Ladataan...
visual diary

 

 

Tän vuoden paras sarja on ollut mulle ainakin Fab Five:n uusi versio. 

Jos eka kausi on katsomatta, kannattaa se katsoa nyt (ja tietty putkeen). Uusia jaksoja tulee nimittäin niinkin pian kun kesäkuun 15. JEE!

Suosittelen sarjaa myös niille, joiden mielestä alkuperäinen, 2000-luvun alussa esitetty Queer Eye oli vaan homostereotypioita vahvistavaa hömppää. Uusi versio on entistä parempi ja koskettavampi. Jopa kyynikkoa itkettää näitä jaksoja katsoessa!

 

JA SITTEN SE KYSYMYS! KUKA MIEHISTÄ ON IHANIN??! 

Musta ehdottomasti Karamo!

 

Queer Eye kakkoskausi Netflixissä 15.6. 

 

 

 

----

 

 

Queer Eye season 2 is coming on 15th of June. Yayyy!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...
visual diary

 

 

Mulla on ollut elämässäni monia career goalseja eli siis ihan niinkun uratavoitteita. 

Eka iski kun luin kahdeksantoistavuotiaana Elle Interiör -lehteä jossa joku cool graafikko esitteli kotiaan. Mäkin haluun graafikoksi, ajattelin. 

Sitten musta tuli graafikko. Seuraavaksi ajattelin että ois kiva olla töissä jossain toimistossa jossa olisi designlamppuja (öö no jokainen mainostoimisto esim taitaa olla sellainen). Done and done. 

Sitten tuli pysähdys. Kunnes tajusin: oispa hieno suunnitella pizzalaatikko!

 

 

Pizzalaatikkoa en ole vieläkään päässyt suunnittelemaan, mutta hetki sitten sain toteuttaa toisen uraunelman ja suunnitella viinipullon!

 

 

Viini on nimeltään Marjatta ja se on rosé, tietty. Senhän nyt näkee jo pullosta. 

Marjatta on puolikuiva roséviini, joka sopi ainakin tosi hyvin eräälle keväisen kevyelle salaattidinnerille. Marjatta by Botter Rosé on tilausviini, eli siis sen saa tilattua Alkon sivujen kautta mihin tahansa myymälään ihan ilman lisäkuluja. Musta tää tosin pitäis olla siellä hyllyillä jo valmiina. 

 

Mitä muuta kun viinipulloja teen työkseni? No sen näkee täältä. 

 

 

----

 

 

 

I designed my very first wine label!!!!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...
visual diary

 

 

Olen ollut ihastunut erääseen kahvikioskin mieheen nyt kuukausikaupalla. Voi jeesus. 

Olen siis juonut ihan liikaa kahvia. Onni onnettomuudessa: mies tekee kahvikioskivuoroja vain viikonloppuisin. 

Ensin se oli ihan kivaa. Olihan nyt kiva nähdä miehen komea naama ennen aamukahvia. Ja koska lauantaisin muutenkin hengailin yleensä sillä suunnalla missä mies oli töissä, en siis mennyt paikalle vaan stalkkausmielessä. Ehen. Kerran se kysyi minulta, ihan selkeällä englannin kielellä, haluanko kahviini kannen ja hymyili kauniisti. 

Ei, emmää tartte. (Tarttisin jotain ihan muuta nyt). 

SE MIES, sanoin kämppikselleni keittiössä samana päivänä. Se niin-pitkä-etten-näe-kun-sen-keskivartalon sieltä kioskista. Ymmärrän, kämppis huokaa. Musta tuntuu et aina kun mä näen täällä jonkun pitkän miehen, oon valmis muuttaan sen kanssa yhteen samantien. Korkokenkiä meistä kumpikaan (satakuusikymmentäviisisenttinen) ei ole käyttänyt nyt pariin vuoteen täällä. 

Sitten mies siirsi viikonloppuiset työvuoronsa kotini lähellä sijaitsevaan kioskiin. DESTINY, huokasin kämppikselleni eräänä lauantai-iltapäivänä. MÄ NÄÄN SEN NYT OLKKARIN IKKUNASTA. SELKEE DESTINY!

Voi jeesus, tuleeko tästä nyt samanlainen juttu kun siitä baarimikosta. Paljastus: en ikinä kertonut eräälle baarimikolle tunteistani. Kämppikseni kertoi, koska ei jaksanut enää kuunnella horinoitani. Yritimme baarimikon kanssa hetken ajan säätää jotain, mutta nykyisin olemme tasolla kas-vain-puhelimeni-soikin-juuri-kun-näen-sinut-kadulla. Ikävöin erään baarin itsetehtyä kirpeää sangriaa siis kovin. 

Kahvimiehelle yritin keksiä jotain kivaa sanottavaa vaikka kuinka kauan. Eräänä lauantaina huomasin, että hän oli ajanut muhkean partansa pois. Nyt sanon: oho, mihin sun parta hävis. Niin hyvä laini. Sitten menin Suomeen kahdeksi viikoksi ja palatessani takaisin, olin tukehtua ihmetykseen ja kahviin kun tyyppi oli täysin samannäköinen kun ennen parran ajelua.

(Kuinka hemmetin nopeasti voi kasvattaa muhkean kokoparran??!!)

 

 

En siis sanonut mitään. Helvetti soikoon.

Mutta ei se ollut pahinta. Pahinta on se, että kahvimies on alkanut puhua minulle portugalia. PELKKÄÄ PORTUGALIA. 

Osaan tietysti tilata kahvia portugaliksi, en vaan laiskuuttani tee sitä aina. Ilmeisesti hän on huomannut, että hengaan täällä ihan lokaalina ja päättänyt vaihtaa kielen. Sehän on hyvä ja mulle just oikein. 

Ja tän tarinan loppu. 

Minä kun smalltalkkaan juuri ja juuri englannilla, en edes suomella. 

Saati sitten portugalilla. 

Lopetan kahvin juonnin. Ja ihastumisen. 

 

----

 

 

 

 

 

 

 

Pages