Ladataan...
Vinkkipankki



Vapaakaupunki on vastaus kutsuhuutoon, joka jäi Kalasatamaan kaikumaan, kun Kalasataman konttiaukio lopetti toimintansa. Hyviä reivejä siellä tuli hytkyttyä ja kerran videokuvauksissakin heiluttua. Vapaakaupunki toimii samalla periaatteella - kuka tahansa voi järjestää tapahtuman siellä, kuhan sinne voi tulla kuka tahansa ja se on ilmainen kaikille. Ihanaa! Kesä pelastettu meille kaikille, ei tarvitse miettiä onko rahaa mennä jonnekkin. Ilmaista ohjelmaa luvassa ja toivottavasti poutasäätä, sillä moni ohjelma on säävarauksella sillä Vapaakaupunki on ulkona. Vapaakaupunki on kaupunkikulttuurin rakkaudenosoitus meille kaikille. Mestoilla on vessat, kaupunkiviljemät, kontti-lava ja teknikko tarvittaessa ja joogaakin ilmaiseksi kahdesti viikolla to klo 18 ja la klo 11.

Tässä tulevasta ohjelmasta pari nostoa:

5.7. Noise Space

noisea ja kokeilevaa elektronista musaa tarjolla innokkaille klo 19-22

12.7. Stand-up Kala

Naurua monta tuntia luvassa.

14.7. Karmen festival

Näihin festareihin päättyy Vapaakaupunki kesä, eli päätösjuhliin sitten viimeistään ;)

Hankkeen toteuttaja ja ideoija on Helsinki Urban Art yhteisö,  joka on kaupunkitaiteeseen erikoistunut yhdistys.

 

 

 

Ladataan...
Vinkkipankki

Helsinki-päivä on täynnä kaikkea innostavaa, ja mikä parasta, ilmaista ohjelmaa kaupunkilaisille ja kaupungin vieraille. Vinkkipankin silmään jäi erityisesti HAM-taidemuseon järjestämä mini-festari, graffiti-näyttelystä inspiroitunut, Lokki Block Party.

Tapahtuma saa nimensä kaikille tutun helsinkiläisten, pikku-häirikön, lokki-lintulajin mukaan ja samaa nimeä kantaa Villu Jaanisoon teos, joka on osa tapahtumaa. Festarit tapahtuvat Tennarin takana ja ilmaiskeikoilla ASA, Haamu ja räppi-duo AK. Graffiti-workshop tietysti myös osana tapahtumaa. Todella kivan kuuloinen setti! Tänne haluan!

Lisätiedot: https://www.hamhelsinki.fi/event/lokki-block-party-12-6-2018/

 

Ladataan...
Vinkkipankki

Tekis mieli keikalle. On tehnyt mieli jo vuosikymmenen ja niin sitä on tullut mentyäkin. Välillä into oli niinkin kova, että keikoilla saattoi hyvin käydä kolmella viikossa. Joskus jopa neljällä. No joo, määrä ei ollut tärkein vaan imu. Tuntui, että klubi-ympäristössä on aina mahdollisuus jollekin jännälle. Tapasi mielenkiintoisia tyyppejä. Oli kreisejä muotiluomuksia ja tyylejä. Hahmoja riitti ja toki riittää edelleen. Nykyään en käy enää neljästi viikossa, mutta usein kuitenkin ja nimenomaan artistit ja klubikonseptit vetää puoleensa edelleen.

Koko elektronisen musan diggailu lähti 16-vuotis synttäreiltäni. Olin Black and White Recordsin ikkunassa katsellut Jori Hulkkosen levyä. Olin kiinnostunut valokuvaamisesta ja kannen kuvan perusteella kiinnostuin kyseisestä vinyylistä. Selitin ystävälleni levystä ja hän toikin sen minulle synttärilahjaksi. Juhlat vietettiin äitini luona ja hänelle onneksi oli vinyylisoitin, vaikkakin Kaija Koon levyjä varten. Pistettiin levy pyörimään ja jotenkin se loputon biitti vei tiloihin, joista en ole päässyt pois vieläkään. Enkä haluakaan. Jotain jatkuvassa sykkeessä on ihanaa. Kalle Kinnusen toimittamassa Kone-Suomi kirjassa kuvaillaan konemusikkia ”heimoja yhteen kutsuvaksi ääneksi” ja samalla individualistiseksi kokemukseksi. Siinä ehkä sen salaisuus samalla ”kaikki yhdessä ja jokainen oman kokemuksensa kanssa”.

Khaos Publishingin kustantama järkäle Kone-Suomi on kulttuuritoimittajana ja Lifesaver-levykaupastakin tunnetun Kalle Kinnusen toimittama. Kirja käsittää esseitä eri konemusiikkiin liittyviltä henkilöiltä ja toimittajilta, joilla kirjoittamisen lisäksi on kulunut aikaa tanssilattioilla.Valokuvaaja Helen Korpak on kuvannut potretteja kirjaan alan ihmisistä ja alan ihmisten kasvutarinat musiikin pariin ovatkin todella kiinnostavaa luettavaa. On hauskaa miten eri tyyppisiä tarinoita tekijöillä on, mutta silti niin samanlaisia: intohimo musiikkia kohtaan ja rakkaus kokeiluun on vienyt eteenpäin.

Paljon eri klubbailun aikakausia on muutamaan vuosikymmeneen mahtunut. Itsellä Jori Hulkkosen keikat aluksi vetivät, mutta myös piskuisen Oujee-klubin La Perse-iltamat räjäyttivät potin. Muistan sen kokeellisuuden mitä nu-rave tyyli toi mukanaan. La Perseen tyypeillä oli McDonaldsin ranskistötteröistä tehtyjä laukkuja ja hattuja. Tyylikkään ja mauttoman yhdistely on kiinnostavaa. Itsekin repäisin ja pukeuduin näihin iltoihin milloin Absolutely Fabulousin Patsyn inspiroimana ja kerran tyynyliina toppina. Tyynyliina tosin ei ollut mikä tahansa vaan kirkkaan keltainen hymiöllä varustettu täydellinen acid-vaate. Ei kylläkään kovin istuvaa mallia.

Arkistokuvat Kone-Suomi kirjassa on herkkuja. Konemusiikki skene on kautta aikojen ollut niin värikäs ja visuaalinen, että se puoli on asiallista nostaa framille. Itsekin keräilin joskus klubiflaijereita ja ei Vilunki 3000:kaan turhaan Vuoden graafikko –palkintoa saanut. Aivan kreisejä hänen flyerinsä ja julisteensa olivatkin. Taitaa olla itselläni yksi hänen tekemä Acid de France -jullari kehyksissä olohuoneessa.

Kone-Suomi on laadukas koontiteos koko skenestä vuosien varrelta. Se on kirjoitettu kivasti kokemuspohjaisella tyylillä, joka saa lukijankin muistelemaan. Varsinainen kaiken kattava historiikki se ei välttämämttä ole, mutta laaja kokonaisuus imua, fiiliksia ja sykettä.

Lukemista riittää ja mieli tekisi tanssimaan.

 

Kustantaja: www.khaospublishing.com

 

 

 

Ladataan...

Pages