Rakas matkapäiväkirjani #1

VILHELMIINA H.

 

 

Aloin muistelemaan omaa matkailuani, ja maita jotka olen päässyt näkemään. Niitä ei ole mielestäni  paljon, mutta tiedän että minulla on vielä vuosia aikaa nähdä upeita paikkoja tällä kauniilla planeetallamme. Lempipuuhaani onkin ruksia yli kartalta aina sellaisen maan, johon olen jo kerran matkustanut.

 

 

RUOTSI
En edes muista kuinka monta kertaa olen Tukholmassa käynyt. Haaparannalla pari kertaa (tai kolme, neljä, viisi..). Uumajassa kerran.

Ensimmäiset matkani ulkomaille sijoittuivat juuri Ruotsiin, laivalla tai autolla, muistaakseni  viiden vanhana. Siitä lähtien kun muistan, muistan ihannoineeni  ruotsalaisten tyyliä pukeutua, olla ja elää. Omiin silmiini he ovat aina näyttäytyneet hyvin positiivisina ja rentoina. Pukeutumistyylistä pidän eniten - yksinkertaisen hillittyä maustettuna etelämaisella twistillä. Aina muodin harjalla - suomalaiset perässä.

Kuitenkin, etenkin laivamatkat ovat olleet parasta - ainaiset ruokaähkyt buffetissa, ystävien kanssa laivan käytävillä hortoilu ja jättimäiset karkkituliaiset tax-freesta.  Ja odotus laivan saapumisesta satamaan. Mikä sen parempaa. Kerran satuimme Antti Tuiskun konserttiin keskelle laivan pääaulaa, silloin Antti oli vielä, hmm, hurmaava.

 

VIRO
Enkä todellakaan muista Tallinnan matkojani. Niitä ei kuitenkaan ole niin paljoa kuin Tukholmaan tehtyjä. Ehkä noin kymmenen plus. Muut ovat ehkä matkanneet sinne alkoholin perässä, minä en niinkään. Pienempänä tietenkin roikkunut perässä, nyt aikuisena tutkien jo ennestään tuttuja paikkoja.

 Ennen kuulemma Virossa oli todella halpaa, minun mielestä edelleen, juurihan kävin Tallinnassa muutama viikko sitten. Vaatteet eivät niinkään eroa meidän hinnoista, mutta ruoka ainakin. Ja sieltä saa paljon sellaisia herkkuja mitä täältä meiltä ei saa, kun osaa vähän katsella. (Ostin 8 palaa herkullista sushia viime reissullani kol-mel-la eurolla!! Ihan itku tulee. Virossa voisin syödä sushia siis päivittäin). Mihin maahan menenkin, ruokakaupat on pakko selata läpi, ja ostaa tuotteita joita ei ole ennen tiennyt edes olevan.

 Venäläisyys vaikuttaa Virossa vielä paljon, joten heidän pukeutumistyylinsä ei niinkään ole omiani, mutta aivan upeita vanhoja ja tarinoita täynnä olevia puutaloja sieltä edelleen löytyy. Pitää vaan lähteä pois keskusta-satama -alueelta, niin heti alkaa löytyä. Ei todellakaan kannata pyöriä siinä satama -alueella, no no. Tallinnan vanha kaupunki on aina must -nähtävyys, vaikka sen on nähnyt useasti, niin sieltäkin löytyy aina jotain uutta. Ja aina kävellessäni vanhoissa kaupunginosissa kuvittelen, kuinka ihanaa sellaisissa olisi asua ja elää.

 

AHVENANMAA
Okei, en tiedä voiko tätä laskea ulkomaanmatkaksi, mutta lasken silti. Se on pois mantereelta, heh. Ahvenanmaan matka tapahtui ollessani 6. vuosiluokalla. Menimme mantereelta lautalla saarelle yhdeksi yöksi, sieltä seuraavana päivänä toiselle saarelle ja kolmantena itse pääsaarelle ja Maarianhaminaan.

