Toipilaskesä

visual diary

 

We collect the moments one by one,
I guess that´s how the future´s done.

 

 

Kesäkuun alussa pelkäsin tätä kesää ihan kamalasti.
Loppukeväästä särjin sydämeni niin täysin, etten uskonut ikipäivänä selviäväni siitä surusta. Kuukauden ajan joka ikinen aamu kun joko herätyskello tai naapurien musiikkivalinnat herättivät minut, ajattelin ettei ole mitään syytä nousta.

Paitsi keittiössä ruokaa kiljuva kissa. Onneksi oli edes se.

Alkukesästä näytti myös vahvasti siltä että jään kodittomaksi heinäkuun lopulla. Niin ei tietenkään pitänyt käydä. En uusinut kotini vuokrasopimusta siitä syystä, että minun piti muuttaa Portoon kesäkuukausiksi erään miehen luo. 

Järjetöntä, tiedän. Varsinkin näin jälkikäteen ajateltuna.

Olen siis ollut vähän toipilaana. Järjettömän salamarakkauden jälkeen nimittäin on aika kauan tyhjänä niin takki kuin pää

ja sydänkin.

Olin paljon rannalla ja puistoissa tänä kesänä. Ihan vain siksi että halusin olla ihmisten keskellä, puhumatta mitään, mieluusti makuuasennossa ja huivi naaman päällä. Se tuntui hyvältä silloin kun kaikki tuntui pahalta.

Söin paljon halpaa sosekeittoa lähikaupastani, koska en vain jaksanut tehdä ruokaa. Niitä muovipurkkeja kertyi väliaikaiskotini pahalta haisevaan keittiön kaappiin vaikka kuinka. Ostin törkyhintaista suosikkiteetä ja kuljin samoissa sortseissa päiväkausia. Opin että tukkani on ihan ok, vaikken tee sille paljon mitään. Ei nimittäin kiinnostanut näyttää yhtään miltään.

Yritin kirjoittaa graduani, mutta jossain vaiheessa oli luovutettava ja vaihdettava tiedoston nimi seuraavaksi: Helvetin kesä 2016. Odotin aika paljon syksyä: sitä että koulu alkaisi, joutuisin lukemaan paksuja kirjoja täynnä teoreettista tekstiä ja täyttämään aivokapasiteettini kaikella muulla paitsi niillä samoilla ajatuksilla. 

 

 

En todellakaan tehnyt mitään bucket listiä tälle kesälle. Pääasiallinen suunnitelmani oli pysyä järjissäni. Se tapahtui. 

Ja tapahtui sitten kaikkea muutakin. Paljon kaikkea kivaa. 

----

Summer 2016: you didn´t start as a good one, but you become quite ok. 

Share

Kommentit

Pamsu
Osien summa

Hyvä suunnitelma, erittäin hieno toteutus!

saarah
visual diary

Joo, hyvin tää meni loppujen lopuks :)

Vierailija (Ei varmistettu)

"Odotin aika paljon syksyä: sitä että koulu alkaisi, joutuisin lukemaan paksuja kirjoja täynnä teoreettista tekstiä ja täyttämään aivokapasiteettini kaikella muulla paitsi niillä samoilla ajatuksilla. "

Ja oon niin onnellinen, että tää syksy on vihdoin alkanut. Opiskelukavereiden haikaillessa kesän perään oon vaan niin pirun onnellinen näistä tenttikirjavuorista. Pakko kääntää katse just tähän hetkeen, parhaimmillaan jopa vähän eteenpäin, ja mikä tärkeintä - pois niistä jokapäiväsistä, itseään toistavista kehistä. Hyvä me!!

saarah
visual diary

Niin totta. Se että on aikaa ajatella itseään liikaa, on usein liikaa. 

Sea (Ei varmistettu)

Mun tavoite loppuelämälleni on pysyä järjissäni :-D Ja toivon että jotain kivaakin tapahtuisi siinä ohessa tai että kivat asiat tuntuisivat kivoilta!

saarah
visual diary

Hahaa, no jos totta puhutaan on toi munkin loppuelämän tavoite :D

Mo_ (Ei varmistettu)

Ai vitsit, pakko ihailla sun aitoutta ja rohkeutta!! :) Oon ollut nyt reilu 6kk ulkomailla ja oon saanut oudolla tavalla paljon vertaistukea sun blogista, vaikkakin elämäntilanteet on erilaiset, kiitos!

saarah
visual diary

Kiitos! Ihanaa että näistä mun tajunnanvirtateksteistä on ollut apua. Expattielämässä on varmasti paljon samaa, oli elämäntilanteet mitä tahansa. 

Tsemppiä sinne <3

Sanph
Sanph

Iso sydän Saara!

Voin samaistua niin moneen kohtaan, ja olen superonnellinen, että koulu vihdoin alkoi viime viikolla. Tilaan paljon tenttikirjoja ja kiireitä tähän syksyyn, kiitos.

saarah
visual diary

Kiitos <3 

Aniaa
no delays

Ihana teksti! Elämä yllättää aina <3

saarah
visual diary

Kiitos. Näinhän se on. Aika parantaa ja elämä yllättää :)

Kommentoi