En tiennyt että olen rohkea

Ladataan...
visual diary

Tapasin hiljattain ihmisen, jota en ollut nähnyt vuosiin. Siinä kuulumisia vaihtaessa hän tokaisi:

Oot kyllä tehnyt aina tosi rohkeita valintoja.

Minäkö, häh, ajattelin. No en kyllä ole. Minähän olen vain ajelehtinut, ilman mitään suuria päämääriä. Mumisin jotain epämääräistä vastaukseksi, mutta ajatus jäi vaivaamaan mieltäni.

En ole koskaan pitänyt itseäni erityisen rohkeana. Olen aina ajatellut, että rohkeita ovat ihmiset, jotka lähtevät yksin reppureissaamaan Aasiaan, vaihtavat tuosta vaan alaa, hankkivat lapsen yksin ja kokeilevat surutta kaikkea uutta aina ilman epäonnistumisen pelkoa. Ne, jotka ovat aina ensimmäisenä suuna päänä tutustumassa vieraisiin, majoittavat tuntemattomia kotisohvilleen ja uskaltavat ottaa lopputilejä töistä. En minä.

Sitten mietin ala-asteen ensimmäisen luokan todistusta, jossa luki

puhuu liian hiljaisella äänellä. Muistan ikuisesti, miten minua ärsytti, kun näin sen kirjoitettuna. Silloin päätin että tästä lähin olen reippaampi ja rohkeampi.

Yläasteella en ollut varsinaisesti koulukiusattu (tosin Rillikalle ja Helkama -pyörä), mutta aika kaukana niistä suosituista tytöistä kuitenkin. Jostain sain kuitenkin rohkeutta olla tosi erilainen. Kun muut kulkivat vaaleissa farkuissa ja pastellin värisissä kevyttoppatakeissa, minulla oli Tukholmasta ostetut tiukat ruutuhousut ja sähkönsininen toppatakki. Käytin talvella sortseja sukkahousujen kanssa sekä mummolan vintiltä kaivettuja tätini vanhoja kauluspaitoja. Huomasin kyllä ne katseet ja tiesin, että minua pidetään tosi outona. Vaikka tavallaan en välittänyt siitä, muistan kuitenkin ikuisesti sen, kun eräs suosittujen piirissä oleva tyttö sanoi mulle:

Musta on aina niin kiva tulla kouluun, kun näkee mitä sulla on sinä päivänä päällä.

Se oli ihaninta ja rohkaisevinta mitä olin ikinä kuullut.

-----

Myöhemmin opiskellessani, jolloin en myöskään ollut mikään luokan tähtioppilas, hain ennakkoluulottomasti työharjoittelupaikkaa Suomen palkituimmasta mainostoimistosta, vaikka luokkani taitavimmat pojat olivat sitä mieltä, ettei sinne edes voisi hakea. Hain ja pääsin ja muutin sen takia Helsinkiin. Jälkeenpäin ajateltuna, aika rohkeaa.

Olen myös lähtenyt ahdistavista parisuhteista, vastustanut naisiin kohdistuvaa syrjintää työpaikalla (vaikka sen takia jouduinkin huonoon valoon), sanonut suoraa asioita, joita ei välttämättä olisi pitänyt, vaihtanut työpaikkaa monta kertaa, opetellut todella paljon uusia asioita vain tekemällä...

Pinterest -tyylisistä mietelauseista ja niiden voimasta voi olla montaa mieltä, mutta usein kun mietin elämän valintoja,

muistan ystävältä saadun lyhyen ytimekkään tekstiviestin: YKSI ELÄMÄ JNE.

Siinäpä se.

----

Tällä hetkellä minua pelottaa suunnattomasti ulkomaille muuttaminen. Entä jos ajatukset risteilevät päässäni niin kovasti, etten nuku kunnolla. Samaan aikaan mielessäni on kuitenkin sellainen tyyneys

Helvetti, minähän pärjään. Ja aion olla vieläkin rohkeampi jatkossa.

-----

To be brave.

That´s my goal in life.

Share

Kommentit

Mia K.

Sydämmen kuuntelu ja sen mukaan tekeminen on rohkeutta :)

Takuulla kaikki järjestyy! ;))

saarah
visual diary

Niin totta!

Rohkeus on juuri sitä, että voittaa pelkonsa. 

Ja aivan ihana kommentti tuo "Musta on aina niin kiva tulla kouluun, kun näkee mitä sulla on sinä päivänä päällä." 

Olisinpa yhtä rohkea sanomaan useammin jotain tuollaista!

 

saarah
visual diary

Joo, ihan hassua miten voi muistaa vuosikymmeniä jonkun sanoman lauseen :) Pitäisi todellakin itse alkaa sanoa useammin tuollaisia. Eikä aina vaan miettiä niitä omassa päässään.

