Flirttikulttuuri

visual diary

 

 

Kun pöydässä vastapäätäni istuva komea mies pyyhkäisee hiukset silmiltään,
sitten puristaa minua hellästi käsivarresta ja sanoo: You´re very attractive. It´s not so easy to keep my hands off you,

minä hymyilen hänelle takaisin. Tietysti. Aivoissani käy kuitenkin ajatuksenjuoksu, joka menee tähän tapaan: Niin latinomiehet, ootte hyviä puhumaan, mutta olen oppinut että ette tarkoita kuitenkaan mitä sanotte.

You don´t look so bad yourself, vastaan ja kumoan vinho verdeni loput kurkusta alas. Kello on neljä iltapäivällä ja ulkona kolmekymmentäneljä astetta. Kuuma on täällä sisälläkin, ihan asteiden puolesta, mutta myös siksi että tässä maassa osataan flirttailun jalo taito. Enkä nyt tarkoita vain tuota vähän tökeröä lausetta.

 

 

Viimeisen viidentoista kuukauden aikana olen kokenut itseni viehättävämmäksi kuin koskaan aiemmin elämässäni. En minä tietenkään kuvittele nyt aivan yhtäkkiä muuttuneeni erityisen kauniiksi ja kuumaksi. Kyse on ihan muusta. Joissain kulttuureissa flirttailu, avoimuus ja toisen ulkonäön kehuminen ovat vaan normaalimpaa kuin toisissa. Ja kun yhtäkkiä olet sellaisessa kulttuurissa, sitä alkaa muuttua itsekin enemmän sellaiseksi ihmiseksi. Eikä tämä missään nimessä rajoitu vaan miehille flirttailuun. Jotenkin tällaisessa ympäristössä ventovieraiden kanssa jutustelu, spontaani kehuminen ja vastaantulijoille hymyily tuntuu tosi luontevalta ja normaalilta käytökseltä. 

Yksi parhaista Lissabon-ystävistäni on amerikkalainen, jonka seurassa huomaan joka kerta kuinka kadehdittavan sujuvasti hän heittelee pieniä kohteliaisuuksia ympäriinsä. Kahvilan myyjän kaulakorua voi kehaista tai ohimennen vaan sanoa että oi onpa sun tukka tänään kivasti. Kun kerron hänelle että suomalaisissa naistenlehdissä on keskimäärin kolme kertaa vuodessa juttu siitä, miten joku yrittää alkaa toisten ihmisten spontaaniksi kehujaksi, on se hänestä todella huvittavaa, mutta myös kulttuurisesti kiinnostavaa. 

Miksi teillä sitten ei sanota kohteliaisuuksia niin paljon, hän kysyy. Minä en tiedä vastausta siihen ja mietin lähinnä sellaista älytöntä sanontaa kuin rumat ne vaatteilla koreilee ja sitä, miten Suomessa vastaavan käytöksen kohdalla pohdittaisiin helposti sen aitoutta. Heillä kun kohteliaisuudet ovat jotenkin niin verissä, ettei sitä kuulemma edes ajattele tai aina odota siihen saman tien vastaukseksi jotain vastakehua.

 

 

Ja sitten se flirttailuasia.

Tietysti tiedän että viehätysvoimani perustuu täällä aika pitkälti yhteen asiaan: eksoottisuuteen. Me tykätään blondeista ja te mustahiuksisista parrakkaista miehistä, eikä siinä ole mitään väärää, se flirttaileva mies sanoo edellisellä viikolla, kun haluan keskustella tästä vakavasta aiheesta. Se mihin ei ole niin tottunut, on tietysti aina kiinnostavampaa, siitä olemme yhtä mieltä. 

Kulttuurieron huomaa myös siinä, että flirttitäytteisen illan jälkeen sinut kotiin saattava mies ei todellakaan kinua päästä luoksesi yöksi. Ei ensimmäisten eikä toistenkaan treffien jälkeen. Käytös on herrasmiesmäistä ja jopa konservatiivista, vaikka flirttipuheet olisivatkin ihan muuta. Kerran aloitteellisena suomalaisena naisena pussasin erästä miestä kivojen treffien jälkeen suoraa suulle. Ei pannut pahakseen, mutta myöhemmin kertoi, että se oli ensimmäinen kerta kun nainen on tehnyt suoran aloitteen. Minusta se oli ihan hullua.

Millaisia ne suomalaiset miehet sitten on, flirttaava mies kysyy samaisessa ravintolan pöydässä. Miten ne käyttäytyy ja onko ne aina tosi pitkiä ja sinisilmäisiä?

