Ladataan...
VILLI PERHE

 

 

Olen aijemminkin vähentänyt lastenhuoneen lelumäärää. Karsin silloin kaikki muovilelut pois legoja lukuunottamatta. Myönnän olleeni hieman ftalaatti kammoinen. Koitin tehdä karsimisen kuitenkin lempeästi. Vein muovilelut ensin kellariin ja muutaman kuukauden päästä kysyin lapsilta, voiko leluista luopua kokonaan ja he suostuivat!

Tuli joulu ja syntymäpäivät ja leluja tuli hieman lisää. Koitimme toki lähipiiriä ohjeistaa hankkimaan vain tarpeellisia lahjoja, tai kokemuksia tavaran sijaan, mutta silti niitä leluja jostain tulvi. Vaikka pidän tärkeänä, että lapset saa ympärilleen kirjoja ja sarjakuvia, niin Aku Ankkojakin tuntui olevan jo kaapit väärällään. Miltein täyteen väritetyt tehtäväkirjatkaan ei oikein enää lapsia innostaneet. Pelejäkin oli melko paljon. Pehmolelut pursusivat korin laitojen yli, vaikka olinkin koittanut pitää niiden määrän aisoissa. Lapset alkoivat hieman useammin purnata lelujen siivoamisestakin. Jotain oli taas pakko tehdä!

Levitin kaapeista ja sängyn alta kaikki lelut, värityskirjat, pelit ja askarteluvälineet lattialle. Niitä oli enemmän, kuin olin kuvitellut! Koko lastenhuoneen lattia peittyi tavaraan. Pyysin lapset yksi kerrallaan luokseni ja pyysin valitsemaan leluista ja askartelu jutuista kaksitoista mieleistä tavaraa. Olin lukenut jostain, että lapset leikkivät vain n. kahdellatoista tavarallaan, joten määrä tuntui fiksuilta. Niputin toki joitain juttuja yhdeksi tavaraksi, kuten junaradan, pikkulegot ja leikkiruuat.

Myönnän, että teki kyllä mieli valita leluja lapsien puolesta ja jättää lastenhuoneeseen vain ne kaikkein kauneimmat, mutta eihän siinä olisi ollut mitään järkeä! Enhän minä niillä leiki, vaan lapset. Lapset kuitenkin valitsivat lempi lelunsa melko vaivattomasti. Leluja jäi juuri sopiva määrä, kun molemmat huoneessa nukkuvista lapsista valitsi mieleisensä. Annoin vielä kummankin valita kahdentoista lelun ja askarteluvälineiden lisäksi neljä lempi peliä.

Lattialle jääneet lelut kauhistutti. Niitä oli aika paljon, vaikka kuvittelin aijemmin kaikkea sälää olevan vain kohtuullisesti. Pakkasin lelut ilmavasti paperikasseihin ja niitä tarvittiin kuusi! Raahasin kuusi paperikassia kellariin.

Sovimme lasten kanssa, että halutessaan kellarista voi hakea jotain takaisin. Tällöin mielellään jotain muuta viedään lastenhuoneesta kellariin, jotta tavaramäärä pysyy kohtuudessa. Myönnän, että kaikkeen liittyy taka-ajatus. Toivon, että jossain vaiheessa kellarissa lymyilevät lelut voidaan antaa pois. En halua kuitenkaan tehdä asiasta liian radikaalia. Lapset saavat tehdä asiat lempeästi omaan tahtiinsa. eikä niiden ole pakko tietenkään niellä ihan jokaista minimalismi haavettani.

Eli lasten kanssa lelujen vähentäminen kannattaa tehdä lempeästi. Mitään ei ole pakko hävittää heti. Siivoamista voi helpottaa laittamalla aina osan tavaroista vaikka vaatehuoneeseen,tai kellariin,  jolloin leluja voi vaihdella ja mielenkiinto säilyy. Sinullekin voi käydä yhtä hyvä säkä, kuin mulle, jolloin lapset onkin valmiita itse luopumaan leluista kokonaan jonkin ajan päästä. Ehdottomasti kaikkein tärkeintä on, että lapsi saa itse valita huoneeseen jäävät iloa tuottavat tavaransa!

<3 Riina

Share
Ladataan...

Ladataan...
VILLI PERHE

 

Olen tahallani jättänyt oikeastaan lapsistani puhumisen miltein kokonaan blogini ulkopuolelle. On kuitenkin asioita, jotka huomaan olevan niin tärkeitä, että koen niiden jakamisen jopa velvollisuudekseni. Yksi sellainen tuli esiin, kun selvittelimme kuopuksen iho-oireita ja ruoka-allergioita.

Verikokeissa selvisi, että V:n d-vitamiinitasot olivat todella alhaiset! Olin antanut kuopukselle suositusten mukaan 10 mikrogrammaa d-vitamiinia joka päivä. Ensin käytössä oli ollut valmiste, jota annettiin 5-tippaa kerrallaan, mutta sen loputtua olin hankkinut Bioteekin d-vitamiinia, jossa 10-mikrogrammaa oli jo vain yhdessä tipassa. Koin tämän koko perheemme d-vitamiinien antoon helpommaksi. Kuopus nuoli yhden tipan Bioteekin d-vitamiinia lusikasta antaumuksella, joten en osannut kuvitella, ettei se imeytyisi! Itse olin käyttänyt tämän lisäksi d-vitamiinia hieman vaihtelevasti 100 mikrogramman annoksina.