Muistan upeat linnat ja rappioituneet linnakkeet, eläintarhan ja sen ilkeät strutsit ja mustat joutsenet, dinneriksi syödyt pizzat paikallisesta pizzeriasta, iltamakkarat nuotiolla saaressa ja meren. Kukaan ei varmaan huomannut, mutta katsoin aina aavalle merelle pitkään ja odottaen jotain sieltä näkyväksi. Tälläiselle tytölle, joka on kotoisin keskeltä Suomea, on meri edelleenkin mysteeri. Kuuntelin sen pauhetta lautalla mentäessämme, kuvasin sitä kertakäyttökameralla ottaen kymmeniä otoksia, ja vain tuijotin koska olihan se koko ajan ympärillämme.

Meri oli ehkä parasta tällä matkalla. Ruotsia en osannut enkä oppinut tuolloin vielä, vaikka ruotsalaisuus näkyi siellä minne menimmekin.

 

KIINA
Pekingissä kävimme itsenäisyyspäivän alla vuonna 2007. Siellä ollessamme saimme tiedon Suomesta, että mummoni oli nukkunut pois itsenäisyyspäivänä. Pitkät lennot olivat minulle uutta, mutta kyllähän siinä lenteli sinisin siivin kun oli hyvät tarjoilut ja kaikenmaailman konsolipelit. En ollut koskaan ennen nähnyt niin paljon ihmisiä ympärilläni kuin Pekingissä liikkuessani. Aurinko paistoi jostain saastepilvien lomasta, ilma oli kuiva ja viileä.

Kaikki oli halpaa niissä tuhansissa tavarataloissa, ja tuolloin taisin oppia tinkimään. (Oon aika kova tinkijä nykyään!). Minulla on edelleen käytössä yksi kaulahuivi, jonka ostin kympillä eräältä vanhemmalta naiselta, tinkien sen siis jostain sadasta eurosta naurettavaan kymppiin. Käytetty miljoona kertaa, ja edelleen kuin uusi ja tunnearvoinen. Ja ihan iloisin mielin hän lopulta huivin minulle ojensi, mutta toisaalta, kiinalaiset osaavat olla iloisia vaikka sitä eivät olisikaan. Vai olenko käsittänyt jotain väärin?

Söin siellä elämäni parhaan maissikeiton, ja jotain muitakin kiinalaisia ruokia, mutta maissikeitto vei sydämeni. Pekingin kuuluisaa ankkaa en maistanut. En ole täysin varma söinkö sitä tietämättä.

Täytyy myöntää että minulla oli todella paha jet lag - ensimmäiset päivät väsytti enkä mitenkään saanut itseäni ylös eräänä aamuna klo 7:00, kun olisi ollut lähtö Kiinan muurille. Upein nähtävyys Kiinassa jäi siis sillä matkalla väliin, mutta tuskin muuri sieltä ehtii murtua minun elämäni aikana, eli todellakin tulen palaamaan sinne vielä jossain vaiheessa. Sentään Kielletty kaupunki ja kaikki ne alueet kierrettiin, olihan se upea, ja erikoinen paikka. Edelleen, ihmisiä oli liikaa enkä edes ymmärtänyt kieltä.

 

RANSKA/ MONACO/ ITALIA
Tämä oli sellainen kolme kärpästä yhdellä iskulla -matka. Ensiksi lensimme Nizzaan, joka siis sijaitsee Etelä-Ranskassa ja sieltä otimme bussin kohti Monacoa, koska meillä oli siellä asunto vuokrattuna. Meidän mökki vuorella. Toiveajattelua. Ventimigliaan, joka siis sijaitsee Pohjois-Italian rannikolla, otimme yhtenä päivänä junan ja yhtäkkiä olimmekin Italian rannalla ottamassa aurinkoa ja syömässä gelatoa.

