TEATTERIVINKKI: Kauheat lapset käsittelee valtaa

Vinkkipankki

Tampereen teatterin nettisivuilla Kauheat lapset kuvauksessa sanotaan, että näytelmä puhuu aikuisuuden ja lapsuuden eroista ja aikakausista. Lopulta minusta tuntui, että oli samantekevää, kuka oli vanhempi tai kuka lapsi. Olennaista oli kuka pitää otteessaan ja ketä. Kuka pelaa vallalla?

Anna Viitalan käsikirjoittama ja ohjaama Kauheat lapset osuu monesti hyviin oivalluksiin tai ainakin kysymyksiin. Näytöksen väliajalla onkin pää täynnä kysymyksiä ihmissuhteista ja auktoriteeteista. Mietin myös mikä oikeuttaa toisen vallan käytön toista henkeä kohtaan ja missä menee rajat huolenpidolla ja rajaamisella. Samalla pää myös on hämillään siitä mitä näytelmässä tapahtuu. Näytelmä antaa ymmärtää, että katsoja seuraa eri-aikaikkunoita, joiden odottaa pureutuvan yhteen. Lopulta en ole varma oliko niin edes tarkoitettu, sillä sekavaksi kokonaisuus jää. Lavastus tai muut visuaaliset elementit eivät viittaa eri aikakausiin. Lavastus ei myöskään juurikaan muutu näytelmän aikana, vain roolihenkilöt repliikkeineen ohjaavat meitä. Heillä on valta sekoittaa katsojan pää.

Näyttelijät tekevät läpi näytelmän hyvää työtä. Erityisesti Laura Malmivaara nousee vahvana tekijänä nimekkäästä näyttelijäkaartista esiin. Toisaalta hänelle ei ole myöskään luotu karityyristä hahmoa mitä näytellä toisin kuin mulle. Malmivaara onnistuu heittäytymään eri ikäisiin rooleihin teinitytöstä äitiin loistavasti ja kiinnittää huomion heti lähtösekunneilla.

Näytelmä mainostaa olevansa musta komedia ja yleisö nauraakin monesti. Minua ei vain naurata. Jotenkin tuntuu, että vallan tematiikka olisi hieno ja vahva aihe tulkita näyttämöllä ilman sisäänkirjoitettuja ”nyt saa nauraa” –hetkiä. Osa kohtauksista olisi draaman keinoin voitu viedä niin överiksi, että musta komedia olisi todella tapahtunut. Tilanne olisi ollut jo niin ahdistava, että olisi naurattanut. Nyt perinteinen komedia on valitettavasti istutettu vakavan draaman päälle tunnelmaa keventämään.

Jokaisessa näytelmän kokoavassa osa-alueessa on hyvää, mutta kokonaisuus jää sirpaleiseksi ja oivaltavat hetket vain hetkiksi sekavassa kokonaisuudessa. Esityksen äänimaailma (Markus Lindén) kuitenkin saa erityiskiitokset. Tehokkailla pienillä elementeillä se saa kasattua teosta ja tuo siihen trillerimäistä jännitettä.

Muissa rooleissa: Jarkko Niemi, Armi Toivanen, Anna-Sofia Tuominen

NÄYTÖKSET: Tampereen teatteri, Frenckellin näyttämö 

Share

Kommentoi