Paluupäivät

Ladataan...
visual diary

Kun olen ollut lähes kaksi viikkoa poissa ja palaan,

kaikki tuntuu jotenkin uudelta ja keväältä. Uudelta keväältä. Hetkellisesti jotenkin kovin ihanalta.

Juon aamulla vehnänorasmehua, josta joku kirjoitti internetissä: siitä tulee jotenkin keveä ja selkeä olo. Tuskin se siitä johtuu, mutta kuvailisin paluupäivien fiilistä juuri noin.

Menen lataamaan puhelimeen puheaikaa (niin kuin kenellekään muka soittaisin). Olen liikkeen ovella 13.58 ja siellä on lappu, olemme lounaalla 14-15. En hermostu, kävelen yhteen sellaiseen paikkaan, joka saa olon juuri nyt ihanaksi. Kävelen pitkin keväisiä katuja, kiedon kaulahuivia tiukemmin harteilleni, koska tuulee vaikka onkin jo lämmin. Sitten päähäni sataa lämmin sadekuuro.  

Illemmalla kävelen keskustaan tuttua reittiä. Kaksi viikkoa poissa näkyy koko kaupunkia rakastavan olotilan lisäksi myös kaduilla. Pitää välillä pysähtyä ottamaan kuvia uusista katutaidejutuista, kuin mikäkin turisti.

Kun hedelmäkaupan mies toivottaa hyvää päivää ennen kaikkea lyhyehköön hameeseeni verhotulle takapuolelleni, mietin miksi sekään ei ärsytä minua. Ehkä se on kevät.

Bussipysäkillä seisoo niin komea mies, että on katsottava vielä uudestaan sen suuntaan, senkin uhalla että törmää lyhtypylvääseen. 

On jotenkin pakko käydä kävelemässä kaikki suosikkipaikat läpi kun palaa.
Että siellä ne ovat edelleen, vaikka olin hetken poissa.

Kaipaan koulussa syyslukukauden vaihto-oppilaita. Meitä englantia tarvitsevia on enää minä ja se vähän hullu italialainen poika, joka tosin on mennyt loman aikana opettelemaan portugalia aika uskottavasti. En pitänyt tyypistä aluksi, mutta hän sulatti sydämeni viimeistään siinä vaiheessa kun kiroili aina sanomalla A shit. Artikkeli paskan edessä on vaan jotenkin sympaattista.

On valoisaa jo pidempään, ilmassa on jotain ihan uutta talven jälkeen. Tajuan yhtäkkiä etten ole kertaakaan elänyt kevättä tässä kaupungissa.  

Soitan kotona kovaa Iisan levyä ja juon mausteista vihreää teetä. On pakko sovittaa päälle muutamaa kesämekkoa ja varata aikaa kampaajalle ja kahvittelulle sellaisen pojan kanssa, jonka hymy valaisee aika isonkin tilan.

Kevät, kesä, kaikki jutut,

tulkaa jo. 

----

My first spring in Lisbon.

 

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Ensimmäinen lukemani teksti joka sai odottamaan kevättä, toi halun laittaa artikkelin sen eteen. Kiitos.

Ja jännä ja hauska tuo että asut siellä, käyt täällä, kotona, ja sitten palaat sinnekin kuin kotiin. Varmaan ihana tunne. Rikas.

saarah
visual diary

Totta, se on jännää ja hauskaa, mutta myös MAAILMAN oudoin tunnetila. On vähän kuin kaksi minää ja kaksi elämää: vanha ja uusi.

 

Kommentoi

Ladataan...