Eniten vietimme aikaa Monacon puolella. Vitsi, mikä upea pieni maa. Kenellä vaan olisi nautinnollista asua siellä. Kaikki oli niin viimeisen päälle, että melkein pelkäsin kävellä siellä ettei mikään vahingoitu, tai mitä jos saa sakot jostain roskan heittämisestä, ajattelin. No ei sentään. Ihailin miljoona-jahteja satamassa, ruhtinaan palatsia, upeaa kasvillisuutta ja merta, tietenkin. Lämmintä ja suolaista. Niinkin lämmintä, että pyörryin rannalla ollessani auringon paahteesta ja merestä, koska lämmin merivesi ei viilentänyt oloani ollenkaan. En kerro miten tilanne eteni, mutta oli niin nolo, ettei se ole vieläkään unohtunut.

Vinkkinä Monacoon matkustaville, ottakaa paikallinen sisäinen bussi, ja istukaa sen kyydissä niin kauan kun jaksatte. Bussi kiertää siis vain Monacoa ympäri, ainakin silloin kiersi. Oli ihan hauska kokemus kiertää bussin kyydissä Monacon ympäri muutaman kerran, parin euron hinnalla. Eikä haitannut vaikka näki samat nähtävyydet uudestaan ja uudestaan.

Nautin taas lämpimästä meri-tuulesta, ja gelatosta. Kookos-gelatosta. Olisipa minulla sitä juuri nyt.

 

KREIKKA/ KREETA
Tähän astisen elämäni paras, paras päätös oli lähteä työharjoitteluun Kreetalle maailman ihanimman tytön kanssa. Ja parasta tässä oli se, ettemme tunteneet toisiamme ennen tätä matkaa. Yhtenä päivänä koulussa hän vaan kysyi ''lähdetkö minun kanssa ulkomaille harjoitteluun?'', ja en todellakaan kieltäytynyt. Sitten se oli menoa, ja saavuttuamme Rethymnoniin ei kulunut kuin kaksi viikkoa, kunnes molemmat itkimme sängyllä ikävää Suomeen. Se tilanne olisi pitänyt saada videolle, huvittaa näin jälkikäteen. Sen jälkeen ikävä haihtui kuin tuhkana ilmaan, ja kahden kuukauden päästä lähdön hetkellä itkin Suomeen paluuta. Onneksi Rethymnon on aina meidän.

Halit ja pusut meidän Kreetan-äidille, rakkauttaan jakavalle sydämelliselle ihmiselle, jolle olen ikuisesti kiitollinen kaikesta kokemastani, ja siitä kuinka rohkaisit ja rakastit minua. Ja siitä kuinka paljon näytit meille sitä upeaa saarta, sellaisiakin paikkoja mitä normaalit matkailijat eivät ehkä pääse näkemään/kokemaan. Muistan aina aamuyöllisen syvällisen juttelutuokion elämästä kanssasi vuorilla kotonasi. Kiitos että pääsin kanssasi moniin upeisiin paikkoihin ja sympaattiseen kotiisi ja siihen toiseenkin, ja sain Vilalta monta märkää pusua. Always in my heart.

Siellä opin konkreettisesti pärjäämään englannin kielellä, ja paikalliset hotellin työkollegat kehuivat kuinka englannin kieleni kehittyi nopeasti. Huomasin, että koulunpenkillä ei todellakaan opi puhumaan kieliä, vaan ne oppii puhumalla normaaleissa arjen askareissa. Kollegat olivat ihania, en tiedä johtuiko siitä kun olimme viileitä ja vaaleita suomalaisia vai siitä, että heidän luonne on sellainen. Ehkä molemmista. Vaihdamme edelleen kuulumisia yhden naispuolisen työkollegani kanssa aina silloin tällöin.

Lisäksi saimme monia muita ystäviä työn ulkopuolelta, voi että mitä ihmisiä tällä maapallolla elää. Heidän kanssa loimme uskomattomia muistoja, joita kukaan ei voi viedä sydämestäni pois. Työharjoittelu Kreetalla oli kiteytettynä pelkkää rakkautta, juhlaa, nukkumista tähtitaivaan alla, seikkailua ja vielä vähän juhlaa. Ja sielläkin, asuimme meren äärellä.

