Ladataan...
Vinkkipankki

Suomen festivaalikesä on kyllä ihanan monipuolinen. Musiikkitarjontaa riittää vaikka millä mitalla, mutta niin riittää muutakin. On ihanaa, että kokeakseen festarihumua ei ole pakko mennä telttailu-mentaliteetilla, vaan kaupunkifestivaaleista pääsee kotiin omien lakanoiden väliin. Taste of Helsinki on yksi Vinkkipankkiirin lempifestareista ollut jo useamman vuoden ajan. Taste of Helsinki on omien sanojensa mukaan "Suomen paras piknik" ja sitä se toki on, mutta ennen kaikkea se on hyvä mahdollisuus päästä maistelemaan fine diningin uusia tuulia pienemmälläkin kukkarolla.

Ideana Taste of Helsingissä on se, että noin kymmenen huippuravintolaa luo omanlaisensa menun festivaaleilla ja herkkuja pääsee syömään keskimäärin 5-6 euron annoshintaan. Grön tuli valituksi myös Vinkkipankkiirin lempiravintolaksi viime vuonna ja juuri järjestetyssä Optio-gaalassa se pääsi nauttimaan myös Parhaan Ravintolan -tittelistä. Grönin menua siis odotan itse ehkä eniten, mutta myös Shelter kiinnostaa, sekä Pastor! Paikan päällä tuoksut varmasti houkuttelevat minut ähkyn äärelle mutta se vähän onkin näiden festarien pointti!

Myös viinimaahantuonnin maailmaan on helppo Taste of Helsingissä tutustua. Viiniteltta tarjoilee usean maahantuojan parhaita antimia. Tämä onkin maahantuonnin maailmassa yksi tärkeimmistä tapahtumista esitellä uutuuksia kuluttajille. Itse pääsin tutustumaan etukäteen muutamiin viineihin ja nämä kannattaa ehdottomasti huomioida viiniteltalla:

Andre Clouetin rose-samppanja

Andre Clouet samppanjatilalta on vihdoin saatu rose-skumppa perusskumpan vierelle Vindirekt:in maahantuomana. Tämä jos mikä maistui kesältä ja Viini-lehden haastattelussa persoonallinen Clouet tokaisikin, että "Tämän samppanjan salaisuus on siinä, että siinä on 10 % hänen omaa verta, joka tuo värin." Heh, ken edes haluaa tätä lausahdusta uskoa, mutta intohimolla hän ainakin samppanjoitaan tekee ja näissä maun lisäksi miellyttää edukas hintataso.

Collaboratorio viinimaahantuoja

Collaboratorio on pieni helsinkiläinen viinimaahantuoja, jonka omaperäiseen otteeseen ihastuin heti. Viinien maahantuonnin lisäksi Collaboratoriossa suunnitellaan taloja ja tiloja. Kyseessä on siis alunperin arkkitehtitoimisto, jossa vaan satuttiin rakastamaan viinejä ja toinen perustajista on Italiasta ja hänen isänsä taas toimii heille "viini-agenttina" ja näin arkkitehtuurin vierelle syntyi viinibisnes. Kaikki maahantuotavat viinit ovat persoonallisia ja kaikki viiniviljelijät, sekä tuottajat tunnetaan henkilökohtaisesti. Jos haluat maistaa spesiaalituotteita tutustu tähän lafkaan!

Suomi 100 - viini kuninkaalta

Tampereen viinitukulla oli Suomi100-juhlavuoteen varta vasten suunniteltu viini. Sinällään siinä nyt ei ole mitään ihmeellistä, olinkin jo ehtinyt odottaa kuka nappaa hyödyt juhlavuodesta, mutta hauskaa oli viinitila, josta tämä viini tulee. Viini nimittäin on Riesling ja tulee täten Saksasta Suomen mahdollisen Kuninkaan suvun tilalta, Prinz Von Hessenistä. Suomen historiassa nimittäin oli tosissaan muutama päivä kun Suomeen oli valittu kuningas, mutta nämä aikeet peruttiin. Kuninkaan jälkeläiset kuitenkin edelleen vierailevat vuosittain Suomessa ja nyt halusivat muistaa Suomea omalla Rieslingillä.

Mukavaa ja makoisaa festaria!

Tapahtumasta lisätietoja täällä: https://www.facebook.com/events/913573735450904/

 

Share

Ladataan...
Vinkkipankki

Visuaalinen maailma ympärillämme muuttuu koko ajan ja sitä muutetaan myös tietoisesti ammattilaisten toimesta. Kuvia, kuvituksia, kirjaisimia, nettisivuja ja kirjoja, elokuvia ja ties mitä taikuroi suuret ryhmät luovan alan ammattilaisia. Jos sinä kuulut niihin suosittelen Fimage:n järjestämiä koulutuksia. Itse olen nyt keväällä käynyt muutamassa "iltakoulussa" ja täytyy sanoa, että visuaalisen alan ammattilaisena voi kouluelämän jälkeen tuntua vähän yksinäiseltä. Kiva tavata ensinnäkin kollegoja ja kuulla jo asiat läpikäyneiltä vinkkejä, ettei kaikkea tarvitsisi itse kantapään kautta tehdä. Suomessa ehkä hieman on ollut henki, että "jos mä tän osaan, en varmaan kerro kilpailijalle" ja siksi vastaavia kokemusten jako-hetkiä ja oppitunteja on ollut saatavilla vain hyviltä ja läheisiltä ystäviltä, jotka sattuvat olemaan samalla alalla eli aika harvalta ja aika harvoin.

