Ladataan...
vimma

Viime viikot olen miettinyt sitä, miksi olemme niin herkkiä etsimään onnea itsemme ulkopuolelta. Haluamme, että jokin ympäristössämme tekee meidät onnelliseksi. Menestys, parisuhde, lapset, ulkonäkö, asema, raha, matkailu ja kaunis koti ovat esimerkkejä asioista, joiden varaan oma onni lasketaan. Niihin kohdistuu pohjaton määrä odotuksia. Käytämme kokonaisen elämän jahdaten kuka mitäkin, toivoen ja uskoen, että jonakin päivänä saavutamme vihdoinkin jotakin, joka tuo kestävän onnen.

Näiden asioiden jahtaaminen altistaa meidät sääntöjen loputtomalle verkostolle. Osa näistä säännöistä on sisäisen totuutemme mukaisia, osa ei. Lapset kasvatetaan tällä tavalla, parisuhteessa ollaan sillä tavalla ja koti sisustetaan tähän malliin. Perusolettamus on, että paksu lompakko, hyvätapainen kumppani, moitteeton koti ja nuhteettomat lapset luovat ympäristön, jossa minun on hyvä olla. Jos tyhjyys odottamatta alkaa kaivertaa, on meillä loputon lista merkityksettömiä diagnooseja ja diapamit.

Kaikki nämä asiat voivat kuitenkin kadota hetkessä. Kuinka voimme olla vapaita, jos elämme koko elämämme peläten näiden asioiden menettämistä? Mitä tekisit, jos elämä riisuisi sinulta kaiken sen, jonka varaan olet onnesi rakentanut? Osaisitko silti olla onnellinen?

Kävelin kotikaupunkini katuja, joilla maailman ääripäät elävät rinta rinnan. Jalopuiden ja huippumuotiliikkeiden reunustamalla kadulla ihmiset käyskentelivät parhaissaan. Oli viimeisimmät vetimet, kirurgien veitsin kohennetut kasvot, viimeisen päälle siistityt koirat ja hyvän vuosipalkan hintaiset autot. Vain muutaman metropysäkin päässä on minun kotikatuni. On kerjäläisiä, alkoholisteja, vammaisia, likaisia kauppoja, halpahalleja ja dönerin rasvainen tuoksu. Yhtä kaikki ihmisiä, jotka yrittävät pitää päänsä veden pinnan yläpuolella. Altaan kumpaankin päätyyn voi hukkua.     

Minulla on yksi vankka uskomus. Meidät on kaikki luotu tasavertaisiksi. Elämme nostaen toisia ja painaen toisia alas, ja se vääristä totuutta. Jokaisella meistä on lahja. Oman lahjansa antaminen maailmalle avaa oven kestävään onneen. Se on tarkoituksenmukaista elämää, jonka sivutuotteena turhuudet sulavat pois.

Räpiköimme syvissä vesissä. Kaikessa viisaudessamme olemme väärinymmärtäneet sen, mitä onni on. Kestävä onni on olosuhteista riippumatonta. Miten sen löytää? Siihen on 7,5 miljardia vastausta. Uskalla etsiä oma vastauksesi.    

Share
Ladataan...

Ladataan...
vimma

 

Liian monta suudelmaa

 

Oliko elämä hullumpaa silloin?

Päivät paloivat intensiteetillä. Kaikki pallot olivat ilmassa.

Aurinko värjäsi samoja mitäänsanomattomia rakennuksia valollaan ja minä laskin minuutteja elämäni alkuun.

Kerran elämä oli siellä, niillä hiljaisilla kaduilla.

Tunnen liian monta suudelmaa täyttyäkseni enää kaipuusta, joka kukitti kouluvihkojen kulmat.

Mutta muistan ne iltapäivät, kirjaston parkkipaikan ja aseman.

Keltainen koulu on siellä varmaan vieläkin, minä olen jossain muualla.    

