Kuinka oppia empatiaa: 12 Kinds of Kindness

Ladataan...
visual diary

Ensiksi, yksi asia: 

Tavallaan ärsyttävää nykyajassa on se, että aina kun ihmiset tekevät jotain hyvää, se on dokumentoitava: jaettava Facebookissa että lahjoitin juuri rahaa hyväntekeväisyyteen tai kirjoitettava pitkä postaus siitä että minä autoin ihmistä kun kukaan muu ei auttanut.
Mutta silti: parempi että tekee ja vähän rehvastelee, kun ettei tee ollenkaan. Ja ehkä se on vain tätä aikaa, että kaikki tekeminen pitää jakaa ja tuutata joka mediaan (tähän syyllistyn todella usein itsekin). 

Nykiläiset graafikkokaverukset Jessica Walsh ja Timothy Goodman (jotka joku voi tunnistaa mahtavasta 40 days of dating -projektista)
aloittivat uuden, vähän vielä syvällisemmän projektin nimeltä 12 Kinds of Kindness. 

Kyse on tästä:

A 12-step experiment designed to open our hearts, eyes, and minds. 

Like all things worth pursuing, and like our past experiments, Jessie and I started 12 Kinds of Kindness with one question: “Why?” Why are we so self-centered? Why do we have pre-conceived opinions about people? Why are we kind to some and not others? Why aren't we kinder to ourselves? And finally, can we do anything about this? This is all an exploration — a study, of sorts. 

Jessica ja Tim käsittelevät projektissaan aiheita, joiden kautta he aukaisivat siis sydämensä, mielensä kuin silmänsäkin. He pohtivat projektissaan sitä, kuinka tärkeää on nähdä oman pienen kuplansa ulkopuolelle, kuinka oppia olemaan vähän kiltimpi ja empaattisempi, niin muille kuin itselleenkin. Jessica muun muassa jakoi hyvin henkilökohtaisen tarinan menneisyydestään ja molemmat kertoivat paljon vaikeita, arkoja asioita itsestään. Projekti on nyt suunnilleen puolessa välissä. 

Lähes jokaisen tarinan ydin on empatia. Se että yrittäisimme laittaa itsemme toisen ihmisen asemaan, jotta pystyisimme ymmärtämään heitä, edes joten kuten. 

Olen yrittänyt olla koko elämäni kova empatian puolestapuhuja. Vaikka oma elämä olisi ihan muuta, on aina yritettävä pystyä laittamaan itsensä toisen asemaan, vaikka kuinka vaikeaa se olisikaan. Toisinaan se onnistuu, toisinaan se on hemmetin vaikeaa. Silmiini osui viime vuonna useammastakin lähteestä (esim täältä) se, miten älypuhelimien käyttö vähentää kykyä empatiaan. Aika kamala ajatus!

Koska kyseessä on kaksi taitavaa graafikkoa ja kuvittajaa, projektista on saatu myös hyvin visuaalinen. Tekijät haastavat myös muut ihmiset mukaan tähän (niin nykypäivää, häshtagit ja muut, mutta hyvän asian puolestahan tässä mennään) ja projektin kuvituksia saa käyttää vapaasti asiasta postatessaan. 

Tietysti tämä pakottaa miettimään myös sitä, miten omassa kuplassaan sitä elää ja miten voisi itse olla vähän parempi ihminen. Voisiko se olla jotain näistä: olen aika kova tuomitsemaan ihmisiä, pitäisikö ehkä oppia antamaan heille mahdollisuus, vaikka ensivaikutelma olisi huono? Ihan kaikista ei ole pakko tykätä hulluna, mutta pitäisi yrittää tulla toimeen kuitenkin. Voisinko joskus auttaa jotain vähempiosaista, vaikka tuloni ovatkin hyvin pienet juuri nyt? 

Omassa elämässäni on nyt suht haasteelliset ajat meneillään. Tulee niin sanotusti paskaa niskaan monesta eri kohteesta kerralla. Empatiaa ja armollisuutta pitäisi kai osata kohdistaa myös itseensä. 

(Armollisuutta itseään kohtaan pohdin jo viime kesänä, ulkomaille muuton yhteydessä. Ei mikään helppo juttu sekään). 

----

Loving this ongoing 12 Kinds of Kindness project

by Tim Goodman and Jessica Walsh. 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Juutuin saitille varmaan tunniksi lukemaan noita tarinoita. Kiitos että jaoit tän.
Ja tsemppiä niihin haastaviin aikoihin. Itsekin ulkomailla asuneena tiedän miten hankalaa on olla yksin vieraassa maassa silloin kun menee huonosti. Ihan hirveetä.

<3

saarah
visual diary

Niin totta, valitettavasti. Kiitos <3 

ingis8

Mulla olisi sulle kaksi toivepostauspyyntöä :) postaus nettikaupoista! Oon blogisi kautta löytänyt moniakin nettikauppoja, joista en ollut kuullutkaan ennen. Jos tekisit sellaisen postauksen, jossa olisi muutamia lempparinettikauppojasi listattuna, laittaisin sivun muistiin aina tulevaisuutta varten :) toinen toivepostaus: Portugalilaiset kaupat/merkit- jotta voisi oppia uusista designereista :)

Hauskaa tiistaita :)

saarah
visual diary

Yksi portugalilainen laukkumerkki on tulossa tällä viikolla :)

Nettikauppapostaus pitää laittaa to do -listalle, tosin mä en shoppaile netissä oikeastaan ollenkaan, eli en oo ehkä paras henkilö neuvomaan tässä :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Vaikken tunne sua kun tän blogin perusteella, ainakin sen kautta oon saanut sen kuvan et tosiaan oot hurjan empaattinen ihminen. Keep it up &lt;3

saarah
visual diary

Kiitos, tää oli kiva kuulla :)

Elise M.

Kiitos jutusta, tärkeä aihe. Älypuhelinten käytön lisääntymisen ja empatian vähenemisen välisessä yhteydessä saattaa olla kyse esimerkiksi juuri siitä, että kaikki pitää survoa saman tien someen, mikä käytännössä tarkoittaa itsen esittelyä. Tavallaanhan some kyllä lisää vuorovaikutusta (well no shit!), mutta ilmeisesti tästäkin vuorovaikutuksesta puuttuu jotain; onko kyse juuri omasta sisällöntuottamisesta, hektisyydestä, näkyvyyden tavoittelusta jne., mitä ns. perinteiset mediat eivät tee. Aikakauden vitsaus, ja kaikki empatian puolesta puhuminen on paikallaan. Tragikoomista kirjoittaa tätäkin kommenttia juuri somessa...

saarah
visual diary

Aivan, juuri näin mä kans asian ajattelen. Ja se että kun ihmisiä ei välttämättänää niin paljon livenä, eli suuri osa siitä mitä ihmisestä kuulee/saa/näkee on sitä someminää niin se vääristää aika paljon totuudesta. Naamatusten kommunikoidessa kun on niin paljon muutakin. 

Musta tää projekti oli myös siitä hyvä et nää tyypit laittoin oikeesti todellakin itsensä likoon tässä hommassa. Siitä suuri arvostus! Olisinpa teininä lukenut tällaista :)

 

Kommentoi

Ladataan...