Määki teen: 9 faktaa

Ladataan...
visual diary

 

 

1) Minulle oli monia hienoja nimi-ideoita vauvana, mutta kun minut tuotiin laitokselta kotiin, siskoni oli todennut: Saara. Itse halusin kolmevuotiaana tosin liittää nimeeni kolmanneksi nimeksi mielestäni hienoimman nimen ikinä: Mikko. Äiti ei suostunut ja sain raivarin siitä MIKSI MUKA ON TYTTÖJEN JA POIKIEN NIMIÄ? (Olisi pitänyt syntyä Ameriikkaan).

2) Laitan aina huulipunaa niin, että laitan sitä vain alahuuleen ja sitten muiskautan huulet yhteen. Paitsi aina toisinaan unohdan tehdä sen ja olen puolihuulipunaisena julkisella paikalla.

3) En osta koskaan talouspaperia.

4) En pysty istumaan aloillani kuin ehkä 30 sekuntia olematta joko raapimatta ihoani, hiplaamatta hiuksiani, korjaamatta rillejäni tai vaihtamatta asentoa. Mun viereen ei kannata istua siis leffassa.

 

 

5) Vihaan sieniä! Kaikkia sieniä, oli ne sitten kanttarelleja, mustia torvisieniä tai ihan vaan herkkusieniä. Vihaan niitä piirakoissa, keitoissa, pataruuissa ja ihan kaikessa ja kyllä, olen kokeillut niitä joka muodossa. Silti vihaan niitä.

6) Vihaan myös valkoviiniä. HYH. Tilaan aina ravintolassa kalan kanssa punaviiniä vaikka lähes joka kerta kysytään, eikö kalan kanssa kuitenkin mielummin valkoista. Vinho verdeä eli vihreää viiniä sen sijaan rakastan. (No se ei varmaan tullut kellekkään yllärinä).

7) Minulla oli varhaisteininä sellainen kuvitelma, että jos kaksi ihmistä on rakastuneita toisiinsa, toinen aina vaan huijaa. Että jotenkin se olisi liian ihmeellinen sattuma että kaksi ihmistä voi ihastua juuri toisiinsa samaan aikaan. Sitten aina kun näin aikuisia pareja, mietin että kumpi on se joka huijaa tunteensa. (Joskus toisinaan mietin tätä edelleen).

8) Vaahtoan aina siitä, miten materiasta pitää osata luopua. Kuitenkin kaipaan edelleen kirpparilla vuonna 2012 myymääni seeprakuosillista mekkoa, eräitä kierrättämiäni vaaleanpunaisia housuja ja rikkinäisiä kenkiä, jotka heitin roskiin viimeisimmässä muutossani.

9) En rehellisesti sanottuna usko saavani graduani ikinä valmiiksi.

 

----

 

9 random facts that don´t deserve to be translated.

 

 

Share

Kommentit

O-ou Numero 7, pakko kysyä minkälainen lapsuus/perhe sinulla oli?

Itsekin katselin lapsena erään tuttavan tiivistä perhettä jossa vanhemmat olivat kuin läheisiä kavereita lapselleen ja mietin kuinka he eivät yhtään vaikuta siltä että teeskentelevät, vaan ovat ihan oikeasti rakastuneita. Suhtauduin siis skeptisesti, ja epäluottamusta oli ilmassa, mutta uskoa rakkauteen ei puuttunut.

saarah
visual diary

Hahaa, no siis tosi tavallinen ydinperhe ja lapsuus, vanhemmat edelleen naimisissa ja lähipiirissä oli suht samanlaisia perheitä vaan.

Mä en oikeastaan tiedä yhtään mistä toi mun epäluulo oli syntynyt. Veikkaan et se oli vaan sitä, että olin lapsena/teininä vähän sellaista "miettii ja analysoi ihan liikaa" -sorttia :D :D

Maira__ (Ei varmistettu)

Mulla on ollut kans kohta 7 epäily! :D ja ihan tavallisesta perheestä ja vanhemmatkin edelleen yhdessä

saarah
visual diary

No nyt tän postauksen jälkeen oon tänään joutunutkin keskusteleen aiheesta muutamaan kertaan ja itseasiassa mulla on edelleen vähän toi epäily. Uskon tietty rakkauteen, mut onhan se myös ihan käsittämätön sattuma et kaks ihmistä voi olla just samaan aikaan maailman eniten ihastunu just toisiinsa :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Ässä ässä. Kohta ysti, epäusko pois! Tai muuten tuun skypeä pitkin riehumaan sulle!

saarah
visual diary

Pliis tuu! Nyt on epäusko, -toivo ja kaikki muut tilat!

