Perheet safkaa, minä piirrän

visual diary

 

 

Kun kerroin viime syksynä portugalilaisella kaverilleni
suunnittelevani visua tapahtumalle, jonka periaatteena on tuoda koko perheet ravintoloihin lapsineen kaikkineen, hän katsoi minua vähän kysyvästi. 

Niin miksi se on erillinen tapahtuma, eikö Suomessa lapsiperheet muuten käy ulkona syömässä?

No kai ne käy, mutta siinä on silti ongelmia. Lapsia pidetään liian meluisina ja häiritsevinä ja sitten muut tuijottaa paheksuvasti jos sun vauva huutaa, yritin siinä sitten selventää parhaani mukaan (vaikken aiheesta oikeastaan juuri tiedäkään). 

 

 

Perheet safkaa -tapahtuma on siis nyt tammikuussa, tarkemmin ottaen 21.1. Ajatuksena on tämä:

Ruoka yhdistää ihmisiä, mutta ulkona syöminen on haastavaa lapsiperheille. Osasyy on asenteissa. Suomi näyttäytyy tällä hetkellä yhteiskuntana, jossa perheet ja lapset loistavat poissaolollaan ravintolakulttuurista.

Muutetaan tämä, sillä hyvä ruoka kuuluu kaikille!

 

Kun tein kuvitusta tapahtumaan, kysyin asiakkaalta luonnoksia lähetettyäni: niin saako siellä olla viinilasi? Pitää olla, oli vastaus. (ja lopullisesta julisteesta sen voikin bongata). 

Olen samaa mieltä. Vaikken lasta omistakaan, sanoisin silti että sellaisen kanssa ravintolassa ollessaan saa silti juoda lasin viiniä. Lissabonissa ravintoloissa näkyy usein koko perhe, oikeastaan koko suku. Lapset ovat mukana elämässä aika helpon näköisesti: kesäisin ne hilluvat puistoissa vanhempien kanssa puoleen yöhön asti. Ravintoloissakaan ei huomaa sellaista kyräilyä, jos jonkun vauva nyt sattuu kiljumaan. Amerikkalainen ystäväni kysyi minulta hetki sitten Onko kaikkialla Euroopassa tää et raskaana olevat ja lapsien kanssa kaupassa asioivat saavat etuilla kassajonossa? No ei todellakaan, mutta täällä sitä toisinaan näkee. 

Ainoa asia mitä ihmettelen täällä, on se, miten noita ylämäkiä muka pystyy tarpomaan vaunujen kanssa. No siksi kai kaikilla onkin auto. 

 

----

 

I illustrated some posters for an event in Helsinki. 

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Synnytin esikoiseni ulkomailla. Oli todellinen järkytys palata Suomeen. Se realisoitui jo lentoasemalla, jossa kukaan ei tullut auttamaan, kun kiskoin lastenrattaita lentokentällä hihnalta vauva kainalossa. Sen jälkeen törmäsin mitä oudoimmissa paikoissa lapsikielteisyyteen. Muistan ikuisesti, miten mummot paheksuivat, kun olimme kirkossa vuoden ikäisen kanssa läheisen poismenokuulutuksia kuulemassa. Lapsi leikki autolla ja pörisi. Miten kauheaa! HUOKAUS! Myös se, että meillä on useampi lapsi, on suorastaan ääneen kommentoinnin paikka.

Toisaalta olen joskus seurannut esimerkiksi juhlissa sitä, että vanhemmat antavat lastensa käyttäytyä todella huonosti. Sellaista en ole nähnyt muualla. En ihaile ranskalaista avokämmenellä poskelle -tyyliäkään. Käytöstapoja voi kuitenkin vaatia jo lapsilta. Ei niitä muuten opi. Eli syytä asenteiden nuljuuteen on varmasti myös vanhemissa.