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
vimma

Saaran kirjoitus kotimaassa vierailemisesta sai minut miettimään maahanmuuttajuutta. Halusin aina muuttaa ulkomaille, mutten koskaan ajatellut, että se tekisi minusta maahanmuuttajan. Kaltaisilleni maahanmuuttajille on hieno nimi, expat. Termiä viljellään piireissä. Se on hieno sana, jonka tarkoitus on ilmaista jotakin siihen suuntaan, että maahan muuttaminen on tapahtunut kunnianhimoisista ja omiin kykyihin perustuvista syistä, ei pakosta. Mielestäni maahan muuttanut on kuitenkin maahanmuuttaja, vaikka globalisoituminen onkin luonut tämän etuoikeutetun expat-kategorian.

Maahanmuuttajan elämä on ulkomaalaisen elämää. Se on elämää vieraassa maassa, jatkuvaa sopeutumista ja nöyrtymistä. Se tuo vapautta ja elämänkokemusta, mutta tavallaan se vie kotimaan mennessään. Nykyään aika monet kai viettävät aikaa ulkomailla opiskellen, työskennellen tai diginomadin elämää eläen. On kuitenkin jotain aivan muuta viettää pätkä elämää ulkomailla, kuin olla maahanmuuttaja. Itsekin muutin Saksaan aluksi täysin takki auki. Olin suomalainen joka asui sillä hetkellä ulkomailla. Se ei muuta identiteettiä. Vähitellen elämä kuitenkin vakiintui Saksaan. Miehen, vakituisen työpaikan ja Saksaan sijoittuvien tulevaisuuden suunnitelmien myötä minusta tuli maahanmuuttaja.

Maahanmuuttajan elämä on haastavaa. Parasta on se, että joka päivä saa oppia uutta ja kasvaa ihmisenä valtavasti. Hankalinta on toisen luokan kansalaisen asema. Syrjintä on hienovaraista, mutta ero omassa kotimaassaan asumiseen on tuntuva. Syrjintää arkipäiväisempi ilmiö on yksinkertaisesti ulkopuolisuus. Olen itse pistänyt itseni erityisen hankalaan asemaan, sillä puhun asuinmaani kieltä vain jonkin verran. Englannilla pärjääminen on Suomessa kait itsestäänselvyys, kaikkialla maailmassa näin ei kuitenkaan ole, ei edes Saksassa. Kun unelmoin ulkomaille muuttamisesta, unohdin unelmoida maahanmuuttajan joka päiväisestä elämästä.   

Maahanmuuttajien joukossa kuulun kuitenkin äärimmäisen etuoikeutettuun joukkoon. En kohtaa Saksassa rasistista kohtelua ja pohjoismaalaiset ovat muutenkin täällä arvostetussa asemassa. Puoliksi saksalaisen miehen myötä olen myös löytänyt luonnollisen tavan integroitua yhteiskuntaan. Saksalaista minusta ei kuitenkaan tule. Oma suomalaisuuteni on ainoastaan korostunut ulkomaille muuton myötä, eikä omista juurista pysty tai todellakaan halua päästä eroon. Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin se, että Suomessa vieraillessani olen myös ulkopuolinen. En kuulu jokapäiväiseen suomalaiseen elämään, enkä oikeastaan ole enää se sama ihminen joka Suomesta lähti. Vaikka olen asunut ihan lähes koko elämäni Suomessa, olen jo muutamassa vuodessa muuttunut kummallisella tavalla kodittomaksi.

Ei se itse asiassa ihan näin ole. En ole koditon, koti vain tarkoittaa tänä päivänä jotakin muuta kuin ennen. Kuten Saaran kirjoitusta kommentoin, ehkä maahanmuuttajan suurin lahja, on kyky löytää koti omasta itsestään. En voi väittää, että olisin vielä sujut asian kanssa, mutta minun kotini on minussa itsessäni. Koti on minun tavassani elää missä ikinä olenkaan. Pahimmillaan se on ulkopuolisuutta ja parhaimmillaan se on vapautta.   

Share
Ladataan...

Pages