ja se on tehnyt vain hyvää!

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

No toivottavasti ei! ​Aika hassuahan se olisi. :-D

Mutta kun täällä somessa törmää noihin tuhansiin kuviin, ja empimättä tulee mieleen että kuvaako matkailijat vaan niitä upeita kohtia siellä maassa ja jättää ne rumemmat paikat kohdemaasta kuvaamatta. Kröhöm, joskus tullut niin tehtyä - olen kuvannut ne kauniit paikat ja lisännyt someen, ja jättänyt sen aidon olemuksen, karunkin sellaisen, siitä maasta vaan omaan päähän muistoksi.

Läsnäolo on tärkeää - somen parissa on ehkä kivempi pyöriä silloin kun on ''omaa aikaa'' ja yksin, eikä silloin kun on rakkaimmat koolla. Itse en hirveästi pidä siitä, tai rehellisesti en ollenkaan, että kun joku on kanssani ja sitten samalla räplää kännykkää. Tulee sellainen fiilis että kuunteleeko oikeasti juttujani vai kiinnostaako kännykkä tosiaan enemmän kuin minun seura. Ei ole hirveän kiva fiilis tuollainen!

Kaikki on silti erilaisia - ehkä oon niin vanhanaikainen. :-D

Minnea
Minnean muruja

Ihan samaa mieltä tuosta, että jos on jonkun seurassa, niin en tykkää, jos toisella on koko ajan naama kännykässä :/ Epäkohteliasta!

Yhtä sirkusta!

Mä en ole koskaan muokannut kuvia...laitan niistä jo otetuista parhaimmat tai yleensä sen, joka ei ole tärähtänyt, sumuinen ja epäselvä :) Luonnollisia kuvia siis..

Ei ole tullut kyllä mieleenkään valita matkakohdetta someen laitettavien kuvien takia :). Lähinnä matkan hinta ratkaisee ja sitten perässä tulee kohteen ilmasto, kohdemaan hintataso, lentokaan ei saisi kestää älyttömän pitkään jne...Kuvauksellisia kuviahan saa otettua missä vain. Esim. meri on aina kiehtova, samoin palmut, vanhat talot/rakennukset, vaikka olisivat ränsistyneitä, ne ovat siltikiehtovia, kapeat kujat, ihan kaikki!!

Hyvä kirjoitus!

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Sinulla on oikea suunta siis, kiitos paljon kommentista - on mukava saada palautetta ja toisien mielipiteitä, ne avartaa! :-)

Ja kyllä olet oikeassa;

meri, vanhat vaikka vähän ränsistyneetkin rakennukset, ihmiset, kuu, auringonnousut ja -laskut ja ihan mitkä vaan sattumanvaraiset kuvat ilman väkinäistä poseerausta, asettelua tai muokkaamista ovatkin niitä kauneimpia, niitä aitoja elämältä näyttäviä!

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.