Miksi kirjoitan blogia?

VILHELMIINA H.

 

Niin. Miksi minä bloggaan.

 

Aloitin blogin kirjoittamisen vuonna 2008, ollessani vielä ylä-asteella, 9. luokalla. Pidin silloin blogia blogspot.com -sivustolla, vähän niin kuin salassa, jopa ystäviltäni. Aluksi julkaisin siellä kuvia, joita tulikin otettua silloisella kamerallani. Se oli kaunis vihreä, patterilla toimiva. Tai ei ollut, on vieläkin tuolla kaapissa. Seuraavaksi annan sen kummitytölleni. Mutta oikein mainio yksilö ensimmäiseksi omaksi kameraksi. Silloin ei näpsitty kuvia kamerakännyköillä.

Jälkeenpäin aloin postaamaan kirjoituksia, kuvien lisäksi. Mutta sitten suljin blogini yleisöltä ja laitoin sen yksityiseksi, joka siis näkyi vain minulle. Kirjoittelin silloin tällöin omaksi ilokseni. Se oli hauskaa. Seurasin paljon muiden blogeja, sellaisia, jotka ovat tänäpäivänä todella menestyneitä. Blogini oli sähköinen päiväkirja minulle, johon oli helppo kirjoittaa ja turvautua. Eikä tarvinut kuluttaa kyniä ja paperia, kun kerta oli olemassa tietokone ja internet.

Mutta, yhtenä päivänä turhauduin internetissä olemiseen, sillä tietokoneeni alkoi hidastua. Se ärsytti, enhän ole mikään kärsivällinen. Internettiin pääsyssä kesti tuhottoman kauan, ja se oli ihan liian ärsyttävää teini-minälleni. Sitten päätin, että poistan blogini ja jatkan vaikka paperille kirjoittamista, ​sitä päivää ei koskaan tullut.

Ja niin poistin blogini, kirjoituksineen ja kuvineen. Ehkä se löytyy vielä jostain bittiavaruudesta.

 

 

Nyt päästään tähän päivään, kun aloin taas pitämään blogia. Ei se kauheasti eroa silloisesta, mitä nyt jutut ovat kypsempiä.

Ja vielä, miksi minä bloggaan? Bloggaan, sillä läheisteni on helpompi seurata kuulumisiani tätä kautta, kirjoitusten ja kuvien kautta. Olen niin tuhottoman huono soittamaan tai näpyttämään viestiä kenellekään säännöllisesti. Ja siksi täällä Lilyssä, sillä täällä on hyvä blogiyhteisö ja bloggaaminen täällä tuntuu tällä hetkellä just niin omalta.

Suomenkielen lisäksi aion myös kirjoittaa englanniksi, niin että oma kielitaitoni pysyy yllä ja että suomenkielentaidottomatkin pääsevät jutuissa mukaan.

 

​Älkää naurako. Tai naurakaa vaan.

 

Löysin ylläolevan 80's -takin vahingossa varastosta, nauroin sille kippurassa, mutta puin silti päälleni. Se olikin niin mukava, että käytän sitä lähes päivittäin kotona ollessani. Ja näytän ihan naurettavalta. Mutta se on ihan ok. Sitä paitsi, eikö 80-luku ja topatut ylisuuret takit ole taas muotia?!

Ja vaikka pidän vaatteista, mitään muotiblogia tästä ei tule.

 

// Welcome to read my blog! I promise to write also in English, so if you don't understand Finnish, it's easier to follow my stories in that way.

And the coat above is just for fun, found it from the attick, laughed my ass off and still wear it in the home. Fashionable?! Yes, indeed.

 

​xx Vilhelmiina

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.