Eloonjäämislahjoja

visual diary

Saara, juommeko viiniä todella vieläkin kahvikupeista? Kysyy äitini joka kerta kun hän on kylässä luonani. Kyllä juomme. Ja samoista kupeista juomme aamulla kahvia ja teetä. Vettä, mehua, jopa Jallu-Gefilusmehu-drinkkejä ei-niin-suunnitelluilla aamuviiden jatkoilla, äiti. Edelleen. 

Kaksikymmentävuotiaana olimme ystäväni kanssa bussikolarissa, jossa oli ainekset käydä todella pahasti. Saimme päähämme ikkunalasin verran lasimurskaa, mutta selvisimme kuitenkin koko hommasta aika vähin vammoin. Tapauksen jälkeen lanseerasimme termin Eloonjäämislahja jonka varjolla on vuosien saatossa hankittu vaikka mitä. Eron jälkeisiä hermolomia, uusia kenkiä, festarilippuja... ja ties mitä muuta. 

Saadessani kaksikymmentäviisivuotiaana ensimmäisen vakituisen työpaikan, päätin jatkaa eloonjäämislahjaperinnettä. Joka kuukausi palkkapäivänä saisin ostaa jotain palkkioksi siitä, että olin selvinnyt taas kuukauden töissä. (Aloitin työurani mainosalalta ja ensimmäinen vuosi suuressa mainostoimistossa suoraa koulunpenkiltä ei todellakaan ollut ihan helppoa aikaa.) Ekana palkkapäivänä marssin Marimekkoon ja ostin maailman kauneimman kahvikupin. 

Toistin tätä samaa joka kuukausi aika kauan. Osa mukeista on tietysti vuosien saatossa hajonnut ja jossain vaiheessa Marimekon kupit muuttuivat kahvallisiksi, joiden mallista en pitänyt yhtään niin paljon. Ostin muutamia sellaisiakin, mutta vähän myöhemmin tajusin pienen keittiöni säilytysmahdollisuuksien rajoittuvuuden ja lopetin ostelun. 

Viime aikoina olen taas miettinyt, miten kiva olisi keräillä jotain. Mutta mitä se olisi?

Onko keräily tätiharrastus vai ihanaa aarrekokoelman metsästystä? Mitä te keräilette?

-----

I collected Marimekko cups for years. I use these for everything; wine, coffee, tea, water... Don´t really even need wine glasses (Thanks Mom for asking that every time we see) Finally I decided I have enough of them and stopped.

But now I want to start collecting something again...

Share

Kommentit

LauraLind (Ei varmistettu)

Eloonjäämislahja on mitä ajankohtaisin omassa elämässä. Päätin tänään, että saatuani työprojektin päätökseen joulukuussa lähden New Yorkiin tai San Franciscoon. Etkös ole käynyt molemmissa? Kumpaa suosittelisit kolmekymppiselle sinkkunaiselle, joka todennäköisesti lähtee reissuun yksin?

saarah
visual diary

Mä oon tehnyt myös tuota samaa, palkinnut itseni jollain ison työprojektin jälkeen. Se on oikein hyvä kannustin.

Sanoisin että kumpaan tahansa, Nykiin tai San Franciscoon kannattaa todellakin lähteä yksin. Tykkäsin kummastakin paikasta todella paljon! Mun kokemuksien mukaan jenkit on niin kovin ystävällisiä, sosiaalisia ja auttavaisia, että seuraa ja apua on aina kyllä saatavilla.

Omalla reissullani SFOssa vietin aika paljon aikaa myös yksin ja se oli vaan mahtavaa. Ehkä Nyki on enemmän klassikko ja varmempi valinta (plus lyhempi lento on tietysti plussaa) mut San Francisco oli kyllä maagisen ihana. Jos muuten päädyt Nykiin, suosittelen ehdottomasti Sex and the City- bussiajelua. Kuulostaa laimeelta, mutta oli todella viihdyttävä ja antoi hyvän yleiskatsauksen kaupunkiin. Plus siellä oli shoppailu- ja cupcake-tauko :)

 

 

LauraLind (Ei varmistettu)

Kiitos vastauksesta! Taidan ottaa suunnaksi Nykin. San Francisco jääköön odottamaan autoreissua, jonka vannon toteuttavani vielä joskus...En tosin yksin. Itsekseen reissaaminen on ajoittain mukavaa, mutta niin yksinäinen susi en ole, että haluaisin ajaa halki mantereen vain omassa seurassani :)

Lupaan mennä sinkkuelämää-ajelulle, syödä cupcakeja ja miettiä samalla oman elämäni Mr. Bigiä :)

saarah
visual diary

Mahtava päätös! Superihanaa lomaa sulle :) 

Mulla on kanssa haaveissa tehdä joskus se automatka SFOsta Nykiin. Joskus. Tai no itseasiassa me ollaan jo sovittu ystäväni kanssa että se tapahtuu kesällä 2015. Tosin, mullahan ei ole ajokorttia... Saa nähdä siis. 

TanjaH (Ei varmistettu) http://www.learningtosee-tanja.blogspot.fi/

Käytän itse sanaa lohtulahja. Sen varjolla ostin juuri Filippa K:n talvitakin ;) Voisin myös sanoa keräileväni mukeja. Viime muutossa tosin piti luopua vanhoista, jotta mahtuu uusia ihania kuviollisia yksilöitä tilalle. Oikeat viinilasit olen hankkinut vuoden sisällä. Sitä ennen juotiin täälläkin viiniä mukeista ;)

http://www.learningtosee-tanja.blogspot.fi/

saarah
visual diary

Aa, eli ihan sama käytäntö, mutta eri nimi :)

 

//N (Ei varmistettu)

Meidän mummo kerää (ehkä paremminkin bongaa) rekkareita, ne pitää nähdä tietyssä numerojärjestyksessä... on päässyt jo yli neljäänsataan

Eikö tää blogi ole tiettyä keräilyä? Keräät inspiroivia juttuja tänne ja mikä parasta muutkin pääsevät niistä nauttimaan!

saarah
visual diary

Oi, taas lukija oli viisaampi kuin minä :) Toi sanomasi on niin totta!

Ja itseasiassa kerään myös kauniita paperikasseja. Muistin juuri. Mutta myös tuo Mummon aineeton keräily on aika kiva idea!

akissfromthepast (Ei varmistettu) http://www.akissfromthepast.blogspot.com

Tosi hyvä idea tää eloonjäämislahja!
Minäkin olen iloisesti tarjoillut kahvikupista niin vettä kuin mehuakin ja tietenkin vähän perinteisempiä :D
hieno blogi sulla, löysin tän vasta nyt!

saarah
visual diary

Kiitos!

Ihana kulla etten ole ainoakahvikuppien hyötykäyttäjä :)

tomate (Ei varmistettu)

Hei!

Kylläpä Sinulla on hieno mukikokoelma : ) Sain lahjaksi kaksi hieman erikoisemmin kuvioitua Marimekon korvatonta mukia. Olen yrittänyt etsiä "nimeä" mukeille ja huomasin, että Sinun kokoelmissasi on samanlainen muki. Muki on kolmannessa kuvassa oikealla musta-valkoisen, mahdollisesti siirtolapuutarha, mukin alla; kuvassa näkyy se farkkutakkinen nainen. Sattuisitko muistamaan sen nimeä? Kiinnostaisi vielä tietää koska olet ostanut ko. mukin.

Ystävällisesti

Tuula

saarah
visual diary

Muistaakseni tää muki on Maija Louekarin La Boca, vuosi saattaa olla jotain 2010 tienoilla :)

Kommentoi