Ladataan...
VILHELMIINA H.

Katsoin dokumentin Aviciista ja aloin pohtimaan meitä ihmisiä. Mikä meidän pään sekoittaa niin, että uhraamme elämämme pelkälle työnteolle, sen sijaan että kuuntelisimme itseämme ja etenkin terveyttämme. Me emme ole (edelleenkään) robotteja, emmekä jaksa painaa pitkää päivää nukkumatta. Emme jaksa tulla ja mennä päivä toisensa jälkeen, olla jatkuvassa liikkeessä vuorokauden ympäri pysähtymättä. Mieli siinä ensiksi menee sekaisin, ja myös koko ihmiselimistö ja lopulta oma terveys.

Järkytyin artistin dokumentin myötä ilmitulleesta elämäntahdista niin, että melkein tiputin kyyneleen. Hänen ahdistuksensa paistoi dokumentista läpi ja melkein sai minutkin ahdistumaan. Ei ihme, ettei hän enää jaksanut.

Henkilökohtaisesti,

en halua tuollaista elämää. Siis elämää, joka täyttyy pelkästä työnteosta ja maailmanmatkailusta. En halua itselleni tulevaisuutta, jossa joudun olla jatkuvassa liikkeessä, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen todennut ettei se sovi minulle - jatkuva reissaaminen - vaikka matkailua rakastankin. On eri asia rakastaa matkailua ja matkustelua ulkomaille silloin kun mieli tekee, kuin että sitä tekisi alati pysähtymättä mihinkään tukikohtaan - joka yleensä saa nimityksen: oma koti.

En halua kotia, missä käydä kääntymässä aina kerran (jos sitäkään) viikossa. Kotia, mihin ei muodostu minkäänlaista tunnesidettä. Kotia, jonka jääkaapin avatessa loistaa vaan valo. Haluan kodin, jossa olla ja elää yhdessä, maadoittua, ja minne synnyttää muistoja vuosien varrella. Kodin, joka näyttää ja tuntuu omalle. Joskus ajattelin, että haluan pitää koko maailmaa kotina. No, tietenkin haluan sitä edelleen, onhan maapallo kaikkien meidän yhteinen. Mutta, haluan paikan johon juurtua ja synnyttää niitä muistoja. Haluan paikan, jota pitää turvasatamanani. Koti on minulle sellainen - paikka, jossa vaalii rauha ja missä tuntee itsensä olevan todella turvassa.

Tällä hetkellä (väliaikainen) kotini on minulle juuri tuollainen kuvailemani, rakas ja tärkeä paikka, jossa olla rauhassa ja pohtia elämää.

Dokumentissa Tim Bergling (Avicii) itsekin myönsi, että aina työmatkoilta kotiin palatessa hän ei tunnistanut kotiansa enää kodiksi. Koti on, mutta se seisoo tyhjillään pitkiä aikoja. Se on vaan, siellä ei tehdä mitään muuta kuin käydään kääntymässä. Voiko sellaisen mieltää kodiksi?

 

xx Vilhelmiina

Ladataan...
VILHELMIINA H.

Elän musiikista. Musiikki elää minussa. Se saa aikaan todella voimakkaita tunteita, niin iloisia kuin surullisiakin. Se antaa voimaa, inspiraatiota, rohkeutta ja iloa, ihan kaikkea mahdollista.

Olen aina miettinyt, miten ne ihmiset, jotka eivät kuuntele musiikkia lainkaan tai kuuntelevat sitä todella harvoin, pärjäävät? Tai tietenkin pärjäävät, mutta mistä he löytävät sen musiikin tuoman ilon, rytmin ja kaiken muun ihanuuden elämäänsä? Ystäväpiirissäni on ihmisiä, jotka eivät kuuntele musiikkia juurikaan, joilla se ei kuulu päivittäiseen agendaan - minä taas nautin musiikista niin paljon, että en voi kun kummastella heitä. En elä päivääkään ilman musiikkia, musiikki soi kodissani heti ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla - se on ollut niin aina, varmasti tulee aina olemaankin. Kuitenkin, olemme kaikki erilaisia ja saamme nautinnot eri asioista, joten se on hyväksyttävä että kaikki eivät musiikista.

