Ladataan...
VILHELMIINA H.

Tänään on toiseksi viimeinen päivä maaliskuuta, ylihuomenna jo huhtikuu. Sitten se keltainen toukokuu

Kaduilla vastaantulevista ihmisistä huokuu oikein onnellisuus - kesä on todellakin pian täällä. Monilla se tarkoittaa huolettomia lomapäiviä lämpimien kelien toivossa, toiset ovat halunneet kesäksi töitä - itse otin kesäopintoja mm. yliopiston puolelta; sosiaali- ja rakkauspsykologian sekä positiivisen psykologian etäkurssit. Hyvää vastapainoa sille mitä varsinaisesti opiskelen. Etäkurssit ovat mieluisia siinä mielessä, sillä saan viettää kesäni periaatteessa ihan missä vain - vaikka telttailemalla meren rannalla, kunhan vain kannan tietokonetta mukanani. Odotan jo kyseisiä psykologian kursseja, ja sitä, että pääsee pohdiskelemaan syvällisemmin näitä itseäni kiinnostavia aiheita. Kesää odotan myös, tietenkin.

Onnellisuudesta,

jos elämässä törmää asioihin, jotka tuovat onnen, ne pitää ottaa avosylin vastaan. Ei ainakaan miettiä pitäisikö, uskaltaisinko, voisinko ​- vaan kyllä, uskallan, otan ne vastaan. Onnea tuovat asiat voivat olla ihan mitä vain - pieniä tai suuria, aineellista tai aineetonta - ne voivat kummuta yllättäen vastaantulevista ihmisistä tai ne voivat olla jo läsnä siinä sinun vieressäsi. Et ehkä vain heti tiedosta sitä. Muista olla avoin onnea tuoville asioille, ja haali niitä oikein itsellesi - niiden tarkoitus on kantaa sinut ikävien aikojen yli. Onni, onnellisuus, olla onnellinen - ne kuuluvat kaikille.

 

Minut saa onnelliseksi aivan tavalliset asiat:

Tuoreet kukat maljakossa. Puhdas koti ja puhtailta tuoksuvat lakanat, mihin uppoutua. Hymy ja keskustelut tuntemattomien kanssa. Yllätysvieraat ja ajanvietto heidän kanssaan. Ihmiset, jotka haluavat viettää aikaa kanssani. ​Se huojentunut olo, kun on saanut rästissä olevat asiat tehtyä. Inspiroivat ihmiset, tilanteet, hetket, paikat, kuvat, tekstit ja musiikki. Vanhojen valokuvien katseleminen ja niistä kumpuavat muistot. Yksin tanssiminen kotona hyvän musiikin tahdissa, niin että antaudut oikein musiikin vietäväksi. Uusien reseptien kokeileminen ja leipomuksissa onnistuminen. Se, että huonoinakin päivinä tajuat elämän tarkoituksen ja ilonaiheet. Onnistuneet suunnitelmat tai pikemminkin ex-temporematkat. Niin huonot jutut, että naurat vedet silmissä juuri sen takia kun ne ovat niin huonoja. Vastarakkaus, toisten kehuminen ja piristäminen. Halaaminen ja ystävälliset sanat.

 

 

Tätä blogipostausta tehdessä taustalla soi Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maija,

​se on vaan jotenkin kaunis, toivoa ja onnellisuutta antava sävellys.

 

xx Vilhelmiina

Ladataan...
VILHELMIINA H.

​Minua ei kiinnosta, mitä teet elääksesi. Haluan tietää, minkä puolesta palat, ja uskallatko unelmoida tapaavasi sydämesi mielitietyn.

​Minua ei kiinnosta, kuinka vanha olet. Haluan tietää, uskallatko näyttää hölmöltä tavoitellessasi rakkauttasi, unelmiasi ja seikkailua,

jossa tunnet eläväsi.

​- Oriah Mountain Dreamer

Tein persoonallisuustestin,

testin mukaan olen aktivisti, eli todellinen vapaa sielu. Halusin heti kirjoittaa tänne ylös tulokset, pohdinnat ja ajatukset, joita testi toi mukanaan.

 

​Olet juhlien sielu, mutta et kiinnostunut pelkästä huvista tai hetken mielihyvästä, vaan sosiaalisista kontakteista sekä tunneyhteydestä. Pitää paikkansa. On ihana luoda rohkeasti uusia kontakteja tuntemattomiin ihmisiin, sillä heidän joukostaan saattaa löytyä iänikuisia ystäviä, jopa näin aikuisiälläkin. Tunneyhteyden kautta tiedät kuka on sinunkaltainen ihminen, sellainen, joka antaa sinulle energiaa eikä vie sitä pois.

