TEATTERIVINKKI: Hurmeen villit ja inhimilliset Lemminkäiset

Vinkkipankki

 

Kun Juha Hurmeen Kansallisteatterille tekemä Lemminkäinen oli juuri esitetty silmieni edessä, mietin, että "Huh huh, joku tästä varmasti suuttuu." Näytelmä ei nimittäin ole lainkaan perinteisen paatoksellinen Kalevala-toisto, vaan kreisi koktaili vähän kaikkea. Naurattikin esityksen aikana aika monesti ja yleisö yllätyi alvariinsa. Vähän nauratti jälkikäteenkin, että varmaan ensimmäinen kerta kun sain ylipäätään nauraa Kalevala-teeman yhteydessä. Aiemmat muistot koulun pakkopullaisesta saagan läpitarpomisesta kaipasivatkin tuuletusta. Se, joka oletti, että Kalevalaa pitäisi tulkita tai esittää jollain tietyllä tapaa varmasti joutui hämmentyksen valtaan, ja osa varmasti hermostui tästä. 

Kaikki tunteet ovat varmasti okei, mutta eikö olisi okei myös tehdä juttuja uudesta vinkkelistä. Hurmeen Lemmikäinen kyseenalaistaa odotuksemme klassikosta ja vähän sen suhteesta myös kansallis-indentiteettiimme. Esittelytekstissä mainitaan, että show pohjaa Finlandia-palkinnon saaneeseen Hurmeen Niemi-kirjaan. Kirjassa tuntui olevan tosiaan sama hämmentämisen taktiikka. Suomalaisen kulttuurin synty ei tunnukaan kirjan luettuaan niin selkeältä ja originellilta. Soppaan aineksia on kerätty sieltä täältä vuosikausien ajan ja sattumiakin joukkoon on mahtunut monia ja toisaalta miksei olisikin. Olisi hassua kuvitella, että suomalaisuus/suomalainen kulttuuri olisi syntynyt salaa kaikessa hiljaisuudessa lukitussa mökissä, mihin linnunlaulukaan ei olisi päässyt kulttuurin luojien päätä sekoittamaan. Kiva ajatus tajuta, että miten rikas pohja kulttuurissamme on kaikenlaista.

Pressissä Hurme kertoi ohjaamis- ja käsikirjoitusmetodeistaan mielenkiintoisen seikan - ne syntyvät treeni kerrallaan. Jokaisen läpikäynnin tai harjoituksen aikana tarinaa viedään eteenpäin ja käsikirjoitusta voidaan muuttaa. Varmasti omalaatuinen kokemus työryhmälle, mutta ehkä siinä kuplivan esityksen juju. Homma pidetään freesinä. Näyttelijät heittäytyvät rooleihin kuin leikkiin ja annetaan palaa. Tässä Lemmikäisessä ei ole tosiaan niitä rajoja. Huomasin heti, kun aloin etsimään aikakautta, tyylilajia ja muita määritelmiä esityksen analysoimiseksi - se oli monimutkaista. Iloinen sillisalaatti tarjoilee vähän kaikkea ja ehkä sitä ei oikeastaan tarvitse sen kummemin lähteäkään paketoimaan. Annetaan shown elää ja viihdytään me siinä mukana!

Esitykset Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä:https://kansallisteatteri.fi/esitys/lemminkainen/

Kuvat: Tommi Mattila

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.