Harharetkiä ja elämänmuutostarinoita

Ladataan...
visual diary

 

Kun on tehnyt itse irtioton, kiinnostaa muiden vastaavat tarinat IHAN hurjasti.

Miksi se lähti, miten sillä meni, tuliko kuherruskuukausi uuden paikan kanssa ja sitten ärytyskausi, oliko millaista ja MITÄ SITTEN TAPAHTUIKAAN? Löytyikö uusi suunta elämälle, entä rakkaus, entä joku uusi unelma?

 

 

Minun olisi pakko riuhtaista itseni tästä kierteestä irti, kadota kaikilta niin pitkäksi aikaa että löytäisin itseni uudelleen...
Menetys olisi suuri ja siitä toipumiseen menisi varmasti pitkän aikaa, mutta minun olisi pakko luopua siitä mitä minulla oli, sillä muutoin jäisin kiinni vanhaan.

Samaistuin Hilla Hautajoen Keinutuolikaupunki ja Tulikärpästen kylä - Harharetkiä Latinalaisessa Amerikassa -kirjaan paljon. Varsinkin siihen alkuasetelmaan naisesta, jolla on periaatteessa kaikki ihan hyvin, mutta silti jossain takaraivossa ajatus siitä, että on oltava muutakin kuin tämä mitä nyt. Silloin on vaan lähdettävä.

Hilla reissasi ympäri Latinalaista Amerikkaa vuoden ajan. Opiskeli espanjaa ja kuten aina uusien tilanteiden äärellä: oppi myös paljon itsestään. Kirja on helppolukuinen ja mukaansatempaava ja siitä tulee kova seikkailuinto.

 

 

 

Kaikki ikimuistoisimmat seikkailuni alkoivat hymystä tuntemattomalle

lukee kirjan takakannessa suurin kirjaimin. Se on samaan aikaan ihana ja sitten ärsyttävä ajatus. Elämässä on monia asioita, jotka eivät tapahdu, jos hengaa aina samoissa ympyröissä, samojen ihmisten kanssa puhumassa samoista, tutuista asioista. Se on helppoa ja ihanaa, mutta vasta kun on repäissyt itsensä irti kaikesta vanhasta ja tutusta, tajuaa kuinka tärkeää (ja kamalan kuluttavaa) se onkaan.

Iso suositus tälle kirjalle (ja kaikenlaisille irtiotoille)!

----

 

Sain kirjan luettavaksi Likeltä. Kiitos siitä!

 

 

 

Share

Kommentoi

Ladataan...