Siihen minä vastaan että en edes oikein muista. Sitten upotan käteni sen mustiin hiuksiin ja sanon että tilataanko lisää viiniä ja vaihdetaan puheenaiheetta. Juuri nyt kun kiinnostaa paneutua syvemmin tähän kulttuuriin, ei siihen omaansa. 

----

Being Finnish and coming to live in a culture where flirting is pretty common on a daily basis has changed me quite a bit. 
It´s probably going to be hard to live in Finland again after this...

 

Share

Kommentit

Pamsu
Osien summa

Tämä kaikki on niin totta!!!

Minun suomalainen (tosin tumma ja parrakas)  mieheni, osaa heittää pieniä kivoja juttuja vaikka kaupan kassalle, ja on oikeasti tosi hyvä siinä, saa ihmisille hyvän mielen. (Mun lemppari: meni sinne kassalle teini-ikäisen poikansa kanssa ja kertoi "tädille", että yrittää tässä opettaa pojalleen, että aina kuuluu valita nätein kassa. Poikaa tietysti nolotti :) )

Silti se sama mies toteuttaa kotona ihan sujuvasti kliseistä "kerran oon sanonu että rakastan, ja ilmotan sitten jos tilanne muuttuu" -suomalaismiespolitiikkaa. Minä hyväksyn sen ja luen teoista sen, mitä jätetään sanomatta. On se silti sääli...

saarah
visual diary

Toi on mun mielestä just sitä parasta: sellaista pientä ja viatonta kehumista ja flirttiä, josta tulee hyvä mieli, eikä niinkään sellainen POKAAKO SE NYT MUA -fiilis. Sekin voi tietty joskus olla kiva :) 

Hahahahaa, vähänkö nauroin tolle "kerran oon sanonu että rakastan, ja ilmotan sitten jos tilanne muuttuu" -suomalaismiespolitiikkatermille :D :D Näin kai se on. (No ei yleistetä :D :D)

 

"rumat ne vaatteilla koreilee" 

Tämä on iskostettu päähäni jo ihan lapsuudesta asti! Sanopa tämä vaikkapa italialaiselle tai ranskalaiselle :D :D

Tää blogi tuo kyllä niin paljon piristystä päiviini, kiitos!

saarah
visual diary

Hahaa, juuri näin! Oon kertonut tästä sanonnasta monille täällä ja kukaan ei pysty hyvällä tahdollakaan ymmärtään sitä :D 

Ja kiitos kivasta kommentista. On ihana olla päivien piristäjän roolissa :)

BT (Ei varmistettu)

Mun mielestä ei voi sanoa suomalaisista noin. Joka kerta kun astun ovestani ulos ja vaikka ratikkaan tai bussiin niin päädyn puhumaan jonkun kanssa. Ja aloite ei siis aina ole minun vaan usein jonkun muun. Ehkä ne jotka kokevat ettei Suomessa puhuta ventovieraille eivät itse tee mitään sen eteen että niin kävisi? Oma tapani on sellainen, että tapaan katsoa ihmisiä silmiin ja hymyilen ja olen huomannut että iso osa suomalaisista hämmentyy siitä (myönteisesti), mutta toisaalta se myös toimii lähes 100% varmasti niin että vaihdetaan ainakin sana tai pari.
Mulla on oma yritys ja ilmeisesti olen onnistunut tartuttamaan oman matalan kynnyksen rupatteluni paikkani ilmapiiriin sillä yritykseni on suorastaan tunnettu siitä että entuudestaan ventovieraat alkavat siellä jutella ja usein jopa tutustuvat lähemminkin :)

saarah
visual diary

Ei tietysti voi yleistää että kaikki suomalaiset sitä ja kaikki portugalilaiset tätä, mutta oon vaan huomannut täällä asuessani tän suuren eron ja oli pakko kirjoittaa siitä :)

Onneksi Suomessakin on sun kaltaisia ihmisiä (ja onneksi et oo ainoa, tunnen kans sieltä niitä kehujia ja flirttailevia, mutta onhan ne pieni vähemmistö kuitenkin). Yrityskulttuurina tollainen rento jutustelu ja tutustuminen kuulostaa kyllä tosi kivalta :)

Game Design (Ei varmistettu)

Jos Suomessa mies flirttailee naisille, eikä flirttailija satu olemaan komea tumma pitkä sijoituspankkiiri ja helsinkiläisen designasunnon omistaja, niin kyllä siinä on heti #lääppijät lentämässä katseraiskauksen uhrilta.