​Hurmaava, itsenäinen, energinen ja myötätuntoinen yksilö - vain 7 % väestöstä. Heidän läsnäolonsa huomataan. Itsenäinen, check. Myötätuntoinen, check. Hurmaava, tilanteen vaatiessa. Energinen, ainakin joka toinen päivä, ja varsinkin jos energiaa saa käyttää sellaisiin asioihin jotka kiinnostavat ja inspiroivat.

​Enemmän kuin sosialisoivia miellyttäjiä. Visionäärisyys, jonka ansiosta he kykevät lukemaan rivien välistä uteliaina. Heille elämä on suuri, monimutkainen palapeli, jossa kaikki liittyy toisiinsa. Elämän palapeliä he tarkkailevat tunteiden, myötätunnon ja mystiikan lävitse etsien syvempää merkitystä. Olen kyllä se utelias ihminen, joka uuteen porukkaan tullessa on ensiksi pelkkänä korvana, ennen kuin avaudun itsestäni ja omista ajatuksista. Ajattelen todella usein, että kaikki me maailman ihmiset olemme jollain tavalla kytköksissä toisiimme - tavalla tai toisella olemme todellakin yhtä suurta palapeliä. Menen tunteet edellä, ajatellen monesti muiden tuntemuksia, mikä ei ole aina hyvä asia. Lisäksi ajattelen ihan liikaa elämän merkitystä ja mikä merkitys juuri minulla on olla täällä - tämä menee joskus ihan överiksi, siksi tätä on paras harjoittaa ihan yksikseni omissa oloissani.

​He kaipaavat luovuutta ja vapautta enemmän kuin vakautta ja turvallisuutta. Aiheet, jotka ruokkivat heidän mielikuvitustaan kehittävät energian ja sysäävät heidät valokeilaan, jonka vuoksi heitä pidetään johtajana. Ikävintä on, jos he joutuvat hallinnollisiin tai rutiinitehtäviin. No joo, ensimmäinen lause on täysin minua - liika vakaus käy minulle todella tylsäksi, tylsistyn helposti jos elämässä ei ole haasteita tai yllättäviä tekijöitä. Eikä rutiinitehtävät sovi minulle, ei ainakaan pidemmän päälle. Kaipaan todella paljon vaihtelua, niin työssä kuin muutenkin koko elämässäni.

​Heidän itsetunto on riippuvainen kyvystä keksiä ainutlaatuisia ratkaisuja, heidän on oltava varmoja siitä että heillä on vapaus olla innovatiivinen. He menettävät helposti kärsivällisyytensä ja intonsa joutuessaan tylsiin tehtäviin. ​Hei, kuka kirjoitti tämän puolestani? Check, check, check.

He osaavat rentoutua - ovat erittäin hyviä vaihtamaan roolia intohimoisesta idealistista innokkaaseen vapaasieluun, tästä yllättyvät lähimmäisetkin. Osaan olla kyllä aika yllättävä. Joskus säikähdän sitä itsekin.

​Heidän mielestä jokaisen pitäisi ottaa aikaa tunteidensa tutkimiseen ja ilmaisemiseen. Empaattisuutensa ja sosiaalisuutensa vuoksi se on heille luontainen keskusteluaihe. ​Niin se on, jokaisen pitäisi oppia tulkitsemaan itseään, se on mielestäni todella tärkeää. 

​Heidän tulee olla varovaisia - he voivat tulkita signaaleja väärin, jos he luottavat liikaa intuitioonsa, olettavat tai laskelmoivat liikaa. Sosiaalinen stressi on kiusa, joka pitää heidät valveilla öisin. Check, check, check. Viime aikoina olen nukkunut yöni todella huonosti, johtuen sitten liiasta oman elämän pohdinnasta tai siitä sosiaalisesta stressistä. Mutta kyllä, yritän koko ajan olla varovaisempi tunteideni kanssa ja työstän edelleen omaa kiltteyttäni - minuahan ei enää käytetä hyväksi, en halua olla mikään leikkikalu jolla pelata jotain rumaa peliä.

Jos he astuvat jonkun toisen varpaille, se vaivaa heitä paljon. ​Kyllä, valitettavasti. 

