Ladataan...
VILHELMIINA H.

Ahdistaa ihmisten kierous. Kaksinaamaisuus. Tekopyhyys. Se, että pitää esittää jotain muuta kun oikeasti sisimmässään on. Olla joku superihminen ja muuntautua aina seuran vaihtuessa persoonasta toiseen.

Superihmisiä ei ole, superihmiset on fiktiota, joku elokuvayhtiön keksimä satu. Supermies lentää pelastamaan pulassa olevat naiset - ei siinä, ei kukaan ole lentänyt luokseni kun itse olen ollut pulassa - olen joutunut ihan itse selvittämään asiani ja näin päässyt elämässä eteenpäin. Tai jos heitä on, supermiehiä tai -ihmisiä, niin sitten mielestäni me kaikki saisimme kantaa nimitystä superihminen. Voimmeko kaikki olla superihmisiä sitten?

Miksi? ​Olla kiero, kaksinaamainen, tekopyhä tai esittää jotain roolia muiden edessä.

Miksi olla joku muu kuin se mitä sisimmässään tuntee olevansa? Jos olet ujo, ei sinun tarvitse esittää rohkeaa. Muiden pitää hyväksyä luonteenpiirteesi ja ymmärtää se niin. Meidän kaikkien pitäisi saada olla juuri se persoona miksi olemme syntyneet. Rohkeat on rohkeita, ujot ujoja - mutta ujostakin tytöstä voi tulla rohkea, itsenäinen ja riippumaton muista, kuten omalla kohdallani on käynyt. Miksi pitää näyttäytyä toisten edessä erilaisena kuin mitä on kotona? Jos et meikkaa kotioloissa, miksi tälläytyä kauppaan tai kouluun? En minä vaan meikkaa kauppaan, lenkille tai en oikein kouluunkaan - harvoin. Kyllä silti peilin edessä siistiydyn, mutta ei naama aina kaipaa meikkiä. Yleensä meikkaan vain sen takia, koska se on hauskaa ja on kiva kokeilla uusia meikkaustapoja. Pelkkä punainen huulipunakin piristää kummasti muuten meikitöntä hipiää.

Jos lähipiiristä huomaa ainaista roolia esittävän, kieron, kaksinaamaisen tai tekopyhän ihmisen, voiko häneen enää luottaa? Tai hänelle uskoutua? Olen itse aika herkkä aistimaan huonot ihmiset lähelläni, mutta joskus on vaikea myöntää itselleni totuus. Totuus, ja se, että sellaisista ihmisistä tulisi pysyä kaukana. On vaikea tilanne, jos on jo päästänyt kieron ihmisen lähelle, mutta myöhemmin paljastuukin asioita, joita et haluaisi hänestä uskoa. Elämä on tälläistä, rehellistä ja kieroa, molempia. Kaikki asiat pitää hyväksyä ja osata päästää irti - se on vaikeaa, mutta ajan kanssa se helpottaa. Aina kannattaa keskittyä tulevaisuuteen, eikä ainakaan surra mennyttä. Elämä on tässä ja nyt - niin kliseistä, mutta niin totta.

 

Onneksi nyt minua ympäröivät ainoastaan upeat, luotettavat ja ihanat ihmiset, joiden sielut on täynnä pelkkää puhdasta rakkautta. Ja tälläisistä ihmisistä en tule koskaan päästämään irti. Ja mitä itseeni tulee,

ei minulla ole tarvetta esittää superihmistä tai mitään muutakaan,

oon ihan hyvä just näin, tälläisenä vähän keskeneräisenä.

 

​xx Vilhelmiina

Ladataan...
VILHELMIINA H.

​Kesän 2017 vietin Tukholmassa.

​Siellä rakastuin aivan älyttömästi yhteen ainoaan kaupunginosaan,

Djurgårdeniin.

​Olen äärimmäisen esteettinen, ja rakastan kaikkea kaunista, oli se sitten kaunis taulu tai sitten kokonainen kaupunginosa. Tässä tapauksessa kaupunginosa yhdellä Tukholman neljästätoista (14) saarista. Djurgården ei ole mikään tavallinen kaupunginosa, sillä siellä ei ole korkeita kerrostaloja, vaan upeita yksityistaloja hajanaisesti siellä täällä ja muutama pienkerrostalo. Asukkaita noin yli 800. Ihmiset käsittävät sen yhtenä Tukholman matkailukohteista - siellähän sijaitsevat kuuluisa Gröna Lundin huvipuisto ja Junibacken, Skansenin ulkoilmamuseo eläimineen ja tapahtumineen, muutama museo sekä kaunis prinssi Eugenin palatsi taiteineen, tunnettu nimeltään Waldemarsudde.

​On Djurgården muutakin,

se on paratiisi isoine puisto-alueineen, lenkkipolkuineen pitkin saaren metsiä, mitä vielä. Kasvillisuus on niin erilaista ja kaunista, metsä siellä näyttää niin maagiselta ja kun sinne astuu ja katsoo ympärilleen, olo on ihan kuin olisi taikametsässä. Isot jykevät tammet, jalavat, pyökit, saarnet, vaahterat ja monet muut lajikkeet. Lehtometsä kukkineen. Lintujen viserrystä puiden oksilla, kymmeniä lampaita peltoaukeilla kauniissa vehreissä maisemissa. Upea puutarha, upeine kukkineen ja herkkuineen, Rosendalin puutarha. On kauniita taloja, ja jäin vaan haaveilemaan asumisesta tuolla saarella. Jos joku kysyisi minua muuttamaan sinne, tai siihen olisi edes mahdollisuus, muuttaisin heti, empimättä.

