Ladataan...
VILHELMIINA H.

Matkailemme – mutta miten matkailemme, se on eri asia.

Sosiaalisen median eli somen käytön vallitessa maailmaa, luulen että ihmiset usein valitsevat matkakohteeksi paikan, joka näyttää myös kameran linssin läpi upealta. Ikävä totuus - mutta se saattaa pitää paikkansa. Useille meistä matkailuelämyksiä ovat sellaiset hetket, jotka nappaamme kameroilla ja jotka jaamme sosiaaliseen mediaan. Jaamme someen kuvia, jotka näyttävät täydellisiltä – niin että kaikki se epätäydellisyys jää piiloon kameran taakse. Haluamme muiden näkevän kuinka upea tämä matkailukohde on, kuinka upeassa paikassa matkailen ja kuinka elämä siellä näyttää täydelliseltä, lähes kiiltokuvamaiselta. Kuinka saankaan olla osa tätä täydellistä kaupunkia, edes hetken, ja kaikki tietävät sen.

Näin ei vaan ole – vaikka matkailisi kuinka rikkaassa, täydellisessä, upeassa tai loistokkaassa maassa, niin epätäydellisyyttä löytyy sieltäkin. Ihan joka paikasta. Joka maassa on niitä kiiltokuvamaisia paikkoja, mutta vastakohdaksi siellä on niitä rumempiakin paikkoja - joita emme mielellään jaa someen. Vasemmalla puolella oleva raunioitunut ruskea talo on aivan hirvittävä - no mutta hei, oikealla puolella oleva punainen talo on kuin unelma, otanpa siitä kuvan ja jaan someen.

Meidän tulisi muistaa, että useat somessa esiintyvät kuvat ovat joko muokattuja niin että ne näyttävät täydellisiltä tai sitten ovat vain otettu tietyistä paikoista, joissa rakennukset näyttävät kuin karkeilta tai ranta on kuin unelmaa. Kameran linssin takana seisova henkilö saattaa olla vaikka minkä sekasorron keskellä juuri kuvanottohetkellä - kukaan kun ei tiedä sitä.

Rumastakin voi saada kaunista rajaamalla ja muokkaamalla kuvaa. Olen huomannut, että liiallisesta muokkaamisesta on tullut harrastus useiden somea ahkerasti käyttävien keskuudessa. Rajaa tuo ruma rakennus tuosta pois, tai käytä tuota filtteriä että naamasi näyttää virheettömältä.

Ihan vapaasti hei, mutta ihan rehellisesti, muokkaamalla muokatut kuvat huomataan kyllä ja ne näyttävät ainakin omiin silmiini aivan järkyttävältä. Blurratut ja virheettömät naamat, etenkin. Onko muokkaamisessa järkeä? Se, että meikkimainoksissa esiintyvien mallien naamat ovat blurrattu näyttämään virheettömiltä tai se, että katalogimallien vartalot on muokattu kapeammiksi tai paranneltu - onko se hyväksi nuorille, tai kenellekään meistä? Miksi pitää muokata jo täydellistä naamaa tai vartaloa? Tai miksi pitää muokata yhtään mitään? Miksi ei vain voi olla aitoja mainoksia, aidolta elämältä näyttäviä otoksia?

The Times we had - yes the time what WE had. That phrase, though.

Mutta asiaan. Siihen matkailuun siis.

Olenko ihan väärässä jos totean, että monet matkustavat ihmiset pitävät kännykkää kädessä matkoillaan ja katsovat matkakohdettaan kameran linssin läpi? Tuskin kovin väärässä. Itse olen ainakin syyllistynyt tähän – kuvaillut ihan liikaa, nähnyt kujat rakennuksineen, aaltoilevan meren auringonlaskuineen ainoastaan sen kameran linssin läpi. Enkä silloin keskittynyt niihin ääniin, hajuihin, makuihin ja ihmisiin ympärilläni - siis tarkoitan että olisin aistinut aidosti sitä paikkaa, niin että siitä olisi jäänyt enemmän muistoja kuin vain ne kauniit kuvat kameraani. Onko nämä niitä aistikuvia - ehkä.