Pin (Ei varmistettu)

Seiska osui ja upposi. En tosin epäillyt huijausta, vaan ihmettelin ja panikoin suuresti, että mistä oman oikean puoliskoni löydän isona, koska se on vaan niiiiin mahdotonta että joku rakastaisi takaisin jota minäkin rakastan. Olin aivan varma, että oma puoliskoni on toisella puolella maapalloa enkä ikinä onnistu sitä löytämään. En ollut ihan kamalan väärässä, puolisko löytyi Portugalista :D

saarah
visual diary

Joo, muistan kans aatelleeni että sekin on outoa miten niin monen "yksi ainoa oikea" sattuukin olemaan samassa kaupungissa/maassa. Portugali on parempi ;)

Ester-i (Ei varmistettu)

Toi nelonen. Just istuin yhdessä seminaarissa ja säälin mun vieressä istuvia. Miten voi olla niin mahdotonta istua hetki paikallaan... Mut se on.

saarah
visual diary

Hahhahaa, se on MAHDOTONTA!

Kissankieli
Hello Dolly!

Tuo seiska-kohta on tavallaan mielenkiintoinen ajatus. Luin *juurikin jostain*, että parisuhteen yksi kompaustuskivi voi olla se, että toinen rakastaa enemmän ja eri tavalla kuin toinen, ja että itse olettaa toisen rakastavan ja ilmentävän rakkautta samalla tavalla kuin itse. Niin että tavallaan pariskunnissa toinen on aina se, joka tuntee tuntevansa jotenkin kiihkeämmin.

Tuo huulipunajuttu on ihana! Mulle käy joskus niin, että unohdan laittaa toisen, eli mustan kerroksen ripsiväriä. Olen sitten lähtenyt julkiselle paikalle valkoisilla ripsillä...

saarah
visual diary

Mielenkiintoista! Mun kokemuksen mukaan myös suhteissa, varsinkin alussa saattaa toinen olla se enemmän rakastunut/ihastunut mutta sit se voi myös muuttua suhteen myötä.

Hah, mulla oli joskus kausi et unohdin tosi usein laittaa ripsiväriä molempiin silmiin. Hahah, näytti varmaan tosi fiksulta :D

nostalgiatripillä (Ei varmistettu)

Mä oon se sun lukija, joka toivoi ruokakauppa-postausta ja joka kävi tekemässä graduansa Lissabonissa. Uskomatonta kyllä sain muuten myös sen valmiiksi Lissabonissa tehtyäni sitä siis kaksi vuotta sen ajatuksen kourissa ettei tää koskaan valmistu. (se on mahdollista you can do it!). Mulla paikanvaihdos oli ratkaiseva tekijä, koska aloin elää ja unohdin gradustressin.

Pakko jälleen kiittää sua tästä blogista. Ennen reissua sain täältä erityisesti inspiraatiota Lissabonia varten ja nyt reissun jälkeen, melkolailla kuvaamasi kaltaista elämää viettäneenä (kukat&miehet&vinhoverde&kokopäivämenossa), nostalgia kutittelee ihanasti mahan pohjaa aina kun avaan blogisi (eli joka kerta kun se päivittyy). Suuri kiitos siis että olet olemassa ja kirjoitat.

saarah
visual diary

Kiitos! Oi että, tää oli niin ihana ja rohkaiseva kommentti (ja sit mulle tuli kans vähän kyynel silmäkulmaan siitä, että munkin on joskus täältä lähdettävä ja kuinka sit nostalgisoinkaan kaikkea ihan takuulla KOKO ajan).

Kai se munkin gradu valmistuu, nyt on vaan ollu eniten ongelmia ton (olemattoman) graduohjauksen kanssa. Tarvis niin tukea jota ei sit saa ja se ahdistaa. Mutta kai se tästä. On tässä vielä pari kuukautta aikaa tahkoa se kasaan...

Kommentoi

Ladataan...