Ladataan...
Virtaa

Raja on yksi ihmiselämän ja -elävän tärkeimpiä tiloja. Raja erottaa kahta. Joskus ne kaksi ovat vastakohtia kuin yö ja päivä, joskus raja hämärtyy jo kahden samankaltaisuuden tähden. Rajat auttavat meitä hahmottamaan maailmaa ympärillämme. Rajat kuitenkin myös rajoittavat, etenkin kun niitä piirrellään mielivaltaisesti sellaisten asioiden väliin, joita rajalla ei pitäisi erottaa.

Joskus rajat ovat meidän ihmisten keksintöjä. Piirrämme kartalle rajan ja usein sen näkyy sitten maastossakin. Joskus rajoja piirrellään kaukana sieltä, missä niistä tulee ihmisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavaa todellisuutta, joskus rajoja siirrellään, ylitetään tai puolustetaan ihan ase kädessä. Joskus rajojen historioista ollaan eri mieltä ja rajalla voi kohdata kaksi, joista toinen koetaan valloittajaksi ja toinen olemassolon uhaksi. Yritä siinä sitten raja-aitoja kaataa, kun niitä nousee maaston lisäksi ihmisten sydämiin.

Joskus raja piirretään veteen, eikä siitä oikein ota selvää - tulkintoja syntyy. Joskus rajaa asetetaan erikoisellakin logiikalla ja niin, että suurvaltapolitiikka sanelee raja-arvoja. Raja asettuu omien kansalaisten tavanomaisilla pommeilla pommittamisen ja kemiallisten aseiden käytön välille. Tämä on vielä moitittavaa ja väärin, mutta tämän rajan yli kun mennään, niin alkavat risteilyohjukset lentää.

Raja elämän ja kuoleman välillä on ehkä se pysäyttävin raja. Elämän todellisuus kohtaa kuoleman, joka tulee kohti kesken arkipäivän meitä suuremmalla voimalla. Kuin varas yöllä se ylittää rajan ja sieppaa tästä maailmanajasta mukaansa ja se raja on mietityttänyt ja hämmentänyt ihmislapsia koko olemassaolomme ajan. Kristinuskon suurin kysymys ja vastaus onkin juuri tämän rajapinnan käsittelyä, kaikki muu hämärtyy merkitykseltään vähäisemmäksi, kun oikeasti elämän ja kuoleman kysymyksiä ruvetaan pohtimaan. Syvissä vesissä uidaan ja sieltä sitä rajaa koitetaan silmiin, sydämeen ja ymmärrykseen tarkentaa.

Rajalle voi astua myös vähemmän metaforisesti tai syvällisesti. Oma blogikirjoitteluni on ainakin tältä osin saavuttanut rajansa ja toivotan kaikkea hyvää niin kanssakirjoittajille kuin lukijoillekin.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Virtaa

Minua luultiin ensimmäistä kertaa lapsen mummoksi. Olin ollut jossain tilaisuudessa pienen lapsen kanssa. Selkeä johtopäätös oli ollut, että en voi olla lapsen äiti – siispä olen väistämättä hänen mummonsa. Hämmennyin hetkeksi. Haaveilen kyllä mummoudesta. Odotan, että sen aika ehkä piankin koittaa. Mutta että minut jo nyt nähdään selvänä mummona. Harmaantuva tukka, ryppyjä kiitettävästi – mummo.

Päätin aloittaa oman mummokoulun. Käydä harjoittelemaan mummoutta. Jo mummoelämää elävät nimittäin kertovat isovanhemmuuden tuovan elämään täystujauksen sisältöä. Mitä siis haluaisin olla jo nyt – ennen varsinaista biologista isovanhemmuutta? Mitä mummous voisi antaa?