Mutta aiheeseen vielä: ulkona syöminen on jo nelihenkiselle perheelle kohtalaisen kallista. Siksikin Suomessa varmasti ulkona syömisen kulttuuri on aika vähäistä. Ihmettelen, miten portugalilaisella palkkatasolla on varaa käydä (ainakaan usein) ulkona syömässä. Sinä voisit tehdä tutkimusta ja kertoa meille. Onko perheellä erillinen ulkoruokintabudjetti? Säästetäänkö jostain muusta?

Hiljainen Lukija

saarah
visual diary

En oo ihmeemmin tutkimusta tehnyt, mutta tässä havaintoja:

Itseasiassa eniten lapsien kanssa ruokailevia näkyy tascoissa, eli siis sellasissa edullisissa ja ei niin fancyissä pikkuravintoloissa, joissa ruoka-annosten hinnat on siellä 6-10€ pintaan, lasten annokset varmaan tosi paljon halvempia vielä. Ja viinilasi sillai 1,5-2€. Jos tienaa täällä sen minimipalkan (n.550€) ei tietysti oo varaa viedä koko perhettä ulos syömään monta kertaa viikossa, ainakaan missään kalliissa paikoissa. Mut tokihan täälläkin on paljon parempituloisia ihmisiä, ei kaikki kituuta minimipalkalla.

Mun kokemuksen mukaan ihmiset muutenkin laittaa enemmän rahaa ulkona syömiseen ja juomiseen täällä kun esim. Suomessa ja sit taas koteihin ei panosteta niin paljon. Suomessahan jo opiskelijoilla on suunnilleen pelkät Iittalan ja Arabian astiat ja Marimekon lakanat sängyssä, täällä taas monella aikuisellakin on ihan perus halpista, Ikeaa ja muuta. Ehkä se kodin viimeisen päällä laittaminen ei oo täällä niin tärkeä asia, mielummin laitetaan sitä rahaa just muihin asioihin. Täällä sanotaankin joskus ihmisistä et ne arvostaa "hyvää elämää" jolla tarkoitetaan et pihistellään muuten mut ruoka ja juoma ja seurustelu on tärkeetä :)

Maira__ (Ei varmistettu)

No samaa tässä kuin hiljainen lukija, että yksi syy lienee se ettei Suomessa ulkona syöminen ole kovin halpaa, jos nelihenkisen perheen raflaan raahaa. Ja pakko sanoa, kehä3 ulkopuolella ravintolat on suurimmaksi osaksi S-ryhmää, kuka haluaa? :D Ehkä kärjistettyä, mutta ei mun lapsuuden kotikylässä tai läheisessä pikkukaupungissa vaan ole ruokapaikkoja pl. ABC huoltis. Ei siellä vaan käyty syömässä missään "ulkona"

No mutta siis itse tapahtuma on varmasti hyvä idea! Ja nykyisenä pk-seutulaisena ja 8kk vauvan omistajana aion ehkä osallistua! :)

saarah
visual diary

No ei takuulla oo halpaa, se nyt on ihan selvä :D Mut silti on paljon (ilmeisen hyvätuloisia) ihmisiä, jotka tekee tai haluais tehdä sitä jatkuvasti. Ja onhan se halvempaa siinä vaiheessa kun vauvalle voi ottaa vielä omat purkkiruuat mukaan. Kai se nyt Suomessakin sallittua? Tosin muistelin juuri tässä yks päivä sitä kun Helsingissä eräällä terassilla multa kiellettiin omien irtokarkkien syönti vedoten siihen et "täällä ei saa syödä omia eväitä" eli en menis vannomaan mitään :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Kevyt yleistys tuosta kehä kolmosen ulkopuolisesta Suomesta. Ihan pienimmissä paikoissa ei toki olekaan kovin runsas ravintolatarjonta, mutta oletko koskaan kuullut vaikka Tampereesta, Turusta tai Oulusta ja tullut ajatelleeksi, että niissäkin on kunnollisia ravintoloita? Olit tai et, suosittelen tutustumaan ja saamaan siis avartavia kokemuksia! :)

