Ladataan...
VILHELMIINA H.

 

Kun on aikaa, niin on aikaa. Ja se aika kannattaa käyttää hyväksi, tavalla millä itse haluaa. Esimerkiksi hyppäämällä autoon, ajamalla tuntemattomaan ja pysähtymällä paikkaan missä vain näyttää kivalle.

Seikkailemalla sitten siellä, jossain tuntemattomassa, tietämättä mihin on oikeasti kävelemässä. Eteenpäin nyt ainakin. Nauttimalla auringon säteistä ja jo-niin-keväisistä tuoksuista ilmassa. Syömällä itsetehdyt eväät vastaantulleella laiturilla tai kannon nokassa. Tajuamalla, että jes, olet taas löytänyt uuden paikan, jonne myöhemmin palata. Yksin tai yhdessä.

Menty ja nähty on, seikkailtu niin aurinkoisella kuin pilviselläkin säällä. Ilman kuuta ja täydenkuun aikaan. Voisin kutsua tätä jo yhdeksi harrastuksistani​, niin kivaa se on. Antaa paljon, mutta ottaa vähän.

 

sun

 

// When you have time, you just have time. And with that time, you should use it how you want. For example, jumping to the car and driving to an unknown place, stopping the car when you see a place which just looks nice.

Then wandering around there without knowing where you're walking exactly. At least, you're going forward. Enjoying the sun's rays and already-so-springish scents in the air. Eating home-made lunch on the pier or on the stump. Realizing that yay, you just found again this new place where to come back later, alone or with somebody.

​I've gone and seen, wandered on sunny and cloudy days. Without the moon and at the time of the full moon. I would call this already as one of my hobbies, so much fun it is. It gives you a lot, but takes only a little.
 

 

xx Vilhelmiina

Ladataan...
VILHELMIINA H.

 

Kaikki Lilyläiset haastettiin #rakkauspuhetta -kampanjaan, joka vastustaa kaikenlaista vihapuhetta, oli se sitten kasvotusten ja somen kautta tullutta. Ja ei epäilystäkään, ettenkö olisi mukana! Yes sisters, ohoi! ​Piti eilen jo julkaista tämä postaus, mutta en millään ehtinyt.

​PUS PUSS PUSSS

 

​Itselläkin on kokemuksia ilkeistä kommenteista täällä somessa, joille en osaa muuta kuin nauraa. Olen huomannut että niiden ilkeiden kommenttien takana ovat usein miespuoliset henkilöt. Tiedä siitä sitten, miksi. Tai siitä, miksi ottavat minun kommentin ensimmäiseksi listalle. Jätän heidät toisarvoisiksi, enkä jatka kommentointia. Se nyt jos jokin, olisi noloa. Itse en harrasta somessa riitelyä, toivon ettette tekään.

 

Voin rehellisesti myöntää, että kaikki mitä minä someen itsestäni syötän, kommentoin, annan julki, on sitä aitoa minua. En feikkaa, en edes yritä. He ketkä tuntevat minut syvällisemmin, tietävät että olen sellainen, tuollainen tai tälläinen. Ne ketkä lähinnä seuraavat minua somen kautta, kyllä, olen juuri tälläinen kuin itsestäni täällä annan julki. Ja tykkään kommentoida pelkkää rakentavaa palautetta ja heitän paljon positiivisia ajatuksia ympärilleni, koska tiedän, että se voi muuttaa jonkun päivän paremmaksi.

Minulla ei ole tarvetta saada lisää tykkääjiä tai seuraajia käyttämällä Instagramissa #finnishgirl #blonde #likemeilikeyou #followme -hastageja, koska ei kiinnosta, ja he seuraavat ketkä haluavat. Tykkään teistä seuraajista.

En hyväksy Facebookissa aivan tuntemattomia kavereiksi, koska miksi ihmeessä tekisin niin? Joo, kyllä niitä kaveripyyntöjä satelee harva se päivä, etenkin ulkomaalaisilta miehiltä, tiedä sitten onko ne feikkiprofiileja tai muuten vain harrastavat naisten kalastamista. Totally ignored. ​Ystävät, sukulaiset ja sielunsiskot kaverilistalla ovat ja pysyvät.

Täällä blogissa kirjoitan mitä mieleen juolahtaa, enkä yritä feikata tässä kirjoittamisessakaan. Kirjoitan monesti ylös aiheen, ja alan sen ympärille hahmottamaan tekstiä, vähän niin kuin äidinkielentunneilla muinoin opetettiin. ​Monesti olen deletoinut tekstini, tai en ole vaan vielä julkaissut sitä, sillä se on mennyt vähän yli omankin ymmärryksen. Blogien postauksiin on ihana kirjoitella positiivisia ja rakentavia kommetteja, sitä tulee tehtyä niin täällä Lilyssä kuin muillakin some-kanavilla. Ja mikään ei ole sen parempaa kuin kuulla ´´kiitos kun piristit päivääni´´ -tyylisiä vastauksia, ystäviltä tai blogisisaruksilta.

 

Pääpointti tässä postauksessa oli nyt se, että olkaa omia itsejänne täällä somessa kuin somen ulkopuolellakin! Ja jos jotain kommenttia laitatte johonkin postaukseen tai ihan mihin vaan, ajatelkaa niin, että se kommentti on sellainen minkä uskaltaisitte sanoa myös kasvotusten! Helppoa täällä somessa on muita haukkua, mutta uskaltaisitteko kasvotusten? Niinpä.

