Ladataan...
VILHELMIINA H.

"a very merry xmas and a happy new year, let's hope it's a good one, without any fear"

Hiljentymisen aika. Joulun aika, joulurauhan aika. Aika rakkaille ja lähimmäisille, ympärillämme oleville ihmisille. Aika läsnäololle, aika olla tässä ja nyt.

Sosiaalinen media - nyt mä katoan. Katoamistemppu tapahtuu nyt. Än, yy, tee, nyt.

Palataan ensi vuonna (hui!), Lily ja te ihanat lukijani, vuonna 2018. Kaksituhattakahdeksantoista, vau, ollaanko me tosiaan eletty jo 18 vuotta tätä kaksituhattalukua? Ja vasta muistan kuinka siskon kanssa riemuittiin kun 1999 vaihtui 2000-lukuun - oli kaikenlaista milleniumkrääsää ostettu ja kaikki oli niin siistiä. Niin ihmeellistä. Muistan kun vuosituhat vaihtui, muistan miltä silloin tuoksui - tuoksu oli vaahtokarkkinen, imelä, mutta ei liian. Jokapuolella kimalsi glitterein, kaikki hohti ja elämä näytti joltain suurelta juhlalta. Oli epätodellinen olo, mutta niin on nytkin. 

Olin 8-vuotias, siskoni juuri täysi-ikäinen kun vuosituhat vaihtui 2000-lukuun. Nyt olen kaksikymmentäviisi (25) ja siskoni kolmekymmentäviisi (35). Miltä tämä vuodenvaihde tulee näyttämään? Let's see. Laters, xoxo

Ladataan...
VILHELMIINA H.

Tiedättehän kun (edesmennyt) Kari Tapio lauloi aina myrskyn jälkeen on poutasää, vihdoin oon sen saanut ymmärtää.., ja niin se on. Aina se aurinko nousee taivaalle, se nousee joka päivä, mutta joinakin päivinä harmaat pilvet vaan peittävät sen. Se on siellä silti, piilossa, mutta taivaalla kuitenkin.

Tänä-iltana olen seurannut ja kuunnellut myrskyä. Rakastan myrskyisiä hetkiä. Rakastan katsella ja kuunnella sitä pauhetta, en kuitenkaan rakasta olla myrskyn silmässä tai tuhon keskellä, mutta on edelleen niin ihmeellistä kuinka luonto voi olla niin voimakas. Luonnonvoimat - upeita, mutta niin pelottavia. Ihmiskunta ei voi koskaan määrätä luontoa, luonto määrää meitä. Ehkä siksi meidän pitää hyväksyä se, että meidän pitää olla osa luontoa - meidän pitää olla armollinen luonnolle, niin sekin on meille. "Luonto ei tarvitse ihmisiä, ihmiset tarvitsevat luontoa." Allekirjoitan kyseisen sitaatin täysin.

Yritän vaan sanoa, että meidän pitää hyväksyä ne harmaat päivät osaksi omaa kohtaloa - ne on tarkoitettu niin. Kun on poutaista ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta - sekin on tarkoitettu niin. Yhdessä ne tekevät elämästä elämisen arvoisen. Elämässä on hyvä olla yhtälailla iloa ja surua, aurinkoa ja harmaita pilviä, muuten ei opi mitään. 

 

Nyt mä jään seuraamaan omasta ikkunastani tuota myrskyn etenemistä, palataan, hyvää yötä ihanat, xx

Ladataan...
VILHELMIINA H.

Herättyäni aloin miettimään, että onneksi aloin bloggaamaan, onneksi juuri täällä Lilyssä

Olen saanut muilta blogisisaruksilta niin vertaistukea kuin muutakin ihanaa, että enpä tiedä missä olisin ilman niitä ajatustenvaihtoja, tsemppejä, rohkaisuja, ymmärtämistä. En oikeastaan lue enää muiden kuin Lilyläisten blogeja, sillä täältä olen saanut tarvittavani - meissä on niin kauneus-, lifestyle-, perhe- kuin terveysbloggaajia, myös muitakin, mutta tämänkaltaisia olen seurannut tiiviimmin. On ihan mahtava, että yhden "yhteisön" alta löytyy liuta erilaisuutta, jokaiselle varmasti jotakin, erilaisia kun olemme.

Kirjoittamisesta, bloggaamisesta, on tullut minulle tätä kautta rakas harrastus. Rehellisesti, en ole koskaan pitänyt kirjoittamisesta näin paljon mitä nyt. On ihanaa jakaa tänne omia ajatuksia, elämää, ja vielä ihanampaa kun saan teiltä lukijoilta/blogisisarilta mahtavia kommentteja, myös uusia näkökulmia. Kiitos, kiitos, kiitos.

Jaetaanhan jatkossakin inspiraatiota toisillemme? Kaunista viikonloppua, jokaiselle! xx

 

Psst, olisipa aivan mahtava saada järjestettyä (taas) blogimeeting, vaikka keväällä - nähdä teitä niin hyvän ruoan, juoman että ajatustenvaihdon kesken.

Pages