''Not Even me.'' Tuosta ystävän lauseesta muistan viimeisen iltani Rethymnolaisena.

Palasimme seuraavana vuonna Rethymnoniin, ja olihan siellä samat naamat ja muutama uusikin, samoissa paikoissa töissä, samat virneet kasvoillaan. Silloin muistot palasivat takaisin. Ja kuinka hyvää aito kreikkalainen salaatti olikaan.

 

SAKSA
Tämän yhden ihanan kanssa matkalla Kreetalle päätimme lentää Saksan kautta, ja otimme hotellin Bremenistä kahdeksi yöksi. Bremenissä oli jo lämpimämpi silloin kuin Suomessa, mikä tuntui ihanalta. Talot kaupungissa olivat tyypillisiä saksalaisia, ja kalja halpaa. Primark veti meidät totaalisesti sekaisin, minut ehkä enemmän. Seikkailtiin, ja naurettiin. Yöelämäkin tuli hyvin tutuksi, vaikka aluksi ei kiinnostanut. Vaikka oltiin paikan päällä noin kolme päivää, ehdittiin nähdä aika paljon kaupunkia. Onneksi matkassa oli paras matkakumppani, joka ei halua istua vain hotellihuoneessa.

 

UNKARI
Ystäväni ystävä asui Budapestissa vuoden verran, ja kun matkakuume iski kerran keväällä, päätimme ottaa ystäväni kanssa äkkilähdön Tampereelta Budapestiin neljäksi-viideksi päiväksi. Äkkilähdöt on vaan parhaita.

Suomessa oli viileä sateinen ilma lähtiessämme, ja kun Budapestiin saavuimme, siellä alkoivat hellepäivät. Onneksi oli maksimekko mukana! En edes tiedä kuinka monta kymmentä kilometriä kävelimme pitkin asfaltoituja katuja, mutta jalat rakoilla saavuin Suomeen, kiitos huonojen kenkien. Seuraavaksi otan Budapestiin lenkkarit matkaan.

Kaikki oli niin vehreää ja vihreää, korkeita kivitaloja upein koristein, maukkaita ja edullisia ruoka-annoksia ravintoloissa, siis ihan liikaa valinnanvaraa ravintoloissa ja kahviloissa, niin että pää meni sekaisin. Kiitos ystäväni ystävän, nautimme maailman herkullisimmat kaakaot eräässä sympaattisen miehen omistamassa kahvilassa rankkasateen ropistellessa kahvilan pieneen ikkunaan. Ja vielä kymmenien nallukoiden ympäröimänä, oi ja voi. Kun menen Budapestiin, ja herkkuhammasta kolottaa, käyn taas siellä, mutta aion silloin ottaa kaakaon eri maustein. Viimeksi otin tummalla suklaalla, kanelin ja appelsiinin kera.

Tämä matka oli täynnä ihailua, tutustumista, juttelua, uusia makuelämyksiä, kauniita puistoja, aurinkoa ja lämpöä. Ja siltojakin oli kolme, yksi niistä leijona.

 

EGYPTI
Viimeisin matkani jonnekin lämpimään kohdistui Hurghadaan, Egyptiin. Ilman mitään ennakkoluuloja päätin varata matkan, sillä löysin kohtuuhintaiset lennot ja majoituspaikan, sekä halusin viettää erilaisen joulun. Ja olihan ystäväni siellä töissä sukeltajana tuolloin. Lähtö oli ennen joulua ja paluu tammikuun puolessa välissä, eli ehkä vähän liiankin rentouttavan ja auringontäyteisen loman sain siellä viettää.

Punainen meri oli upein näkemäni meri, ei ainoastaan sen kirkkauden takia vaan katsoessani merelle ajattelin vaan kuinka lähellä olen vaarallista sota-aluetta ja kaikkea sitä vääryyttä mitä maailmassa vielä tällä vuosikymmenellä voi olla.

