Ladataan...
Vinkkipankki

Naapurimme Viro täyttää tänä vuonna vuorostaan sata vuotta. Mitä tiedämme yleisesti Virosta? Karkeasti pohtien moni suomalainen tietää Viru Valgen, Kalev suklaan ja ehkä vielä valkosipulileivätkin. Vanha kaupunki on tietysti tuttu ja trenditietoiset ovat Kalamajan kaupunginosassakin jo vierailleet. Taiteen kentältä moni on ehkä vieraillut Kumussa, Tallinan Kadriorg puitossa sijaitsevassa nykytaiteenmuseossa, mutta siihen rajoittuu pikainen lista.

Itse vierailen Virossa useasti vuodessa. Pääosin Tallinnassa, mutta on sitä tullut käytyä muuallakin. Olen jopa käynyt oopperassa ja teatterissakin reissuillani. Balettiakin on käyty ihastelemassa, mutta mitä tiedän nyky-esitystaiteen puolen virolaisista tekijöistä? Myönnän, en juuri mitään, siksi olinkin erittäin iloinen, että UUE - festivaali valloittaa Kiasman tällä viikolla.

Ohjelmistossa teatterin ja performanssin lisäksi myös aihetta avaavia seminaareja. Osaan ohjelmista vapaa pääsy! Taiteilijoista mukana mm. Flo KasearuIggy Lond MalborgMaria MetsaluKristina Norman ja  SU—MU.

Lisätietoja:

http://kiasma.fi/esitykset-tapahtumat/uue-virolaisen-nykyesitystaiteen-festivaali/

Kuvat: Iggy Rond Malborgin esityksestä, valokuvaaja Renee Altrov

Share

Ladataan...
Vinkkipankki

"The world where beautiful and bizarre take new forms."

Oletko pohtinut todellisuuden ja epätoden rajapintoja? Miten syvälle voimme todellisuuteen kurkistaa ennen kuin se muuttuu kuvitelmaksi tai illuusioksi? Näitä asioita itse pohdiskelen useinkin ja niin myös ohjaaja legenda Michelangelo Antonioni 1966 ensi-iltansa saaneessa elokuvassaan Blow up - erään suudenman jälkeen. Elokuva kertoo valokuvaajasta, joka ikuistaa muotikuviin malleja työkseen ja työskentelee kamerallaan myös muuallakin kuin studiossaan. Kohtaukset, joissa katsoja tarkkailee ympäristöään tarkkailevaa valokuvaajaa, päästävät mielenkiintoisella tavalla lähemmäksi valokuvaajan mielen arkea, joka on täynnä jatkuvaa havainnointia ja yksityiskohtien näkemistä. Toki elokuva kuvaa luovaa tilaa joka äityy jopa maanisia elementtejä sisältäväksi epämääriseksi tunneviidakoksi, joten ei kaikkea voi yleistää, mutta uskon, että kuvaajat voivat kaikki jollain tavalla samaistua elokuvan jännään tunnelmaan.

Elokuvasta voi nauttia ilman kryptisyyteenkin asti meneviä pohdintoja. Blow up on 60-lukua parhaimmillaan. Swinging London-ilmiön aikakautta sisimmillään ja upeita muotihetkiä. Jos 60-luvun estetiikasta nauttii, tekee elokuvan jälkeen mieli vetää vielä paksummat kissarajaukset silmiin ja vähän lisää pöyhiä tukkaa. Blow up on mod-elokuvien klassikko-ydintä!

Näin itse tämän elokuvan ensimmäistä kertaa 12-vuotiaana ja se tuntui erikoiselta,mutta kiinnostavalla tavalla. Koulu-ikäisenä nautin muotikohtauksista kimaltavista vaatteista ja mieletön studio tila jäi kiehtomaan verkkokalvoille. Sen jälkeen tämä elokuva on kestänyt monta katselukertaa ja joka kerta saan siitä enemmän irti. Mystinen trillerimäinen tunnelma tempaa mukaansa uudestaan ja uudestaan.