​Rakastuin aivan täysin.

​Meren ympäröimänä, suurien puistoalueiden ja monimuotoisen kasvillisuuden keskellä, siinä rauhallisuudessa ja kauneudessa mikä saarella vallitsee - uskon, että olisin onnellinen.

​Onneksi sinne pääsee aina takaisin. Tukholmaan taas kun matkaan, se on ensimmäinen päämäärä ja tätä kohdetta suosittelen kaikille muillekin. Djurgården oli kaunis kesällä, mutta se on varmasti myös syksyn väreissä, talvi-auringossa kylpien tai kevätkukkien tuoksuissa.

​Suosittelen sydämeni pohjasta.

xx Vilhelmiina

Ladataan...
VILHELMIINA H.

Naistenpäivä. Ihana päivä. 

​Vaihdoin tänään asuntoni sisustusta, taas astetta keväisempään suuntaan. Paksut neuleet vaaterekiltä saivat väistyä kauniiden kevätmekkojen tieltä vaatehuoneeseen suljetun oven taa, ja loputkin talvipölyt pyyhkäisin seiniltä. Vielä kun toppatakit saisi vaihtaa kevyempiin kaltaisiin, mutta ehkä kuukauden päästä jo. Pysytään toiveikkaina. Tällä syksynlapsella on niin paljon kevättä rinnassa, aurinkoa ja hyvää oloa, vaikka muille jakaa.

Ulkonakin aurinko pilkahtelee pilvikerroksen takaa,

siksipä tässä teille pieni pala omasta naiseudestani.

Millainen olen/olisin

 

naisena?

seikkailuja janoava, vuorille kiipeämisestä innostuva, tekemistä kaipaava, maailmaa ihmettelevä ja sen kauneutta ihasteleva, hieman kärsimätön, positiivinen ja iloinen, hauska, empaattinen, tunteellinen ja herkkä, luonnonläheinen, muuntautumiskykyinen, mysteerinen, hetkessä eläjä mutta ikuinen tulevaisuudesta haavelija, luontoa rakastava pikkukaupungin tyttö, sopeutumiskykyinen, ennakkoluuloton, avulias ja kuunteleva, lämminsydäminen ambivertti​, itsenäinen, haasteita ja elämänkolhujakin kaipaava, tylsyyttä inhoava, valokuvausta rakastava esteetikko, ikuinen taivaanrannanmaalari. Aika ajoin ujo, mutta silti niin rohkea. Tuntemattomien ohikulkijoiden kanssa elämänkokemuksia jakava, ja niistä keskusteluista aina onnesta sekaisin.

tyttärenä?

kunnioittava, välittävä, tasapuolinen - maailman paras sekä äidin että isän tytär, onnellinen rakastavista vanhemmista.

siskona?

aina tukena ja apuna oleva, rakastava (täti siskonlapsille), viittomakieltä siskon kanssa puhuva, salaisuudet pitävä, siskon kanssa aina hulluutteleva ja vedet silmissä naurava, omia tyylitietoja jakava ja suorat mielipiteet sanova sisko.

ystävänä?

kuunteleva, empaattinen, nauravainen ja kannustava, läsnäoleva, rehellinen ja aito, sataprosenttisen luotettava, ystävien kanssa yhteisiä kokemuksia rakastava ja sitten niitä yhteisiä muistoja haikeudella muisteleva tälläinen vähän hassu ystävä.

oppilaana?

​tavoitteellinen ja tekemisen kautta oppiva, stressitilanteissakin positiivisena pysyvä, mielekkäissä aineissa loistava ja niihin enemmän panostava, onnellinen itsensä kehittämisestä hyvän opetuksen myötä, tiedonjanoinen - hyvä juuri tälläisenä, keskinkertaisena oppilaana.

työntekijänä?

ahkera, luotettava, muut huomioonottava, järjestelmällinen ja siisti, halu tasa-arvoisuuteen muiden kollegoiden kanssa, avulias, tunnollinen, ripeä ja nopea oppimaan uudet asiat, kehittymisenhaluinen, motivoitunut, kansainvälinen, aina valmis uudistumaan eli sopeutumiskykyinen.

sielunkumppanina?

ymmärtäväinen, luotettava, kannustava, lämminsydäminen, kuunteleva ja läsnäoleva, syvällisiä keskusteluja kaipaava, hauskuutta ja nauramista haluava, yllättävä, seikkailunhaluinen, yhdessä kaikkea tekemistä rakastava mutta hyvän tasapainon vuoksi omaa aikaakin tarvitseva.

äitinä?

maailman paras äiti, sitten jonain päivänä.

​Ihanaa naistenpäivää, ihanaiset. 

Rakasta itseäsi juuri tuollaisena upeana kuin olet,

koska olet upea, tiedät sen jo itsekin.

xx Vilhelmiina

Pages