Arkkitehdeistä ja avautumisista

Ladataan...
visual diary

Eräänä yönä
kun minä valvon Portugalin ajassa, puhelimen viestisovellusääni piippaa outoon aikaan. Tämä on erikoislaatuinen hotline bling: yksi parhaista ystävistäni valvoo Suomessa, koska maailmaan on tulossa uusi ihminen, ihan pian.

Kun hän toivoo hetkeksi jotain muuta ajateltavaa kuin erään tietyn paikan avautuminen, tosiystävänä avaudun toisella tavalla: linkitän hänelle videon ranskaa puhuvasta arkkitehtimiehestä, johon olen edelleen ihan ärsyttävän toivottoman ihastunut. Ystävä osaa sanoa tässäkin tilanteessa juuri ne oikeat sanat, ei kliseeautomaattivastauksia vaan järkevyyksiä. 

Seuraavana päivänä juon liian monta kupillista kahvia heti aamutuimaan ja loppupäivän käteni tärisevät ja ajatukset juoksevat kyllä nopeasti, mutta erittäin epäloogisesti.

Samana iltana kielikurssiryhmäämme tulee uusi tyttö, joka kertoo itsestään seuraavaa: Olen graafinen suunnittelija. Tulin Lissaboniin lomalle ja sitten vain rakastuin tähän kaupunkiin. Muutin tänne sitten viime kesänä.

Hetkinen.

Kaiken lisäksi hän kertoo asuvansa naapurustossani.

Jos tyttö ei olisi kaksikymmentäviisi, supercool ja puhuisi täydellisellä Lontoo -aksentilla, miettisin hetken että

katselenko tässä vain kahviövereissäni peiliin.

Sillä samaisella viikolla aurinko paistaa lämpimästi useina päivinä mutta minä vietän suurimman osan viikosta sisällä piirtämässä ja kirjoittamassa. Se on kuitenkin aika ihanaa ja siitä että saa to do –listan asioita hoidettua, tulee aina tehokas olo.

Tapaan toisenkin naisen, jonka elämäntarina liippaa aika läheltä omaani. Syömme ihanan sokeripitoisen viiden euron aamiaisen ja puhumme tuntikausia siitä, miten kivaa on se, että saa päättää ihan itse mitä elämässään tekee. Noin niin kuin suurin piirtein.

Viikossa on jotain ihanan piristävää, sen jälkeen kun olen vellonut itsesäälissä ja muissa typerissä olotiloissa viime aikoina.

No ettei kaikki olisi kuitenkaan liian hyvin, samalla viikolla meinaan tukehtua turskan ruotoon, pesen tukkani vahingossa hiuksiin jätettävällä hoitoaineella, onnistun naarmuttamaan uudet silmälasini ja kun portugalin kurssilla pitää luetella vuodenajat, loistan taas: primavera, verão, outono e inferno.

Suomennettuna: kevät, kesä, syksy ja helvetti.

 

Helvetti!

----

This week my friend had a baby. I had a lot of coffee and conversations. 

Share
Ladataan...

Kommentit

Sanph
Sanph

Määkin ehkä muutaman kerran oon lipsauttanu infernon talven kohdalla. Mutta toisaalta, ainakin Suomen talvi osaa olla välillä aika helvetillinen.

Eikä ne kielikukkaset mitään harvinaisia ole, ainakaan minun kohdalla. 16-vuotiaana esittäydyin ekaa kertaa brasilialaisen kouluni oppilaille: "Olá, meu nome é Sanna e tenho sessenta e seis anos... "

saarah
visual diary

Hahaa, joo tossa ei oo mitään logiikkaa et just täällä helvetti ja talvi on niin lähellä toisiaan :D :D 

Vierailija (Ei varmistettu)

Oi tämä oli taas ihana postaus. Kirjoita kirjoita kirjoita lisää!

saarah
visual diary

Kiitos! Lupaan kirjoittaa paljon lisää :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Niiiiiin hyviä nämä sun kertomukset arjesta. Tykkään, tykkään, tykkään sata kertaa!

Mutta mikä on tuo banneri? Ei näytä yhtään sinulta ;)

saarah
visual diary

Kiitos!

Ai miten se banneri ei näytä multa? Mähän siinä oon :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla näkyy ilmeisesti joka kerta kun kone ei jaksa ladata sitä oikeaa banneria sellainen "typistetty" versio jossa on siis vain harmaa teksti "Visual diary", ei kuvaa. Eli et olekaan vaihtanut vakkaria siihen, huh :)

saarah
visual diary

Voi ei! Mä ihmettelinkin että eikös tää banneri nyt näytä aikalailla multa :D

Kommentoi

Ladataan...