Blow up on nyt sunnuntain 11.2. klo 20 Orionin valkokankaalla ja todellakin suosittelen menemään katsomaan!

www.kavi.fi

Share

Ladataan...
Vinkkipankki

Tällä kertaa kirjavinkissä tarkastelussa Maija Tammen Sick Phography, joka on Tammen tohtori-väitöstyö Aalto yliopistoon. Maija Tammi on tunnettu tutkijana, sekä erityisesti valokuvaajana ja kuvajournalistina. Tammi on kerännyt valokuvaajana meriittiä muunmuassa 2011 Fotofinlandiassa voittamalla pääpalkinnon kuvasarjallaan "Bingo". Mielenkiintoinen seikka hänen taustassaan on yhteiskuntatieteiden opinnot maisteritasolle asti, josta hän jatkoi valokuvan tohtoriopintoihin. Ei ole se perinteisin tie valokuvataitelijalle, mutta hyvin perusteltu ja ymmärrettävä, kun katsoo Tammen töitä. 

Maija Tammi on käsitellyt monissa teoksissaan tieteen ilmiöitä ja tieteen estetiikkaa. Sick Photography -kirjassa on kirjallisen tutkimuksen lisäksi kokonaisuudessaan teossarjat Leftover (2014), sekä White Rabbit Fever (2016), jotka ovat taiteelliset osat hänen väitöstyötään. White Rabbit Fever:ssä kuvasarjassa kulkevat rinnan kuvat kuolleesta kanista, sekä syöpäsoluista, jotka voivat johtaa ihmisen kuolemaan. On mielenkiintoinen kontrasti, kun näkemämme lähikuvat soluista eivät kohauta samalla lailla kuin kuvat kuolleesta eläimestä vaikka itse kuolema on niissä yhtälailla läsnä ja vielä ihmislajin edustajan uhkana. Tieteiskuvasto tuntuu meille etäiseltä, emmekä ole tottuneet puhumaan kuolemasta tällaisen estetiikan rinnalla. Toisaalta nämä "tieteiskuvat" ovatkin Maija Tammen kuvaamia ja tarkoitettu osaksi hänen valokuvataiteellista kuvasarjaansa, eivätkä tieteen käyttöön. Mikä ero tässä sitten on?

Sick Photography kirjassa Tammi onkin tutkinut minkälaista kuvastoa taiteessa on tuotu sairauksia kuvattaessa esille. Hän keskittyy taide-valokuvaan ja erityisesti kuviin, jotka on luotu taideteosta varten. Tätä aihepiiriä käsitältäessä onkin hyvä tiedostaa, että kuvastoa työstettäessä usein käytetään myös tieteen käyttöön alunperin luotua visuaalista materiaalia, mutta siihen tässä kirjassa ei mennä. Tammi myös avaa tapoja miten sairautta kuvastavaan taiteeseen on suhtauduttu ja miten tehdä valokuvataidetta, joka keskustelee tieteen ja tieteen käyttöön tehdyn kuvaston kanssa. Miksi toinen kuva tuntuu epämiellyttävämmältä kuin toinen? Miksi jokin menee yli? 

Kirja on laaja paketti aihepiirin historiaa ja pohdintaa Maija Tammen omien taiteilijan työprosessien kuin valokuvateoriankin kautta. Kirja on mielenkiintoista luettavaa ja herättää kysymyksen myös taiteen ja tieteen tutkimusten lähtökohdista? Miten samoja aiheita voidaan tutkia niin erilailla ja mitä samoja metodeita kenties käytetään. Maija Tammen kuvat ovat kyös hyvin esillä ja kirja selkeä kokonaisuus spesiaalista aiheesta.

Maijan tammen töistä lisää hänen nettisivuillaan: http://www.maijatammi.com/#

Kustantaja: Aalto University

Kuvat: Maija Tammi

(Ylhäältä alas: Kuva sarjasta Leftover, Sick Photography -kansi/suunnittelu: Jesper Vuori, kaksi kuvaa sarjasta White Rabbit Fever )

 

Share

Pages