Tulokset saatuaan lääkäri määräsi d-vitamiinit 20 mikrokrammaan ainakin kuukaudeksi ja kehotti vaihtamaan d-vitamiinin merkkiä. Lääkäri koitti lohduttaa, että oikeastaan ennen ei ole systemaattisesti tutkittu vauvojen d-vitamiini tasoja, joten nyt vasta asiaan on voitu paremmin puuttua ja hoitaa.

D-vitamiinitason alhaisuus nosti tosiaan niskakarvani pystyyn  myös sen takia, että d-vitamiini tasot on huomattu olevan alhaisia monissa vakavissakin sairauksissa. Mietin kauhulla millaista tuhoa puutos on jo aiheuttanut. V:llä ei silti ole pahemmin ollut korvatulehduksia, tai kamalia kuumetauteja, mutta pientä nuhaa oli silti tosi usein.

Toivon todella, että d-vitamiinin lisäyksen ja merkin vaihtamisen myötä saadaan korjattua tasot normaaleiksi. Onneksi auringonvalokin lisääntyy, joten kesäkin parantaa puutoksia. Tää d-vitamiini juttu tuntuu aika järkyttävältä myös siksi, että minä olen perheestämme se, joka d-vitamiinin tärkeyttä eniten korostaa. On jotenkin hullua, että juuri meille kävi näin! On kuitenkin onni, että nykyään perusterveydenhuollossakin asioita mitataan entistä tarkemmin. Oman elämän biohakkerointi kannattaa ja uskon että mittaaminen tulee olemaan yhä kasvava trendi!

Tärkein muistutus oli taas se, että ei se mitä syöt, vaan se mitä imeytät! 

<3 
Riina

Share
Ladataan...

Ladataan...
VILLI PERHE

 

Rakastan paljasjalkakenkiä, mutta jostain syystä päädyn aina hankkimaan lapsilleni ensimmäisiksi kengiksi Kavatit. Ensiaskelkengistä ei voida meillä puhua, sillä kuopuskin on kävellyt jo hyvän tovin....

Etsin kyllä tälläkin kertaa netin syövereistä niitä täydellisiä paljasjalkakenkiä kuopukselle, mutten löytänyt ainuttakaan fiksun oloista koossa 21. Mietin vakavissani hankkivani jopa pelkät ihastuttavat Minis&mommies mokkasiinit, mutta totesin lopulta niiden olevan pikkaisen liian ohutpohjaiset sorateillä seikkailuihin, vaikka ehkä nurtsilla niillä pärjäisikin. Onneksi Feelmaxeja saa jo koossa 22, joten seuraavat olkoon sitten ne barefootit.

Olisi kyllä ihanaa silti löytää nahkaiset barefoot kengät ulkokäyttöön! Amy& Ivorin kengät ovat myös suloisia, mutta vegaaniset nahkajäljitelmät on varmaankin muovia.... Tekisiköhän joku nahkakengät Vibram pohjalla?

Tietenkin voisi vaan luopua kengistä kokonaan! itse tykkään hengailla kyllä ilman kenkiäkin, mutta lasten varpaita suojelen mielelläni kaupungissa lasinsiruilta tarkemmin. Tänään tulee taas ihasta paljainjaloin viihtyvästä Tanskalaisperheestä kertovan dokkarin toinen osa, joten jään toistaiseksi haaveilemaan siitä omasta ekotalosta ja paljaista varpaista tänne kerrostalokotiimme.

Mikä on teidän lempparit ihan ekoiksi kengiksi?

<3 Riina

Share
Ladataan...

Ladataan...
VILLI PERHE

 

Aarrekid on ollu meillä lemppari merkki jo tosi pitkään. Rakastankin sen ihania hihattomia mekkoja yli kaiken! Mahtavaa on myös se, että nykyään kokoja on 150cm asti, joten kuvio ilottelu jatkuu lapsilla hieman pidempään. Aarrekid käyttää Gots ja  öko-tex sertifikoitua luomupuuvillaa. Vaatteiden puuvilla onkin suloisen pehmeää ja hinnatkin ovat kukkaroystävälliset.

Aarrekid on nykyään osa Black modaa. Mietin ensin, että kuinkakohan merkin uniikille hengelle käy, mutta pelko oli ihan turhaa! Aarrekid sai yhdistymisen myötä myös kaupanpäällisinä iki oman tehtaan Cottonhousen, joten ajattelen sen lisäävän vielä varmuutta siitä, että vaatteet tuotetaan eettisesti. Samalla tehtaalla Portugalissa syntyy muuten myös monen muun kotimaisen ekomerkin vaatteet.  Suomenpäässä Aarrekid toimii Tampereen Pyynikillä vanhassa trikootehtaassa. Siellä suunnitellaan vaatteet, sekä pyöritetään verkkokauppaa ja showroomia.