Halusin listata muutaman biisin, sillä bongasin musiikkipainotteisen haasteen ihanan Hey Girl -blogin Marikalta. Vähän kuitenkin muokkasin ja lisäsin kysymyksiä, mutta hei te, rohkeasti vaan kopioimaan ja tekemään tämä musahaaste perässä.

 

Mikä tai mitkä biisi(t)

saa sut miettimään aina kesää?

- daft punkin get lucky, håkan hellströmin valborg ​ja raappanan sateen ropinaa.

on sellainen, mikä laittaa sut laulattamaan?

- spice girlsien wannabe ​(tähän kohtaan käy oikeastaan kaikki maailman biisit, ei ihan kaikki, mutta melkein!).

saa sinut aina hymyilemään ja ajattelemaan rakkaitasi?

- ben e. kingin stand by me.

on aivan kammottava, mitä et kestä sitten yhtään?

- kaikki petri nygårdin biisit................. ei.

tulee olemaan häätanssibiisi(t)?

- ville valon olet mun kaikuluotain ​(samainen kappale saa mut aina itkemään, joten itkuvaroitus!).

tulee olemaan biisi, jonka haluat soivan omissa hautajaisissasi?

- coldplayn O ja frank sinatran my way.

​tulee olemaan biisi, jonka haluat soittaa omalle lapsellesi?

- anna puun (egotripin) mestaripiirros.

saa sut aina liikuttumaan?

- antti tuiskun yksinäinen, pink floydin wish you were here, coldplayn fix you, ed sheeranin heart's don't break around here, haloo helsinki!'n vapaus käteen jää, tom odellin another love, ​jeff buckleyn hallelujah ​ja red hot chili peppersien otherside.

saa sut tanssimaan?

- the weekndin i feel it coming.

on sun ''teemabiisi(t)''?

- pariisin kevään kuu katoaa.

 

Nautinnollista (musiikin täyteistä) viikonloppua,

​xx Vilhelmiina

Ladataan...
VILHELMIINA H.

Nimittäin uusiin kenkiini. Näen nämä vaaleanpunaiset samettitennarit, söpöllä rusetilla varustettuna, vaaleanpunaisten linssien läpi. Nämä on ihanat. Ja niin mukavat jalassa. Olen ihastunut.

Popot oli vahinko-ostos, tai löytö, ruotsalaisesta supermarketista. Maksoi kaksikymppiä - ei siis paha lovi opiskelijabudjetilleni. Ja mikä onni että törmäsin näihin, ja löysin hyllystä vielä oman kokoiset, sillä en omista tällä hetkellä kuin yhdet ainoat tennarit, ne valkoiset luotto-converset. Olen kova käyttämään tennareita näin keväisin, ennen kuin on niin lämmin että kaduilla tarkenee astella ballerinoilla, joten ah ihanuutta, nyt pääsen söpöstelemään nämä jalassa.

On muuten superkivat vaaleiden farkkujen kanssa. Sovitin! Ja supersuperkivat culottes-housujen, hameiden tai mekkojen kanssa. Sovitin!

No, ei nämä ole ainoa ihastuksen kohde - olen ihastunut myös kaikkeen tähän valoisuuteen (täällä Lapissa aurinko nousee jo klo 3:30 ja laskee vasta klo 21 jälkeen) ja olenkin herännyt moneen kertaan aamuyöllä ihan tikkapirteänä. Myös kevään tuoksu on mitä huumaavin, etenkin meren tuoksahdukset. Aurinko, joka ruskettaa, tuo pisamia nenänvarteen ja on jo niin kesäinen. Tiet on sulia ja kohta pääsee jo metsäseikkailullekin lenkkareilla. Ja mitä vielä, olen ihastunut Anna Puun kappaleeseen Aika - onpa se ehkä minun tämän kevään the song.

​Kevät on ihanaa aikaa olla ihastunut.

Näihin vaaleanpunaisiin tunnelmiin,

xx Vilhelmiina

Pages