Onneksi Fimage haluaa yhdistää luovien rivejä ja tarjoaa juuri tämän tyyppistä tapahtumaa. Kävin viimeksi Marko Rantasen Henkilöbrändäys ja luovuus vientituotteena -kurssilla. Kurssi oli järjestetty todella rennosti Töölössä Korjaamon tiloissa ja tarjolla oli kivasti smoothiet ja hedelmäsaldet kahveineen iltapäivän hiilarihimoon. Oli kiva kun tilaisuus alkoi kaikkien nopealla esittelyllä, niin tiesi kenen kanssa oli viettämässä koulutusiltaa. Siinä olikin helppo tauolla jutustella kahvittelun lomassa työkuvioista rennosti. Fiilis oli onnistuneen huoleton ja itse monesti tuollaisia minglaus-tilanteita jännittäneenä juttelin innostuneesti ilman stressiä.

Nyt seuraavaksi Fimagella paneudutaan muotikuvan maailmaan lauantaina 17.6. WHS Teatteri Unionilla. Missä siis muotikuvauksessa mennään juuri nyt? Jos suomi-muotikin on nosteessa niin eiköhän valokuvaajat tulla perässä! Osa toki onkin jo löytänyt tiensä maineikkaasti kansainvälisille markkinoille, mutta olisi siistiä, jos tästäkin saataisiin aikaan ilmiö, mitä varten Voguen toimittajat ramppaisivat Suomessa ;) Kansainvälisesti menestynyt valokuvaaja Johnny Kangasniemi vetää kurssin, jossa varmasti kuulee kiintoisia juttuja! 

Kurssista lisää täällä: http://bit.ly/2sInD3J

Juttu tehty yhteistyössä Fimagen kanssa.

Kuvat: Johnny Kangasniemi

Share

Ladataan...
Vinkkipankki

 

Olo on esityksen jälkeen vapautunut ja nauravainen. Jotenkin Father Fucker antaa kaikille oikeuden ottaa vähän rennommin ja heittää ripaus muotiglitteriä ilmaan. Sara Mellerin kirjoittama (työryhmänsä kanssa) ja ohjaama Father Fucker tehtiin alun perin Baltic Circle teatterifestivaaleille ja nyt teos on mahdollista tällä ja ensi viikolla nähdä uusinta-näytöksissä Q-teatterin lavalla. 

Father Fucker on ennemmin esitys kuin näytelmä, se on seko-combo vähän kaikkea: performanssia, installaatiota, tanssishowta, dragshowta, kabareeta, ja teatteria. Tarina kertoo Gianni Versacen kuvitteellisista tyttäristä, jotka jäävät supermalleina elämään isänsä kuoltua pitäen pressitilaisuuksia koskien tunteitaan kuolemaa ja seksuaalisuutta kohtaan. Joka kohtaus on vedetty aikalailla yli ja tuntuu parodialta jotain kohtaan: välillä julkkiselämää, muotimaailmaa, pinnallisuutta, seksualiisuutta, omien tunteiden käsittelyä ja mitä vaan. Myös liikaa kelailua kohtaan ja siksi haluankin vain antaa mennä ja nauttia showsta ja kreisistä menosta. Father Fucker antaa mahdollisuudet monenlaisille kokemuksille. Varmasti kokemukseen vaikuttaa mielentila missä menet esitystä katsomaan. Se ei yritä miellyttää ja siksi se viihdyttääkin.

Sara Melleri on kuvaillut tyylilajia "trash-teatteriksi". Se tuntuukin pitkälti kasari musiikkivideolta. Juuri sellaiselta missä on savua, suuria tunteita, dramaattisia liikkeitä varjoissa ja saksofoni soi. Niin muuten soi Q-teatterissakin. Nimittäin Linda Fredrikssonin live-saksofoni ja Jussi Östermanin elektroniset biitit vievät tunnelmaa eteenpäin. Äänimaailmat toimi todella hyvin kannattelijoina lavan tapahtumille. Lavalla näyttelijät itse siirtelevät lavasteet paikoilleen ja hienostuneisuutta ei tuotannossa kovinkaan paljoa ole, mutta kaikki nivoutuu lopulta hyväksi kokonaisuudeksi. 

Taustalla HYPE-kollektiivi, jossa työryhmässä mm. Jaakko Pallasvuo, Johannes Ekholm ja Minttu Vesala.

Stay pretty, die young and before that live like Versace family ;)

Kuva: Father Fucker

http://www.q-teatteri.fi/father-fucker/

Share

Pages