No ei, mutta vaikkei liioittelisikaan, niin kyllä silti sanoisin, että Suomessa ollessaan suomalaiset naiset ovat vastaanottavaisia flirtille lähinnä miehiltä, joista tajuavat heti että tuota miestä kaikki naiset haluaa. Tavallisen miehen flirtistä helposti jopa loukkaannutaan (mikä on asia mitä en ole naisissa ikinä tajunnut; miksi loukkaantua tai ärtyä siitä, jos joku osoittaa pitävänsä sinusta?)

saarah
visual diary

Varmaan on kyse aika paljon siitä miten sitä kiinnostusta osoittaa. En itse ainakaan muista koskaan loukkaantuneeni sujuvasanaisesta flirtistä, tökeröstä hyvä perse -kehumisesta olen joskus vetäissyt herneitä nenään, tietämättä millainen ura tai asunto kyseisellä herralla oli :)

 

Game Design (Ei varmistettu)

Niin no, olen kyllä saanut varsin ikävää kohtelua naisilta varsinkin joskus lukioaikoina ja parikymppisenä hyvin viattomasta käytöksestä, jota juuri ja juuri edes flirtiksi voisi nimittää. Ei siis tosiaan hyvä perse! -juttuja.
Oikeastaan jopa eroista - siis naisten aloittamista ja ohjailemista eroamisista - parisuhteissa on jäänyt vähemmän arpia kuin siitä miten naiset ovat tuolloin nuorempana ivanneet ja puukottaneet selkään jonkun hyvin lievän flirtin ja tykkäyksen osoituksen seurauksena.

Jos tällaisia kokemuksia on suomalaisilla miehillä enemmänkin, niin en yhtään ihmettele että flirtti on aika vaimeaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eli se et suomalaiset miehet ei oo osaa flirttailla on siis naisten vika :D :D ?!?

paulahelena
ALUAP

Yyh, mulle ei kyl sopis yhtään tollanen kosketteluflirtti vaikka aikamoinen flirttihirmu oonkin! Muutenkin ite tykkään flirtistä vaan kotimaassa koska siit tulee oikeesti spessu fiilis, oon myös aika nirso ja yksiavioinen mun flirttikumppanien suhteen, yks kerrallaan mut sen kaa voikin sit mennä aika syvälle. Mikä on välillä ongelma kun kuitenkin oon onnellisesti aviossa :D

saarah
visual diary

Kosketteluflirtti on musta ok siinä vaiheessa kun tunnetaan jo vähän. Ihan ventovieraan koskettelu on yleensä outoa, samaa mieltä!

Hah, uskon kyllä et flirttihirmulle avioliitossa oleminen voi olla pieni haaste :D Mut musta usein parasta flirttiä on sellainen, joka ei välttämättä edes johda yhtään mihinkään!

Taas niin hauska kirjoitus!!! Ja kyllä niissä stereotyypeissä on aina jotain tottakin, vaikka totta kai sitä poikkuksiakin löytyy.  Onneksi.  Mutta minusta aina super kiinnostavaa lukea näistä kultturi eroista.  Ja minä ainakin voin täysin allekirjoittaa ihan omasta kokemuksestakin kuinka etelämaisissa kulttuureissa asuessa tosiaan tuntee itsensä naisellisemmasi ja kuinka sitä piirettä ehkä jopa rupeaa korostamaan tai juhlimaan.  Suomessa asuessa taas olen niin voimakasta, itsenäistä naista ja nyt Jenkeissä olen vuosikausien jälkeen VARSIN tehokas small talk tyyppi joka tosiaan niitä kivoja positiivisia kohteliaisuuksia lennättelee sinne tänne.  Että kyllä ympäristöllä on vaikutusta!  

 

saarah
visual diary

Kiitos! 

Mä oon ollut aina suht naisellisesti pukeutuva (mekkoja, korkkareita ja huulipunaa, mut tietty myös vaan farkkuja ja teepaitojakin välillä) mut jotenkin täällä ollessa mulla on kyllä vaan enemmän naisellinen olo. Ehkä siks että Suomessa koki usein olevansa ihan näkymätön, täällä taas saa ei. Eli selkeesti ympäristöllä on vaikutusta :)

Morango (Ei varmistettu)