 

// The main point in this post was a fact of being yourself here in social media as you are in real life! And if you write a comment to somebody's post or wall or anywhere, just think that the comment is that kind of which you also would dare to say to him face-to-face! It's so easy to say things (good or bad) in/through social media, but would you dare to say the same to him face-to-face? You must think about it first. SPREAD THE LOVE THROUGH SOCIAL MEDIA.

 

(SOME)RAKKAUTTA JAKOON - TÄÄLTÄ SITÄ AINAKIN PESEE xoxo

x​x Vilhelmiina

Ladataan...

Ladataan...
VILHELMIINA H.

 

Asioita, joita vihasin ennen, mutta nyt rakastan:

There are things I hated before but love-love-love now:

 

  • Talvi. Kylmyys. Lumi, loska, räntäsade, vesisade. Aina harmaata. Kylmä, kylmä, kylmä. Rumat talvivaatteet, en luovu matalista kengistä. Pipot on rumia, hiuslakalla pörrötetyt hiukset menettävät muotonsa sen alla. Kauheaa.

Winter. Coldness. Snow, slush, sleet, rain. Weather is always so grey. Cold, cold, cold. Ugliest winterclothes, I want to use my sneakers. Hate the stocking cap, my hair under it goes bad. Horrible.

  • Avokado. Maistui ei-millekään. Kauhea koostumus. Vauvanruokaa, vihreää mönjää. Mitä tämä on? Ruoka-myrkytys.

Avocado. Taste? Non. The texture is awful. Baby's food, green minium. What is this, really? Food-poisoning.

  • Esiintyminen. Jännitys, apua kuolen. Kädet hikoaa, posket punoittaa. Änkytän. Häpeä. Maailman noloin juttu.

Speaking in public. So nervous, omg I'll die. Hands sweat, cheeks are red. Can't speak. Shame on me. World's most embarrassing thing.

  • Vanhempien ja siskon seura, oikeastaan kaikkien minua vanhempien ihmisten. Siis niin noloa, jos joku koulukaveri näkee minut äidin kanssa ruokaostoksilla. Ihan maailmanloppu. En mene kouluun huomenna. Liikun vain julkisesti samanikäisten kanssa, piste.

Being in public with my parents and sister, also being with everyone who's older than me. Omg, so embarrassing if somebody my friend sees me at the foodstore with my mom. My world ended just now. I can't go to school tomorrow. I only go outside with my friends who's same age and so cool.

  • Aikaiset aamut. ​​Kuka pystyy? Eikö vaan voi herätä silloin kun itse haluaa. Mitä järkeä on väsyneenä herätä kesken unien ja yrittää pitää silmiä auki väkisin? Epä-inhimillistä herätä vielä kun on pimeää. Tästä pitää tehdä joku kansalaisaloite.

Early mornings. How can you wake up so early? Can I just wake up when I want, not then when it's still dark outside. Is there any sense of waking up in the middle-of the night when you're still sleeping and you have to force yourself to keep eyes open? You're acting like un-human.

  • Aamupala. Maha ei edes kurni eikä ole ''muka'' ollenkaan nälkä, niin en syö. ​

Breakfast. I'm not hungry so I don't eat. Yeah right.

  • Käveleminen kaikkialle, tai missä vain, milloin vain. ​En jaksa kävellä, ja sitä paitsi ulkona sataa. Siellä tuulee, hiuksetkin kärsii. Miten tuolla metsässä voi edes kävellä, se on kuoppia ja puunoksia täynnä. Entä jos joku kidnappaa minut? Tai karhu syö? On täällä keskustassakin karhuja, tai ne voi eksyä tänne.

Walking, everywhere and anytime. Oh I just can't walk, and there's rainy day, just look. And the wind is blowing, my hair suffers. How can you walk in the forest, it's full of pitts and braches of trees. What if someone kidnaps me? Or a bear eat me alive? Yes, there could be a bear lost in the city, too.

 

 

Oh, well.

Tämä siis todistaa sen, että mielipiteet asioista muuttuvat ihmisen vanhetessa. Tai sitten ihmiset muuttuvat, kasvavat ainakin fyysisesti mutta myös henkisesti. Tätä omaa ikääntymistä onkin hauska seurata, psykologisen itsetutkiskelun myötä. Mietin vain että mitäköhän seuraavaksi? Alan kutomaan villasukkia (en pidä kutomisesta) tai kapuan jo ilta kuudelta sänkyyn (eikä, ilta on vasta nuori!)? Ehken kuitenkaan ihan muutamaan kymmeneen vuoteen.

Nyt nimittäin rakastan talvea täällä Pohjois-Euroopassa, himoitsen päivittäin niitä mönjäisiä avokadoja, olen erittäin sujut esitelmän tai puheen pitämisen suhteen, parhainta ovat aikaiset aamut ja aamuhifistely, kävelen ihan kaikkialle ja missä maastossa tahansa, ja lopuksi kaikista tärkein: rakastan, rakastan oman perheen kanssa olemista.

Now I just love those things - things I used to hate, or didn't like it, or just felt ashamed of them. People crow physically, but also mentally when we get older. Gosh how I love to crow.

​And now I love this magical winter-time up here in the north, I lust those avocados so badly and daily, there's non problem to keep a speech, I love to wake up so early when everyone else's still sleeping, I walk everywhere and anywhere, and THE MOST important thing: love to be with my lovely family.

 

 

 

xx Vilhelmiina

Ladataan...

Pages