Päivä, jolloin vertti saapui elämääni

VILHELMIINA H.

Ihana Marja sai mut tajuamaan yhden jutun. Mä oon ambivertti. 

Niin mikä? Ajattelin aluksi että se on joku uusi trendisana jollekin tyylisuuntaukselle ja ties mille, mutta ihan oikeasti se kuvaa millainen ihminen on. En ollut ennen kuullutkaan kyseisestä ilmauksesta, kunnes se yksi päivä pompsahti esiin blogeja lukiessa. Ja vaikka luen paljon, kuuntelen paljon ja otan selvää asioista monipuolisesti, niin ei - aivan tuntematon ilmaus oli kyseessä.

Mutta nytpä tajuan koko homman. En siis ole ekstrovertti, en introvertti, vaan ambivertti. Vertti kuitenkin. 

 

Hallelujah, olen saanut persoonalleni jonkun käsityksen, eli siis miksi olen tälläinen kuin olen. En ala sen suuremmin tätä ilmausta avaamaan täällä - kannattaa klikata itsensä Marjan blogipostaukseen aiheesta tai sitten ihan vain googlettaa.

Erityisesti kolahtaa se, kuinka olen aina ollut ekstraväsynyt paljon sosiaalista kontaktia vaativan asiakaspalvelutyön jälkeen. Ja vaikka rakastan asiakaspalvelutyötä, ja olla kontaktissa ihmisten kanssa! Kun olen ollut sosiaalisissa ympyröissä pitkään, tarvitsen aikaa ihan vain itselleni. Olla itseni kanssa, kerätä voimia, rentoutua tai ehkä olla ja tehdä juttuja ihan vaan ypöyksin omassa kodissa. Saatan silloin toisinaan olla vastaamatta puheluihin. Enkä välttämättä halua tavata ketään. Sorry not sorry.

Tai se, että olen tosi herkkä aistimaan tunteita - siis jos joku on superiloinen, se tarttuu nopeasti minuun, tai jos joku on supersosiaalinen lähelläni, minustakin kumpuaa se pulppuava tyttö esiin vaikka sitä en yleensä ole. Ja päinvastoin, jos joku on surullinen, alan miettimään niitä kaikkia keinoja miten voisin auttaa toista, tai jos joku on vetäytyvä ja rauhallinen seurassani, se saa minustakin kaiken sen tyyneyden esiin.

Olen aina soimannut itseäni esimerkiksi siitä miksi lähden perjantai-iltana mieluummin yksin pitkälle lenkille kuin kavereiden kanssa baariin. Koska arkiviikon sosiaalinen habitus vaan kaipaa sitä epäsosiaalisuutta. Yksinoloa. Minulla ainakin. Nyt tajuan ja tiedostan. Nyt olen hyvin sinut itseni kanssa, vertti vierelläni.

 

Tämä oli päivä kun vertti tuli elämääni. Harmi vaan kun ei ole sitä skumppaa.

Onko minun lukijoissa kohtalontovereita? 

 

Ihanaa lokakuun viimeistä viikkoa, tyypit!

 

xx Vilhelmiina

Kommentit

Hanna K
Sunday Blondie

No hei, tämä kuvaus oli kyllä mulle aivan uusi! Mutta kolahti, tunnistin itseni. Teen työtä PR-alalla, jossa tulee olla aina iloinen ja sosiaalinen. Palavereita, tapaamisia ja tilaisuuksia on paljon. Työ kuitenkin sopii hyvin luonteelleni, sillä sellainen olen luonnostaankin. Tykkään keskustella ihmisten kanssa elämästä ja kuulla heidän ajatuksiaan ajankohtaisista aiheista, oli kyse sitten politiikasta tai sisustamisesta.

Mutta toisinaan työpäivän jälkeen on sellainen olo, että nyt haluan olla ihan yksin. Silloin lähden juoksulenkille meren rantaan ilman ärsykkeitä kuten musiikkia ja keskityn vain tarkkailemaan luontoa ympärilläni.

Musta tuntuu, että aika moni suomalainen voi olla ambivertti! Tykätään olla toistemme seurassa, mutta osataan arvostaa myös omaa aikaa ja yksinoloa. :--)

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Vitsi miten kiva kommentti, kiitos siitä <3

Totta, ehkä voisi kuvastaa meidän suomalaisten perus suo-ma-lais-ta luonnetta, mutta on myös poikkeuksia. Ystäväpiirissäni on sellaisia yltiösosiaalisia, jotka tuntuvat tarvitsevan aina jonkun vierelleen eivätkä pärjää yksin tai ehkä eivät vaan halua tehdä asioita itsekseen vaan aina ystävän/poikkiksen kanssa. Sitten on niitä täysin introverttejä, jotka vierastavat muiden ihmisten seuraa. Mutta onneksi meitä on moneksi - kaikki ainutlaatuisia juuri omina itsenään. 

:)

Hanna K
Sunday Blondie

Joo, minäkin tunnen kuvailemiasi yltiösosiaalisia ihmisiä! He ovat kyllä aivan oma lukunsa :--D Omasta mielestäni on positiivista osata joskus olla yksinkin ja nauttia omasta seurasta. Mutta jokainen tavallaan, kuten sanoit! <3 

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Hih, niin! Eka kannattaakin oppia rakastamaan itseä ja omaa seuraa, että voi rakastaa kunnolla muita ihmisiä ja heidän seuraa - tuon joku viisas on joskus neuvonut :-) Kai siinä piilee totuuskin!

blurredesquisse

Mäkin samaistun! Mulla on ollut jo jonkin aikaa mielessä kirjoittaa aiheesta, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Te ehditte ensin, heh.

Oon aina pitänyt itseäni enemmän intro- kuin ekstroverttina, sillä niin paljon kuin ihmisistä pidänkin, niin sosiaaliset tilanteet tuntuvat välillä todella kuormittavilta. Hostasin juuri tyttöjen viikonlopun täällä meillä ja vaikka meillä oli todella hauskaa, sunnuntai-iltana olin aivan loppu. Liiallisen sosialisoimisen jälkeen tarvitsen omaa aikaa palautuakseni ja viihdynkin kyllä erittäin hyvin yksikseni.

Kuitenkaan en koe olevani vain epäsosiaalinen kotihiiri, koska jossain vaiheessa alan aina kaivata ihmisten ilmoille. Vaikka kallistunkin enemmän introverttiuden puolelle, nautin toisinaan myös huomion keskipisteenä olosta ja kerron melko avoimesti asioistani jopa vähemmän tutuille ihmisille. Ambiverttius siis kolahti, kun siitä pari kuukautta sitten luin!

Hyvä kirjoitus, sekä sulla että Marjalla. Jako intro- ja ekstrovertteihin on juurtunut niin syvälle persoonallisuus-ajatteluun, että on varsin virkistävää saada siihen uusi näkökulma! Moni kokee tämän ambiverttiuden varmasti omakseen, kunhan kuulee siitä :)

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Voit silti kirjoittaa oman näkemyksen ja kokemuksen aiheesta, suosittelen ;-)

Ollaan siis sielunsiskoja tässä asiassa! Jee! Onneksi en ole ainut moinen vertti. Vitsi että pidän sun kirjoitustavasta kun osaat kirjoittaa asioista niin selkeästi ja napakasti! <3

blurredesquisse

Eikä mikä kommentti! Kiitos ihan hurjasti ihana <3 Ja kyllä se kynä kuule sullakin kädessä pysyy ;)

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

<3 Kivaa keskiviikkoa!!

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.