Postiluukusta tippui tänään oikea hattaramekko. Ihanan keveä kevät!

<3 Riina

Share
Ladataan...

Ladataan...
VILLI PERHE

 

Suosin nykyään vaatevalinnoissamme Suomalaisia yrityksiä, jotka valmistaa tuotteensa joko Suomessa, tai ainakin pyrkii varmistamaan, että tuotanto tapahtuu eettisesti. Olemme hurjan onnekkaita, että sellaisia yrityksiä Suomessa on runsaasti!

Sellaiset vaatteet, joiden eettisyydestä, tai ekologisuudesta en voi mennä takuuseen ostan usein käytettynä. Suurin osa ulkovaatteista kenkiä lukuunottamatta onkin poimittu Tampereen kirppispöydistä. Myönnän silti, ettei kirppisvaate pelasta eettiseltä vastuulta!

Reima on esimerkiksi kertonut, että jos heidän ulkovaatteensa valmistettaisiin Suomessa ne maksaisivat yli 300 euroa. En tiedä onko se silti reilua, että vaatteet tuotetaan halpamaassa, jossa työvoima maksaa mahdollisimman vähän....  Reima valmistuttaa kuitenkin varsin kestäviä vaatteita, jotka voi helposti käyttää lapselta toiselle! Eikö silloin tuotteesta voisi maksaa hieman enemmänkin, jos samalla saa takuun eettisemmästä tuotannosta, jota oikeasti valvotaan?

Iso osa vaatemerkeistä kehuu, että he tekevät tarkastuksia tuotteensa valmistaville tehtaille. Todellisuudessa tehtailla käydään ehkä kerran vuodessa ja pahimmillaan ennalta sovitusti. Pystyykö vaatemerkit tällöin oikeasti valvomaan eettisyyttä?

Vimma sen sijaan kertoo verkkosivuillaan, että he käyvät tuotteensa valmistavilla tehtailla kerran kuukaudessa. Se kuulostaa musta jo paljon paremmalta! Heidän vaatteensa tehdään Suomessa ja Virossa.

Lasten vaatekaapista löytyy mm.  Aarrekidin, Hillan, Noshin, Marlonin, Vimman ja Papun vaatteita.Olen ihan tyytyväinen, että olen voinut pukea lapseni muihin, kuin lapsityövoimalla valmistettuihin vaatteisiin. Kaikkissa edellä mainituissa yrityksissä valmistetaan tuotteet läpinäkyvästi!

Ollaan saatu myös lahjaksi muutama Marimekon vaate. Näissä vaatteissa valmistusmaaksi on merkattu Viro ja Portugali. On silti hieman sääli, että Marimekko on omissa silmissäni kärsinyt hieman uskottavuuden puutteesta. En jotenkin osaa luottaa, että Marimekko pystyy pitämään kaikki eettiset langat käsissään.

Myönnän, että esimerkiksi sukkien ja pikkareiden valmistusmaata en edes tiedä! Ostin lapsille sukkia ja pikkareista marketista. Varmistin vaan niiden olevan öko-tex sertifikoidut, Mun pikkarit on mies hankkinut joskus Varustelekasta. Ne kestää ehkä ikuisesti, mutta niiden eettisyydestä tai ekologisuudesta en voi mennä takuuseen.

Meidän tekstiilien murheenkryyni on edelleen ulkovaatteet. Pidän esimerkiksi Merrelin barefoot kengistä, mutta ne on tehty ties missä! Haalarit ja takit olen viimeaikoina ostanut lähinnä kirpparilta, sillä en oikeain tiedä minkä merkin tuotteissa eettisyys ja ekologisuus oikeasti kohtaisi. Onneksi esimerkiksi Reima on tehnyt paljon muutoksia viimeaikoina mm. myrkyttömämpien materiaalien suhteen.

Mun vaatekaapissa on kirppisvaatteita, saatuja ja sitten niitä ostettuja. Noshin tregginssit on valmisttu Portugalissa Suomalaisten omistamassa tehtaassa ja lemppari Armedangels topit on tehty Portugalissa.

Mies hankkii vaatteensa lähinnä Varustelekasta...

Jos muutaman oikeasti ekologisen, myrkyttömän ja eettisen merkin nostaisin juuri nyt enemmän esiin niin ne olisi Melli & Hilla, sekä Aarrekid. Näiden vaatteet on 100% luomupuuvillaa, joten mikromuoveja ei kulkeudu vesistöihin! Lisäksi 100% puuvilla on helpompi kierrättää uudeksi tuotteeksi, kun vaatteen elinikä sellaisenaan on lopussa. Hillan ja Mellin tuotteiden puuvilla tuotetaan Kreikassa. Kankaat valmistetaan ja ommellaan Suomessa. Aarrekid tuottaa vaatteensa omalla tehtaallaan Portugalissa.

<3 Riina

Share
Ladataan...

Pages