Tunteita ja torakoita

Ladataan...
visual diary

 

 

Sillä yhdellä viikolla on aika lämmintä. Juon jääkahvia ulkona ja kävelen sandaaleissa syksynlehtien ylitse. Siitäs saat syksy.

Maanantai-iltana kävellessäni kiukkuisena koulusta kotiin, liikennevaloissa joku mies sanoo auton ikkunasta Boa noite ja minä kivahdan vahingossa takaisin kauniisti Fuck you.

Menen ostamaan inkivääriä, koska kurkku on kipeä. Ostan myös briejuustoa ja viiniä, koska kiukuttaa.

Kaupassa soi Beyonce ja joku pikkulapsi tanssii antaumuksella leipähyllyn edessä. Olen kateellinen.

Saan ison kirjekuorellisen pikakaurahiutaleita Suomesta. Seuraavana päivänä syön lähikahvilassa lämpimiä voileipiä, jotka maistuvat ihan lapsuuden saunailloilta.

Välillä kaipaan kaikkea outoa.

Ja kaikkia.

Yhtenä päivänä kaikki menee ihan liian pieleen. Yksi työhomma loppuu kokonaan ja en taaskaan saa kumpaakaan sellaista asuntoa, jotka olisin halunnut. Kiukustun ja ostan kukkia minikotiini. Ollaan sitten saakeli täällä.

Sitten istun ikkunat auki lämpimään syysyöhön ja haluankin asua juuri tällä ikkunanäkymällä varustetussa paikassa ihan ikuisesti vaan.

Saan eräänä päivänä varpailleni sellaista lientä, johon on säilötty lasipurkissa olevia nakkeja, koska eräs mummo tipauttaa purkillisen kaupan lattialle. Mutta sitten saan myös luvan etuilla jonossa toiselle kassalle, pois sieltä lasinsirujen joukosta.

Itkettää kaikki Facebookissa nähdyt kodittoman löytökoirat. Haluaisin että niillä olisi kaikilla talveksi koti. Ja sillä kissalla, jonka näen aina kauppareissun varrella. Tai ehkä se onkin niiden mummojen, joilla on uskonnollisilla patsailla koristettu ikkuna ja ihana sisäpiha. En voi tietää.

Tämä gradun tekeminen on varmasti sulle siksi niin tuskallista, ettet ole tottunut tekemään projekteja, joiden lopputulosta ei tiedä aloittaessaan, sanoo graduohjaajani.

No ilmankos. On muuten oikeassa.

 

 

Stalkkaan erästä miestä internetistä ja katson kymmenenminuuttisen videon, jossa hän kävelee pitkin jokirantaa ja puhuu uudesta kirjastaan. En ymmärrä siitä mitään.

Sitten googlettelen sitä, miten kuvittaa henkinen energia.

Youtube ehdottaa minulle videota How to make a man miss you. Luki ilmeisesti ajatukseni kaipaamisesta.

En oikeastaan tiedä kenen haluaisin eniten kaipaavan minua.

Katson videon silti.

Päätän aloittaa oman youtube –kanavan, vaikka tiedänkin tekeväni lähinnä sellaisia videoita, joissa kuvataan askeleita kadulla ja kahvikoneen ääntä.

Seuraavana päivänä näen kadulla niin ison kuolleen torakan, että se puistattaa minua seuraavan viikon ajan keskimäärin kerran tunnissa. 

Sitten näen myös maailman kauneimman roska-asetelman. 

 

----

 

On the same day I saw the pretties trash and the biggest cockroach ever. 

HRR. 

 

Share

Kommentoi

Ladataan...