Sweet nothingness

visual diary

Yritin joskus olla ihminen, joka saa viikonloppuisin paljon aikaan.

Silloinen paras ystäväni heräsi aina reippaana kahdeksalta, vaikka olisimme olleet baarissa pilkkuun asti. Hän oli aina jo kymmeneltä brunssivalmiudessa ja itse taas katsoin kelloa usein ekan kerran siinä kahden maissa enkä välttämättä noussut vielä silloinkaan. Jossain vaiheessa yritin myös olla aamulenkki-ihminen. Heräsin lauantaisin aikaisin ja lähdin lenkille. Sitten tulin kotiin ja meninkin takaisin nukkumaan.

Tätä ei kyllä kestänyt kauaakaan.

Sittemmin olen luovuttanut. Lauantaipäivisin on kiva käydä kahvilla, kaupungilla ja lounaalla, mutta toisaalta, on myös kiva olla tekemättä yhtään mitään. Tätä nykyä saatan kuluttaa lauantaipäivät aamutakissa hengailuun, kolmen teepannullisen juomiseen, piirtelyyn. lehtien lukemiseen, kissojen silittelyyn ja ihan vaan kotona haahuiluun.

Yksi asia on tosin mysteeri:

Miksi lauantaisin se, ettei ole mitään tekemistä ja voi vaan haahuilla kotona on oi niin ihanaa, mutta sitten sunnuntaisin sama aiheuttaa YHYYY, mun elämässä ei ole mitään sisältöä ja kaikki on kamalaa ja huomenna on jo taas maanantai -olotilan.

Sitä en ymmärrä.

-----

Muisikirjat Hay ja Playtype, kaikki Pinosta.

-----

On Saturdays I like to be totally useless.

Share

Kommentit

Eiksjoo
(pikkuseikkoja)

Ihmettelen samaa mysteeriä. Sitten taas, jos tekisi töitä lauantainkin ja olisi vain yksi vapaapäivä, tuntuisi sunnuntailötköily varmasti paremmalta kuin mikään.

saarah
visual diary

Aivan! Elämä on kyllä mysteereitä täynnä :)

Laura Pollari
Laura de Lille

Totta joka sana!

saarah
visual diary

Mielet synkassa, taas :)

Anna Vihervaarasta

Samaistun tähän niin! Miten sama "ei-minkään" tekeminen voikin aiheuttaa niin erilaisen olon eri päivinä? Ja miksi mun täytyy aina säännöllisesti tuntea huonoa omaatuntoa siitä ihanasta haahuilusta, joka on vain niin tarpeellista. En tajua. Mutta mahtava postaus.:)

saarah
visual diary

Tää on tosiaan mysteeri, onneksi ei vaan mulle :)

 

 

Kommentoi