​He viettävät paljon aikaa sosiaalisten suhteiden, tunteiden ja ideoiden tutkimiseen - ennen kuin löytävät todellisuuden. Kun he löytävät paikkansa maailmassa, heidän mielikuvituksensa, empatiansa ja rohkeutensa tuottaa uskomattomia tuloksia. En ole löytänyt vielä paikkaani maailmassa, mutta pikkuhiljaa se alkaa hahmottua. Kaikki hahmottuu vähitellen, sekin, miksi, mitä ja ke(i)tä varten minä olen täällä.

 

​Kuvat Egyptistä vuodelta 2015. Se oli kaunis, mutta jokseenkin pelottava matka.

​xx Vilhelmiina

Ladataan...
VILHELMIINA H.

I haven't ever really found a place that I call home, I never stick around quite long enough to make it. I apologize that once again I'm not in love, but it's not as if I mind that your heart ain't exactly breaking. It's just a thought, only a thought.

But if my life is for rent and I don't learn to buy? Well I deserve nothing more than I get 'cause nothing I have is truly mine.

I've always thought that I would love to live by the sea, to travel the world alone and live more simply. I have no idea what's happened to that dream 'cause there's really nothing left here to stop me.

While my heart is a shield and I won't let it down, while I'am so afraid to fail so I won't even try, well how can I say I'm alive?

(Dido - Life for Rent)

Vielä kaksi vuotta sitten olin jättämässä Suomen ja lähtemässä maailmalle. Olisin saanut töitä Espanjasta, Ranskasta, soitettiin minulle Puolastakin ja olisin päässyt Hollantiin lentoemäntäkoulutukseen.

En mennyt. Ranskaan olin jo lähdössä, laukut oli pakattu ja jäähyväiset itketty. Myöhästyin lennolta. Itkin lisää. En halunnut palata takaisin kotiin. Palasin, ja kotiin kun pääsin, hyppäsin suoraan peiton alle ja itkin monta viikkoa. Monen monta viikkoa. Elämä oli täysin hukassa. Minä olin hukassa. Se oli siinä, ajattelin.

Oli vain keksittävä uusi tarkoitus elämälle.

Uskon kohtaloon. Se oli minun kohtaloa. Epäonnistuminen. Ei ollut oikea aika minulle lähteä ulkomaille, aikani tulee vielä. Enkä tiedä haluanko sitä enää - olen taas löytänyt rakkauteni Suomea kohtaan, ja se on nyt todella vahvaa rakkautta. En tiedä, haluanko koskaan muuttaa pysyvästi Suomesta pois. Minut on ehkä tarkoitettu asumaan täällä - ei Espanjan auringon alla churroja syöden, ei Ranskan kaduilla patonki kädessä, ei ehkä Euroopan taivaallakaan lentäen ja asiakkaita englannin kielellä palvellen.

Olin pakenemassa maailmalle. Olin siis pakenemassa. Halusin Suomesta pois, täällä oli liikaa ikäviä asioita muistuttamassa minua, liikaa ikäviä muistoja. Halusin aloittaa jossain kaukana puhtaalta pöydältä. Lopulta tajusin, että pakeneminen ei vaan auta. Pelot ja ikävät asiat tulee kohdata, ne tulee käsitellä läpi. Vasta vuosi sitten, keväällä 2017, löysin taas itseni. Yksi ja puoli vuotta elin täysin sumussa. Oikeastaan, en muista niistä ajoista juurikaan. Enkä halua muistellakaan. Ne on menneisyyttä, ja osa historiaani.

Kevät 2017. Näin maailman taas niin miten sen olen aina ennen nähnyt - kauniina ja mahdollisuuksia täynnä. Olin vaan menettänyt sen otteen. Samalla menettänyt itseni. En tunnistanut edes itseäni peilistä niinä sumuisina aikoina. Peilistä katsoi tutunnäköinen tyttö, siltä puuttui vaan se tärkein - elämänilo. Peilissä näkyi tyttö, jolla oli silmät ja suu, mutta ei iloa, hymyä tai onnellisuuden hiventäkään. Silmät eivät enää loistaneet sinisinä, suupieletkään eivät kääntyneet ylös. Peilistä katsoi tyttö, jolla oli tyhjä katse. Ei ole enää - se tyttö on nyt poissa, eikä enää koskaan palaa.

On ihanaa olla taas oma itseni. On ihana olla tässä, miettimättä liikaa miten elämä menee. Se menee kuin on tarkoitettu. Tällä kertaa,

otan kaikki haasteet vastaan enkä ainakaan kadota sitä mikä on ominaisinta minussa, elämäniloa. Pidän siitä tiukasti kiinni.

 

xx Vilhelmiina

Pages