Niin tuttua! Tuosta oma-aloitteisesta muiskautuksesta tuli mieleeni, miten tapasin nykyisen portugalilaisen avomieheni. Treffeillä oltiin käyty parisen kertaa ja olin tuolloin hyvin kokematon flirttihommissa. Mies oli tulossa luokseni "pyörää korjaamaan" ja kaivoi jo bussipysäkillä ruusun repustaan. Siinä hän sitten seistä törötti ruusu kädessään silmiin tapittaen keskellä Suomen talvea. Hämmennyin tästä niin paljon että pussasin suoraan suulle! No, yhdessä ollaan 8 vuotta myöhemmin ja tästä välikohtauksesta ollaan hyvin eri mieltä :D. Miehen mielestä "hyökkäsin" hänen kimppuunsa ja omasta mielestäni hän kyllä varsin hyvin kerjäsi moista ;).

saarah
visual diary

Hahahahaaa, mä niin nään tän tilanteen mielessäni :D :D Ihanan aloitteelliset suomalaiset naiset! Jes!

bellaroma (Ei varmistettu)

Sama Italiassa! Mamma Mia sitä miesten suomaa huomion määrää ja flirttiä! Siellä tunsi itsensä kauniiksi ja halutuksi, kun huomionosoituksissa ei kainosteltu ja jäätiin rohkeasti juttelemaan :)

Suomessa tuntee itsensä tosiaan aivan näkymättömäksi ja jos joku joskus sattuu kehaisemaan se hämmentää niin, että meinaa tippua tuolilta. Miehet myös ovat niin ujoja ilmaisujensa kanssa, että kommentoivat juuri ennen lähtöään ja pakenevat paikalta. Parina esimerkkinä mainittakoon, kun ratikassa takanani istunut mies lähtiessään huikkasi minulle kohteliaasti, että minulla on kaunis niska. Mies _meni menojaan_ ja minä jäin punastelemaan hämmentyneenä penkilleni.

Vuosia aiemmin baarin hämäristä mies kumartui lähelleni ja sanoi minua baarin kauneimmaksi naiseksi, ilmoitti ettei häiritse tämän enempää iltaani ja lähti pois koko baarista! En kerennyt edes reagoida tyypin kommenttiin kun olin niin hämmentynyt ja jäin hölmistyneenä tuijottelemaan perään.

saarah
visual diary

Vähän sama kokemus muuten flirttailusta Suomessa. Usein se menee just noin et tullaan sanomaan jotain kivaa ja sit paetaan salamana paikalta ja jätetään sinne suu auki ihmettelemään et MITÄ just tapahtu?! Eihän se oo flirttiä, parhaaseen flirttailuun kun tarvitaan aina kaksi ihmistä. Tai siis ehkä tää on yksi flirttailun muodoista :D :D 

Se asia minkä haluaisin rantauttaa Suomeen on just toi sunkin mainitsema jäätiin rohkeasti juttelemaan. Eihän agendalla tarvi todellakaan olla se, että hommasta välttämättä mitään tulisi. Ihanan piristävää on vaan jutustella ja saada vähän huomiota vaikka sitä kahvikupillista ostaessa. 

 

 

Mari H (Ei varmistettu) http://marihblog.com

Kun työnkuvani vaihtui keväällä, olen joutunut kaivaa hihoistani taas flirttikortit esiin. En muistanutkaan kuinka etevä lajissa olen ;D Asiaa pahentaa kovin se, että töissä palvelemani kuljetusalan ihmiset (= rekkakuskit..) ovat suomalaisittain pirun päteviä myös mitä flirttailuun tulee. Noh, eipä ole kovin tylsiä työpäiviä.

saarah
visual diary

Hah, mahtavaa :) Toi on muuten niin totta et pieni flirttailu piristää työpäiviä.

Nimim. kolme vuotta työpaikalla, jossa oli lähestulkoon vaan naisia :D :D

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Juurikin tästä samasta syystä kutsuimme siskoni kanssa Etelä-Eurooppaan kohdistuvia matkoja itsetunnon kohotus -lomiksi! (Vaikka Italian kaduilla olinkin usein Amy Winehouse.)

Onneksi Suomesta löytyi ihanaa käytöstä ;)

saarah
visual diary

Hahaa, sanoisin et tää 15 kuukautta on kans ollu itsetunnonkohotusloma :D :D

biibii (Ei varmistettu)

Saara RAKASTAN sun blogia! Se saa mut haaveilemaan Lissaboniin muutosta ja uuteen kulttuuriin uppoutumisesta. Olet mahtava, mahtava, mahtava kirjoittaja!!

saarah
visual diary

Oi kiitos! Tulipa hyvä mieli tästä kommentista :)

Kommentoi