Ladataan...
Vinkkipankki

Ravintola Eevertiä tutkiessa ensimmäisenä pistää silmään etuliite "design", nimittäin Eevert on tituleerannut itsensä designravintolaksi. Ruuan mainostetaan kunnioittavan suomalaisuutta raaka-aineissa ja tuottajissa, mutta modernia twistiäkin luvataan löytyvän. Mennäänpä kokeilemaan.Sijainti on Eevertillä mielenkiintoinen. Se on keskeinen sinällään, että se on aivan Punavuoren sydämessä, mutta Ratakadulla, joka jää kovin hiljaiseksi ja toisaalta myös rauhalliseksi vilkkaan kävelykadun, Iso-Roban, viereen. Eevert on katutasossa Ratakatu 9:ssä ja designin äärelle pääsemme heti, sillä talon on suunnitellut, kukapa muu kuin, Alvar Aalto ja kuulemma Aallon suunnittelutoimistokin sijaitsi rakennuksessa pitkään. Kun pääsemme sisälle, mustan, puun ja muiden tummien sävyjen symbioosi avautuu eteemme. Saamme kierroksen melko suuressa ravintolatilassa, jossa meille kerrotaan suunnittelijoista, joiden huonekaluja ja valaisimia on ravintolaan tarkoin valittu. Myös arkkitehtoniset erityispiirteet saavat kierroksellamme ansaitsemansa huomion. Mahdollisimman paljon on pyritty korostamaan Aallon alkuperäisiä ratkaisuja. Muunmuassa kattoikkunat ovat päässeet käyttöön loungen puolella, jota muuten koristaa tuhti setti Yrjö Kukkapuron Remmi tuoleja erikoisessa mustassa sävyssä. Myös wc-tilojen ovet pyöreine ikkunoineen jatkavat kattoikkunoiden muotoa ja Aallon detaljeja tilassa. Muuten ravintolassa on esimerkiksi Harri Koskisen huonekaluja, Sectoa, Iina Vuorivirtaa ja Oiva Toikkaa. Astioissa on tehty yhteistyötä Iittalan kanssa, joten pöydissä näkee Tokan Kastehelmi-sarjaa, Teemaa ja Ultima Thule laseja muun muassa. Tapeteissa asti on suosittu suomalaista suunnittelua ja tapettivalinta piristääkin melko klassista Suomi-design kattausta.

Tilaamme menu "5":et ja illallisemme alkaa parsalla. Annos on kaunis kuin kesäinen kukkaseppele. Tuntuu ettei kehtaisi rikkoa kaunista asetelmaa ollenkaan. Parsaa on tarjolla kolmella tapaa. On vaaleaa, sekä vihreää parsaa ja samppajassa, sekä mansikoissa balsamoitua parsaa. Olen oikein parsafriikki ja pidän parsan vivahteista, mutta tähän annokseen olisin kaivannut vielä jotain muuta, vaikka kaunis olikin.  Onneksi toinen alkuruoka siika-ceviche lunastaa odotukset ja nostaa ruuan makusinfoniaa monta oktaavia. Siian yhdistäminen päärynään on niin nerokas, että ihmettelen vieläkin miten se toimikin niin hyvin. Savu-jogurtti oli myös omiaan tässä annoksessa. Tässä myös viinivalinta, ranskalainen pinot blanc Sipp Mack, osuu ja uppoaa makuleikkiin siian kanssa. Huippu-annos.

Pääruuaksi tulee tuhdin italialainen Grande Passolo punkun seuraksi Herefordin nautaa, porkkanapyreellä ja kahdella kastikeella. Bernaise-kastike on ihanan hapokasta ja sopii hyvin punaviinikastikkeen kanssa. Viini antaa potkua yhdistelmään, joka toimii kyllä. Pääruuan jälkeen saamme välijuuston, joka on Juustoportin gruyere-tyylinen juusto omena-nauris hillokeen kanssa. Komponetti on jälleen nerokas.