Saara_hki (Ei varmistettu)

Tulipa hyvä mieli tästä! Ihana, rohkea Saara <3

saarah
visual diary

Kiitos kaima <3

ErikaAnna (Ei varmistettu)

Kiitos, että kirjoitat tätä blogia. Yksikään tekemäsi postaus ei ole vielä tähän mennessä jättänyt kylmäksi, tämänkin kirjoituksesi
Yksi elämä jne
-lause jäi mun päähän, täydellinen motto.
Kiitos siis että piristät päiviäni, olet aina ihanan positiivinen ja sun postaukset herättää ajatuksia! Ja rohkeutta muuttoon, hyvin se menee.

saarah
visual diary

Kiitos tästä ihanasta kommentista!

Yksi elämä jne on kyllä lause, jota pitäisi toistella itselleen usein :)

Kultainen

Minulla kävi ala-asteella päinvastoin: opettaja sanoi, että olen liian pomotteleva. Se sai 8-vuotiaan tytön ajattelemaan, että ei tyttöjen kuulukaan johtaa tai olla äänessä, se on poikien juttu se.

Entä jos on ollut suosittu lause viime aikoina täälläkin. Mutta tiedätkö, sinun blogistasi olen saanut hirveästi tsemppiä ja ehkä tuota sinun rohkeuttasi on ruudun kautta vähän tarttunut, sillä olen viime aikoina sanonut paljon useammin kyllä kuin ei. Kiitos siitä. Hurjasti tsemppiä ulkomaille muuttoon!

saarah
visual diary

Eikä, ihan älytöntä! Sisäinen feministini on raivoissaan! Mutta luulenpa että valitettavasti se on vieläkin usein noin. Tätä vastaan pitäisi kyllä todellakin taistella.

Kiitos kauniista sanoista ja ihana että olet saanut tuollaisen vaikutuksen elämääsi <3

riik
3h+kasvimaa

tietenkin pärjäät!

saarah
visual diary

Ja onneksi aina voi soittaa siskolle. Esim silloin kun ei muista laitettiinko ne perunat kiehuvaan veteen vai kylmään :)

<3

Aino S

Mulle on jäänyt mieleen, kun yläasteen kuviksen ope oli sanalliseen arvosteluun kirjoittanut "hyviä keskusteluja ja mielipiteitä". Muistan nuo sanat vieläkin tarkasti, sillä niitä ajattelemalla saan vieläkin boostia. Vitsi, mähän olen ihan fiksu ja rohkea oman tien kulkija vaikken siltä näytäkään. Teininä nuo sanat tuntui vielä ihanammilta, kun rypi kaikissa teinimurheissa.

saarah
visual diary

Ymmärrän tän niin hyvin! Ihanasti sanottu sun kuviksen opelta :)

Varsinkin just teininä saadut kohteliaisuudet muistaa varmaan ikuisesti just sen takia, että silloin teinimurheissa koki olevansa jotenkin NIIN luuseri.

Ulkomaille lähtiessä juuri se aika ennen sitä on pelottavinta. Varsinkin edeltävä päivä ja varsinkin lentokentät. Mutta kun itse kohteessa on, kaikki sujuu ja järjestyy ja tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta. Niinkuin Paulo Coelhon Alkemistissakin sanotaan, koko maailmankaikkeus haluaa auttaa ihmistä pyrkimyksissään :)

 

saarah
visual diary

Kiitos tästä, ihana ajatus!

Ja kai kaikki suuret elämänmuutokset aina jännittävät. Sitten aina kultaa muistot, eikä enää muista sitä miten hitosti pelotti vaan vaan sen et olinpa silloin rohkea :)

annam_
anna k.

Tämä oli rohkaiseva teksti, sillä olen itsekin aina ajatellut, etten ole erityisen rohkea. Mutta varmasti jokainen pystyy elämästään huomaamaan hetkiä, jolloin on ollut rohkea ja uskaltanut. Ainakin, jos tarkemmin alkaa ajattelemaan.

saarah
visual diary

Aivan! Ja harvoin sitä itse jotenkin osaa katsoa omaa elämäänsä/valintojaan sillä tavalla kuin joku ulkopuolinen.

 

misorellan@gmail.com (Ei varmistettu) http://misorella.blogspot.fi/

Rohkea mimmi! &lt;3

misorellan@gmail.com (Ei varmistettu) http://misorella.blogspot.fi/

Niin ja tuon loppuosan piti olla sydän, mutta muutti muotoaan matkan varrella. Kenties sille tuli rohkeuspuuska olla erilainen. :D

Kaisa Koo (Ei varmistettu)

Hyvä Saara! Mä ihailen niin paljon sun päätöstä muuttaa Lissaboniin – itsehän en enää uskaltanut lähteä Turkua pidemmälle. ;) Totta kai sua jännittää ja pelottaa nyt ennen muuttoa, mutta ei takuulla kannata hetkeäkään miettiä, onko lähtöpäätös oikea, koska se ihan varmasti on. Mitä kaikkia seikkailuja sä tuletkaan kokemaan – oon niin kade!

Kommentoi

Ladataan...