Tiedän että muistot menneestä tulevat mieleen kuvien kautta, mutta voivat ne tulla muutakin kautta. Voit palata niihin tunnelmiin, siihen matkakohteeseen, myös aistien kautta. Muistat kai kuinka hyvältä tuoksui ne punaiset kukat sillä kapealla kujalla, kuinka talosta kantautui äänekästä naurua ja pienet lapset huusivat sinulle jotain ikkunasta, kuinka hyvältä maistui se jälkiruoka juuri siinä ravintolassa ystävien kera ja miten ihanaa siinä hetkessä oli vain olla – vain ystävät ja ruoka. Tai kuinka hyvältä tuntui olla jonkun sylissä aamuyöllä kun aurinko nousi meren takaa, ja se, kuinka upealta auringonnousu näytti kun istuit paikallisessa bussissa kohti lentokenttää samalla kun itkit ni​in että vanhempi rouva bussissa katsoi sinua pitkään ihmetellen ja sen, kun kuuntelit juuri sillä hetkellä sydänsuruissasi Coldplayn kappaletta Fix You. Ihan mitä tahansa aisteja tunsitkaan - olit aidosti läsnä, juuri siinä hetkessä.

Tälläistä on tapahtunut minulle – kun olen ollut matkalla läsnä ilman kameraa, tai kännykkää. Ilman mitään välinettä, jolla olisit jakanut nämä kokemukset somen välityksellä muille. Elämän parhaimmat hetket kun eivät näy somessa – sen olen sisäistänyt. Elämän parhaimmat hetket koetaan aivan yllättäen, yksin tai rakkaiden ihmisten kanssa. Ne, jos mitkä jäävät mieleen.

Ne hetket, jotka olen tallentanut kameran linssin läpi, eivät ole juurikaan jääneet mieleen. Ihan oikeasti, eivät ole. Ne ovat olleet kyllä kauniita hetkiä, paikkoja tai sattumia, mutta niissä ei ole välttämättä mitään tarinaa takana. Surullista kuin se onkin, useimmat someen jakamani kuvat ovat olleet tarinattomia. Eivät tietenkään kaikki.

​Kiinnittääkö kukaan enää huomiota matkoillaan siihen, mitä ympärillä tapahtuu? Mitä haistat, maistat, tunnet, näet tai kuulet kun kävelet pitkin kujia tai rantoja. Vai käveleekö kukaan enää missään ilman että kännykkä on kädessä?

/​/ When you travel, do you pay attention what happens around you? What you see, smell, taste, feel or hear? Or do you see the world only through your phone?

​The beautiful moments of life you feel when you're truly there - just in the moment, alone or with your lovely ones. Those moments don't appear here in social media - I noticed it, and I've always though it in that way. My best moments of life don't show up here, they are and stays in my heart.

​The problem isn't that we travel - the problem is how we travel. Remember to be present.

 

​xx Vilhelmiina

Ladataan...
VILHELMIINA H.

On asioita, joita pitää mieluisina ja sitten on niitä vähemmän mieluisia. Kaikilla ne ovat erilaisia, meitähän on monenlaisia, tietenkin. Listaan nyt muutaman asian, joista en pidä en sitten ollenkaan:

​There are things you like and things you don't like. We all have different interests 'cause hey, we all are different, of course. Here's a list about few things I don't like:

 

  • Ihmiset, jotka valittavat pienistä, mitättömistä asioista.​ Saattavat valittaa päivittäin, joko samasta asiasta tai jostain uudesta. He valittavat, mutta eivät tee asian eteen mitään, luulevat varmaan että asia korjaantuu valittamisella. Olen oppinut että tuollainen on täysin turhaa, enkä valita tai ainakin pyrin siihen. Joskus suustani saattaa päästä ''miksi...'' alkuinen valitusvirren alkupätkä, mutta sehän on täysin luonnollista että joskus löytyy jotain moitittavaa, enhän ole mikään pyhimys. Kuitenkin, positiivisuus on asenteeni ja negatiivisten ihmisten seurasta poistun hyvin vähin äänin, ja nopeasti.

People who complains about small, stupid, things. They can do it all day, every day, the same things or a new one. They complain, but they don't do anything about it (maybe 'cause they assume that the issue can be fixed by complain so hard). 'Cause I'm positive human and positivity is my attitude I would say, so I don't like to be with people who are negative. If you're acting negatively around me - I'm gone.

  • Väärinkäsitykset tai -ymmärrykset. Olet selittämässä jotain asiaa, hyvin asiantuntevasti, mutta sitten tämä toinen ymmärtää asian väärin ja joudut selittämään sen uudelleen. Tai se, että hymyilet ja olet ystävällinen vastakkaiselle sukupuolelle, ja tämä ymmärtää asian väärin; luulee siis että flirttailen. En minä osaa flirttailla - tietääkseni?

Missunderstandings - gosh really problematic. But it's a part of life, what can you do. Nothing really.

  • Pettäminen eli luottamuksen menettäminen. En vielä koe tulleeni kovin petetyksi, jossain tilanteissa tietenkin, mutta hyvin pienissä sellaisissa. Itse en koskaan voisi pettää toisen luottamusta missään muodossa, enkä toivo että minullekaan niin tehtäisiin.