Illallisemme on edennyt jo jälkiruokaan ja tyytyväinen olo on kyllä. Menu on ollut hyvä kokonaisuus ja palvelu ollut ensi luokkaista. Ruuista kerrotaan kivasti ja tarjoilijan into työtään kohtaan välittyy meille saakka. Samoin kokit käyvät pöydässä ja tuntuu, että paikassa arvostetaan kollegoiden työtä. Jälkkäriksi saamme Napue gin -sorbettia, sitruunakakulla ja -kreemillä. Mukana on myös valkosuklaata ja Ultima Thulessa Favola Proseccoa. Gin-sorbetti jää positiivisesti mieleen ja harmittelen kotimatkalla ettei kenelläkään ole sellaista kotipakkauksissa. Siinä vinkki Eevertille ;)

Restaurant Eevert

Ratakatu 9, 00120 Helsinki

www.eevert.fi

Illallisen tarjosi ravintola Eevert.

 

 

Ladataan...
Vinkkipankki

Oma suhteeni äitiini on hyvin läheinen. On ihanaa kun on joku joka on tuntenut sinut aina. Olin vanhemmille jopa teinivuosina hyvin avoin niin onnistumisista kuin ensimmäisestä illasta baarissa. Vapaa kasvatus teki minulle hyvää ja tämä on kantanut tähänkin päivään ja tuonut tiiviit välit vanhempiin. Uskaltaisin äidille kertoa mitä vaan ja hän ainakin pyrkisi ymmärtämään tai kertoisi lempeästi oman mielipiteensä. Äitienpäivä onkin hyvin tärkeä ja hieno muistutus myös siitä, että välillä voi äitiä juhlistaa ja antaa arkisten asian painua toissijaisiksi.

On paljon klassista äitienpäivä-ohjelmaa, kuten brunsseja ympäri kaupunkia, mutta miksei sitä menisi vaikka leffaankin. Espoo Cine pyörii tänään viimeistä päivää ja sen laadukkaasta ohjelmistosta nappasin tähän pari ehdotusta elokuva hetkeen äidin kanssa. Elokuvat on ovat tunnetusti myös hyviä keskustelun herättäjiä, joten jos tuntuu, että on haastavaa puhua itse vaikeista asioista, on hyvä viedä keskustelukumppani aiheesta kertovan elokuvan äärelle ja pehmeästi antaa ainakin elokuvan ajan aikaa hänelle päästä aihepiirin pariin ja sitten jutella. 

ESPOO CINE TÄRPIT ÄITIENPÄIVÄLLE TOP 3:

Sunbeat (ohj. Clara Laperrousaz & Laura Laperrousaz) 

Perhe-elämä ei aina ole mutkatonta ja sen haasteista kertoo Sunbeat. Perheen tai perheen jäsenen kokemat tragedian voivat painua syvälle mieleen traumana ja näin vaikuttaa pitkäänkin perheen sisällä. Traumoilla on tapana myös siisrtyä seuraaville sukupolville, jos aiheita ei käsittele. Elokuvassa paljon ihanaa aurinkoista kesäkuvaa, joten tragedia-teeman lisäksi auringonpaistetta tarjolla.

Kino Tapiolassa klo 14 (ylhäällä stilli elokuvasta)

The Goddesses of Food (ohj.  Vérane Frédiani)

Äidit ovat maailman parhaita kokkeja, eikö? Miesvaltaisista aloista on paljon ollut nyt feminismin ansiosta puhetta. Miksi emme tunne naispuolisia huippukokkeja kysee ohjaaja Verane Frediani elokuvassa The Goddesses of Food ja vierailee naiskokkien luotsaamien huippuravintoloiden keittiöissä. Elokuva on hyvä tieto-isku fine dining skenestä ja sen kommervenkeistä.

Louhisalissa klo 16.15

 

Mukavaa yhdessäoloa äitien kanssa äitienpäivänä ja muinakin päivinä!