Ladataan...
VILHELMIINA H.

''Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.''

''Minä vähät välitän siitä, mitä ihmiset sanovat.''

''Elämä on taistelua, ihanaa taistelua.''

''Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä.''

''Vapaus, tasa-arvo, rakkaus - toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?''

''Kaikki päivät vajoavat yön helmaan.''

''Hullu työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin. Mutta työ se sentään on  hauskinta elämässä - ei siitä mihinkään pääse.''

''Ei ole mikään niin suuresta merkityksestä kuin hyvä terveys, vaikka sen huomaa vasta silloin kun se puuttuu.''

''Nuoruus on ilon ja runouden aikaa. Runous tuottaa iloa, ilo runoutta. Ja ilo on välttämätön, terveellinen sekä sielulle että ruumiille.''

- Minna Canth

 

Tasa-arvoista päivää ja tulevaisuutta,

xx Vilhelmiina

Ladataan...
VILHELMIINA H.

Voi olispa aikaa kulunut tarpeeksi, kuukaudet menneet ja sydän ois ehjä. Tuolla on joku toinen, se ei vielä tunne sua. Sinä et usko, mut se ei sinusta riipu, et mitään voi, mitään et kuitenkaan voi. Se tulee sua vastaan, kävelee samaan huoneeseen. Kaikki on uutta ja samalla vanhaa, et mitään voi, mitään et sillekään voi.

​(Antti Tuisku - Yksinäinen)

 

Rakkaus on ihana, mutta samalla kamala asia. Kumpaa se on enemmän, tiedä siitä? Kai meillä kaikilla on siihen jaettu mielipide.

Rakkaus voi saada sydämen pakahtumaan onnesta, toisaalta se voi repiä sydämen pieniksi palasiksi, ja jättää sen yksinäiseksi ja onnettomaksi. Ehjäksi jo rikkoutunutta sydäntä ei koskaan saa, siihen jää aina säröjä, vaikka aika sitä yrittäisi kuinka parantaa. ​Aika osaa parantaa sitä hieman kylläkin, yhdistää rikkoutuneita palasia takaisin yhteen, mutta siitä huolimatta sydämeen jää säröjä.

Elämä. Se kun on toisinaan ihan helvetin​ täydellistä ja sitten toisaalta yhtä helvettiä

Olet voinut löytää jotain mikä tuntuu sydämessä, mutta tiedät, että siitä ei tule lopulta mitään. Se ei välttämättä johdu sinusta, vaan siitä toisesta. Tai sitten se johtuu sinusta, tai ehkä te molemmat olette vailla oikeaa ratkaisua tilanteeseen. 

Voiko olla rakkautta ensisilmäyksellä? En vaan usko siihen. Voiko rakastua pelkkään ulkonäköön tai olemukseen, ennen kuin oppii tuntemaan ihmisen syvällisemmän puolen? Ensin ihastutaan yleensä olemukseen tai johonkin seikkaan ulkonäössä, jonka jälkeen hieman pinnallinenkin ihastus voi johtaa siihen syvällisempään rakkauteen - mikä luultavastikin on monella parisuhdetta haluavalla tavoitteena, olla yhdessä elämämme loppuun asti. (Bingo!)

Sielunkumppanuus on se, mikä yhdistää kaksi ihmistä toisiinsa. Se vaatii samoja mielenkiinnon kohteita, samoja unelmia joita jakaa. Jos tulevaisuudennäkymissä on selkeitä eroja, onko silloin mahdollista jatkaa? Pitääkö silloin luopua jostain omasta unelmasta vain sen takia, koska toinen ei sitä halua? Vaikka elämme tässä ja nyt - tai ainakin toivottavasti moni teistä niin tekee - tulevaisuutta me kuitenkin ajatellaan ja sitä suunnitellaan. Menneisyydestä ei saa mitään takaisin, tulevaisuuteen me vain pystymme vaikuttamaan.

Hyvä, täydellinen parisuhde? Sellaista ei varmaan ole, kaikilla se on erilainen ja ainutlaatuinen. Olemme yksilöinä, mutta myös yhdessä, ainutlaatuisia. Yksiselitteisesti täydellistä parisuhdetta on ihan turha lähteä etsimään, sellaista ei ole. Sana ''täydellisyys'' antaa harhakuvan, ihan kaikelle.

Rakkautta on turha lähteä etsimään, se tulee vastaan kun on oikea hetki - se oikea hetkikin vaatii sen, että pidät silmät auki ja annat mahdollisuuden rakkaudelle, annat mahdollisuuden rakastaa ja olla rakastettu. 

 

Mutta mitä jos on jo sinut itsensä ja tunteidensa kanssa ja osaa näyttää ne, mutta kukaan ei anna vastakaikua? Edes se yksi. Kauan pitää jaksaa odottaa että löytää rakkauden? Tai että tuntee olevansa rakastettu? Kauan pitää jaksaa odottaa, että joku rakastaa sinua sellaisena kuin olet ja haluaa rakentaa kanssasi yhteisen, samoilla unelmilla varustetun, tulevaisuuden?

Ei mennyttä, vaan tulevaisuuden.

 

xx Vilhelmiina

Ladataan...
VILHELMIINA H.

​Mulla on tukkaprobleema. ​First world problem of them all.

​Pidän ihan hirmuisasti omasta luonnollisesta hiusväristä, mutta välillä tuntuu että se saa jo ennestään tummat silmänaluseni näyttämään entistäkin tummemmilta. Saa minut näyttämään jotenkin väsyneeltä, nuhjaantuneelta, vaikka en sitä olisikaan.

Ainakin nyt on sellainen tunne aina peiliin katsoessani.

Toisaalta, heti kun hipiäni vaan saa taas aimo annoksen aurinkoa ja rusketusta ylleen ja kun hiukseni vaalentuvat auringon säteistä, talven pimeydestä kärsivä kasvoni alkaa taas hehkua kauniisti. Siksikin, rakastan kevättä niin. Kevään ja kesän aurinko vähän niin kuin meikkaa kasvoni ja värjää hiukseni luonnollisesti, ilman ylimääräisiä kemikaaleja. Kevät, kevät ja kesä - lupaathan olla lämmin ja täynnä aurinkoisia päiviä.

Puoli vuotta sitten vielä ajattelin, että pidän sen kauniin polkan jonka leikkautin itselleni, ja etten ainakaan aio kasvattaa kutrejani enää pitkiksi. Nyt olen eri mieltä. Haluan (lue: haluan) kasvattaa ne taas pitkiksi, ja kokeilla elää niillä pitkillä hiuksilla. Niihin saa niin kauniita kampauksia tehtyä, sekä ah, ihanasti tuulessa hulmuavat huolettoman pitkät hiukset. Sellaiset on tämän hetken hair goals of mine. Ja luonnollinen look, niin hiuksissa kuin meikissäkin. 

Luonnollisuus pukee meitä kaikkia, tai ainakin minun mielestä.

Niin. Voisihan näihin vaaleampia raitoja ottaa, vähän ikäänkuin kirkastamaan lookkia. Ehkä kuitenkin odotan sitä aurinkoa ja kesää, ja miten se tänä vuonna vaalentaa hiukseni. Eli ollaanpa kärsivällisiä nyt. ​Muistaisikin olla kärsivällinen, se on helpommin sanottu kuin tehty.

​Millaisia hairgoalsseja teillä on juuri nyt? 

 

xx Vilhelmiina

Pages