Betrayal, I mean loss of confidence. I could never do that, and I hope that no one do that to me.

  • Unelmien lyttääminen. ''Ei sinun kannata edes yrittää, se on epätodennäköistä että saavutat sen...'', varmaan aika tuttu lause monelle meistä? Huomio kaikille; kaikki on mahdollista! Kaikki on mahdollista niin kauan kun tällä maapallolla on elämää. ​Onhan se jo nähty.

Dissaproval of your dreams. I really think that everything is possible as long as there are life on this planet.

  • Epävarmuus - tulevaisuudesta ja muutenkin. Varsinkin nyt nuorena tuntuu, että kaikki pallot lentelee ja ei oikein tiedä mikä olisi oikea suunta mitä kohti mennä. Ehkä tämä helpottaa ajan myötä; monet ovat ainakin niin kertoneet että mitä vanhemmaksi tulet, sitä tasapainoisempi olet. ​Sormet ristissä ja puuta koputtaen, toivon että tuo on totta.

Doubt about your future and everything. I think that this doubt about everything belongs my age (on twenties or so), and the older we get - the life get more balanced, and then you know what you really want for this life. Just hope that it goes that way.

  • Laiskuus. Itse pidän ruumiillisesta puuhastelusta, oli se sitten mitä vain. Ulkomaanmatkoillakin pidän kävelystä ympäriinsä ja kaupunkiin tutustumisesta kävellen seikkailemalla enemmän kuin rannalla makaamisesta; minun on tosi vaikea maata rannalla tekemättä mitään. Terve laiskuus on hyväksi, varsinkin rankan fyysisen työpäivän tai treenin jälkeen - muistakaa että lihakset kiittävät sinua levosta. Mielestäni laiskuus on joko opittu tapa tai huono asenne - jokainen pystyy olla reipas kun ottaa sen asenteen.

Laziness. I like all kind of physical work, do things and everything. It's hard to just be and do nothing. I like to walk around, hike and venture around - it's so hard to just lay on the beach doing nothing. However, healthy laziness is good after a hard work day or training - so remember rest after that!

  • Suomiräppi mauttomilla sanoilla. Tulen pahoinvoivaksi jos joku räppää pämppäämisestä tai ihmisen kehonosista, en oikein tiedä itkeäkö vai nauraako. Ihan oikeastiko? Onko tuo coolia? No, jokaisella omat mieltymyksen kohteet, tämähän on vain minun mielipiteeni.

Finnish rap with the poor taste of words. Like, really?

  • Karpalolonkero - pahoja, pahoja muistoja.

Cranberry long drink - never ever to me. Bad memories, bad memories.

 

PSST,

I-ha-naa, kohta on niin lämmin että saan pitää tuota kuvassa esiintyvää punaista lempimekkoani. KE-SÄ. Punainen ei ole yhtään värini, enkä punaisen värisiä vaatteita osaa ostaa - mutta tuo mekko vei sydämeni heti kun sen vein sovituskoppiin viime keväänä.

​With my favourit dress on those pictures. Summer is around here, and soon I can wear THE dress again. Hip hip hurray!

 

 

​​x​x Vilhelmiina

Ladataan...

Ladataan...
VILHELMIINA H.

 

  • tervetuloa kevät - näkemiin talvi, selvisimme taas ​läpi kylmän ja synkän vuodenajan

well hello spring - byebye cold, dark winter

  • ensimmäiset vihreät silmut bongattu, ja ulkona tuoksuu taas niin keväälle

spotted the first green buds, and just gotta love that smell of spring

  • ihmiset hymyilee, tervehtii ja juttelee taas ​huomattavasti enemmän kuin pimeimpään aikaan vuodesta

​(un)familiar people are smiling, saying hello and talking again so much more

  • pisamat tupsahtavat nenänpäähän, näyttää taas niin kivalle

freckles on the nose from the sun's rays, looks so nice

  • uudenlainen ote liikuntaan on taas syttynyt - se on nyt lempeä ja kehoa kuunteleva

what comes to my exercising, it will be more gentle and attentive than before

  • uskon vahvasti, että asiat alkavat taas rullaamaan - minulla on hyvä draivi päällä

I strongly believe that something good happens during this spring

  • olen suunnitellut matkustavani johonkin nyt keväällä - yksin, ja matkan suunnittelu tuntuu taas kutkuttavalta

I've planned to travel somewhere this spring/summer, maybe alone, and planning this trip feels so pulsating

 

 

 IF YOU ASK ME,

​THE BEST TIME IS RIGHT HERE AND NOW.

 

 

 

x​x Vilhelmiina

Pages