Maira__ (Ei varmistettu)

Kyllä, vuosi sitten muutin Helsinkiin ja sitä ennen asuin 16 vuotta Tampereella ja tutustuin kyllä hyvin kaupungin ravintolapalveluihin! ;)

Kärjistin, tosiaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Juuri oltiin tuttavaperheen kanssa myöhäisellä lounaalla uuden vuoden aattona paikallisessa Rossossa. Parkkeerattiin leikkipaikan viereen (onkohan ne suomalainen ilmiö?) ja mukana ollut kaksivuotias viihdytti itseään siellä ja tuli mukaan syömään, kun aikuiset aloittivat. Tarjoilijat oli superystävällisiä ja tarjoutuivat lämmittämään mukana olleen purkkiruoan -toivat lasten lautasen, lusikan ja ruokalapun. Hienosti meni. Muita asiakkaita ei tosin hirveästi ollut ja Rosso taitaa olla ns. perheravintola.

Mutta kyllä, tällaiselle päivälle on tilausta.

saarah
visual diary

Leikkipaikkoja en oo täällä kyllä tainnut nähdä, yleensä ne lapset istutetaan ihan pöytään aikuisten viereen ja siellä ne nököttää. Mut siis kaikki keinot käyttöön et saa lapset totutettua, sitä mieltä oon :)

Anna___ (Ei varmistettu)

Tää tapahtuma on niin tarpeellinen. Ja toisaalta olen ärtynyt siitä, että sille on tarvetta.

Olen itse saanut ei-niin-suomalaisen kasvatuksen, perheemme matkusti paljon sekä lomilla että isäni työn takia, ja oman taustani takia olen aina pitänyt itsestäänselvyytenä sitä että lasten kanssa käydään ulkona syömässä. Tyttäreni on nyt 7-vuotias, hän rakastaa blinejä ja mätiä, oliiveja ja pecorinoa ja hänen lempiruokaansa on sushi. Lihaa emme ole syöneet pariin vuoteen, edes ravintolassa. (Toinen tarina - lapsi ei voi elää ilman lihapullia ja nakkeja...)

Suomessa on toki hieman kalliimpaa syödä ulkona, mutta hyvä ruoka ja kiva ravintola on kuitenkin kokemus, josta maksaa mielellään esim. kerran tai pari kuussa. Ja missä lapsi oppii käyttäytymään ravintolassa jos ei käy ravintolassa? Tästä syystä emme käy paikoissa joissa on lapsille leikkinurkkaus ja kiipeilyteline, yleensä niissä ei ole rauhasta ja tunnelmasta tietoakaan. Ja lasten ruokakin on eineksiä, joiden kanssa tarjotaan pari kirsikkatomaattia ja kurkkuviipale. Ravintola-annoksen irvikuva.

Tarvetta tällaiselle tosiaan on, toisaalta ymmärrän myös toisen puolen, eli ihmiset joita lapset ärsyttävät. Yleensä kai kyse ei ole pienestä itkusta tai naurusta, vaan tapauksista joissa vanhemmat eivät edes yritä opettaa lapsilleen sitä miten pitäisi käyttäytyä.

saarah
visual diary

Joo, pakko myöntää et kyllä mua ärsyttää usein huutavat lapset ravintoloissa, mut toisaalta kyllä mua ärsyttää myös ne pariskunnat jotka on kieli toisen kurkussa vaikka pitäs kai syödä. Enkä mä aja sellaisen kieltämistä kuitenkaan :D :D

Elämässä on niin paljon asioita, joita pitää vaan suvaita eli siksi tää tapahtuma on just hyvä. Mut todellakin pitäs olla jotain tasoa siinä lasten listassa. Ei eineskökköä mikrotettuna lautasella, ei ei ei :O

 

Kommentoi