Jouluaattona en syönyt perinteistä joulu-ateriaa, vaan aitoa falafel-pitaa paikallisesta kioskista. Uutena vuotena en syönyt nakkeja ja perunasalaattia, vaan guavaa ja granaattiomenaa, olin aamupäivän rannalla ja lähdin illaksi kaupunkiin ystäväni luo uuden vuoden viettoon. Paikallinen baari oli ihan huikea uutena vuotena, vuosi 2016 sai tulla.

Sattumalta tutustuin mukavaan perheeseen, tai vanhaan mieheen ja hänen kahteen poikaansa. Tämä iäkäs mies oli taiteiden opettaja, nyt jo ns. eläkkeellä, mutta omistaa paikallisen kaupan. Taisi hieman ihastua minuunkin, tai ehkä halusi että ottaisin toisen hänen pojistaan mieheksein, mutta minun puoleltani kaikki oli täysin platonista. En edes muista mistä kaikesta puhuimme, puhuimme niin paljon. Hän näytti myös minulle kuvia kuinka oli Ruotsissakin vieraillut kuningasparin luona, ja opettamassa taidetta. Suhde naapurimaahamme siis oli, Suomessa ei ollut käynyt kertaakaan. Kutsuin kyllä. Älyttömän ihania ihmisiä sitä tapaakin, ihan sattumalta. Siis kohtaloa kaikki.

 

En pidä matkustamista itsestäänselvyytenä, kaikilla ei todellakaan ole siihen varaa. Olisipa. Olisipa kaikilla mahdollisuus käydä edes kerran Suomen ulkopuolella, näkemässä ja kokemassa jotain uutta. Vaikka yhteiskunnan kustantamana, miksei? Toivoisin tätä sellaisille, jotka eivät ole poistuneet omilta kotipihoiltaan sitten toisen maailmansodan. Ehkä toiset ei oikeasti halua poistua omalta mukavuusalueeltaan, tai sitten heitä ei ole kukaan siihen kannustamassa. Voiko elämä oikeasti rajoittua muutamalle sadalle neliömetrille? Itse en pystyisi siihen. Pidän itseäni onnekkaana, erittäin onnekkaana, että olen päässyt matkustamaan Suomen rajojen ulkopuolelle - lentokoneella, autolla, junalla ja laivalla.

Eräs aito lappilainen mies, matkailu-alan ammattilainen, opetti minulle Levillä ollessani työharjoittelussa, kuinka matkailijoita ei saisi sanoa nimellä ''turisti''. Hän sanoi että se on oikeastaan vähän kuin haukkuisi toista, tai ainakin ruma sana. Itse en ennen sitä tullut ajatelleeksi. Otin opista vaarin, ja minulle matkustavat ihmiset ovat nykyisin matkailijoita - eivät turisteja. Eli englanniksi - the person who travels;  it's way better to say traveller, not tourist.

Kaikki matkani ovat opettaneet minulle paljon. Olen nähnyt aitoa paikallista kulttuuria, maistanut mitä herkullisimpia ruokia, nähnyt upeita luonnon ilmiöitä joita ei voi nähdä kuin omin silmin (asioita, joita ei voi kameran linssiin tallentaa, enkä edes haluaisi), oppinut puhumaan kieliä ja paljon muutakin, rohkaistunut, ihastunut, rakastunut, ystävystynyt, saanut elämääni uutta ja parempaa perspektiiviä, laajentanut omaa näkökulmaa paljon parempaan mitä se aiemmin oli, ja mitä vielä. Tuntuu, että olen parempi ihminen matkoilta palatessa, arvostus omaa kotimaata nousee aina hieman enemmän.

- ja vain sen takia, kun olen poistunut omalta mukavuusalueeltani. Ensimmäinen askel on tärkein, loppu on rehellisesti menoa.

 

​xx Vilhelmiina

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.