Isovanhemmat ovat ilmiselvästi rennompia lastenlastensa kanssa kuin lastensa kanssa. Kasvatusvastuu ei paina, ja voi hiukan tinkiä rajoista. Voisiko sitä mummoharjoittelijana hiukan tinkiä itse itselleen antamistaan rajoista? Voisiko pärjätä hiukan vähemmällä suorittamisella? Harjoitusmummona elämä muuttuu heti aamusta. Tiukka aikataulu venyy loivemmaksi. Suoritukset eivät päivän mittaan ole niin tämäköitä. Iltasella lenkki on enemmän luontoa katseleva kuin kunnon perässä juokseva. Unikin saa tulla kun tulee – ja jos ei tule niin nukutaan sitten seuraavana yönä. Ei hätää, ei mistään.

Mummoharjoittelun toinen vaihe on historiaan katsominen. Sitä tosin olen harjoittanut koko elämän, mutta nyt alkaa tiiviimpi omien juurien selvittely. Mummot tietävät, mistä ovat tulossa. Mummot tajuavat, miten edellisten sukupolvien työ meidän suvussamme vaikuttaa. Mummoharjoittelijana saan ottaa minua edeltävien elämästä niitä puolia, jotka sopivat itseeni. Saan olla kansanedustajaisoisoisän jalanjäljillä parantamassa kotiseudun elämää. Saan omien isovanhempieni tavoin pureutua multaan ja odottaa kevään ihmettä. Saan sairastua ja tulla hoidetuksi. Saan antaa panokseni tänne jäävien sydämien rikkaudeksi.

Monet sanovat, että Suomi on selvinnyt sodistaan ja pulakausistaan rukouksen ja työn tekemisen kautta. Äidit ja isoäidit ovat rukoilleet ja opettaneet myös seuraavat polvet rukoilemaan. Isät ja isoisät kestivät ja kuolivat rukoillen: Herra auta, Herra armahda. Mummokouluni vaikuttavin osuus taitaa olla rukoilemisessa. Tehtäväni kantaa omiani, kansaani ja koko maailmaa Jumalan eteen heiluttelee koko maailmankaikkeutta. Ei minun mummovoimassani – vaan Jumalan voiman vuoksi. Rukous muuttaa maailmaa. Rukousvastauksia tulvii, kun ottaa keinon käyttöön. Rukousmummo! Se tahdon olla.

Jotkut tapaamani mummot ovat älyttömään viisaita naisia. Tosiasiassa kenenkään lapsen mummous ei ole tehnyt heistä sellaisia, vaan eletty elämä on opettanut ja antanut syvää näkökykyä. Tämä mummokoulun osuus on olosuhteiden pakosta varmaan jätettävä tuonnemmaksi. Sitä en taida pystyä harjoittelemaan tai itse tekemään. Pakko kai elää ne kohdat läpi, jotka elettäväksi annetaan. Kipuineen ja iloineen – sillä ne kai ovat viisauden kasvumaita.

Tiedoksi siis saatettakoon, että koulutus on käynnissä. Jälkipolvet: älkää kokeko tätä painostavana odotuksena teidän elämällenne. Luulen, että sydämen mummous on hyväksi missä kohdin vain.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Virtaa

Seurakuntakeskuksemme saliin rakennettu perinteinen pääsiäiskertomus tavoitti tänäkin vuonna monta sataa lasta ja aikuista. Kiitollisena sain johdattaa useammankin ryhmän matkalle pääsiäiseen ja näin kokea itsekin aina uudelleen monella tapaa vaikuttavan kertomuksen.

Lapsiryhmät olivat ennen kierrosta eteisessä yleensä aika äänekkäitä ja riehakkaitakin. Astuttuamme sisälle saliin hiljaisuus laskeutui välittömästi ja kesti aina kierroksen loppuun saakka. Tällöin aikuiset alkoivat yleensä ihmetellä, etteivät heidän ryhmänsä lapset ole koskaan näin hiljaa. Kertomuksen jälkeiset kysymyksetkin esitettiin kuiskaten. Uskon ja toivon, että jokainen kierroksella käynyt, matkan pääsiäiseen tehnyt lapsi ja aikuinen sai kokea pyhän kosketuksen, kukin omalla tavallaan.

Mutta koska kuvat puhuvat enemmän kuin sanat, tässä matka pääsiäiseen:

Vie kuvat

 

Share
Ladataan...

Pages