Viisitoistavuotias minäni, tätä et uskoisi!

Ladataan...
visual diary

Mietin usein asioiden yhteydessä: Olisipa kymmenenvuotias minäni tiennyt tämän! Voi kuinka viisitoistavuotias minäni olikaan oikeassa! Tunnistaisiko kaksikymmentävuotias minäni nykyistä minua? Mitä kaksikymmentäkolmevuotias minäni tästä sanoisi?

Kymmenenvuotias minäni ajatteli, ettei ikipäivänä uskalla sanoa mielipidettään julkisesti, jos se eroaa muista. Ja että minulla on niin iso takapuoli, että se on verhottava jätti-flanellipaidalla. (Painoin varmaan alle 40 kiloa) Viisitoistavuotias minäni uskoi ettei tule ikinä menemään 9-17 työhön. Hänestä tulisi vapaa taiteilija. Kaksikymmentävuotias minäni luuli, että ensimmäinen parisuhde tulee kestämään koko elämän. Niin. 

Mutta eniten kymmenen-, viisitoista- ja kaksikymmenvuotiaat minäni olisivat varmasti olleet järkyttyneitä siitä, miten paljon olen muuttunut.  Siitä lähtien kun minulle ensi kerran annettiin kynä käteen, olin sen kanssa lähes erottamaton. Piirsin koko ajan. Piirsin, maalasin, muotoilin. Piirsin ihmisiä, maisemia, vaatteita, julkkiksia, ihan mitä vain. Kävin keramiikkakursseilla, kankaanpainotunneilla, tein koruja, värjäsin, ompelin, askartelin, maalasin, kuvitin. Säilytin sänkyni alla sangollista paperimassaa. Valvoin aamuviiteen vain piirtääkseni jotain käsittämättömän kiinnostavaa juttuja. Unelmani oli se, että olisin raaskinut ostaa kaiken väriset akryylimaalituubit taidetarvikeliikkeestä. En voinut kierrättää lukiokirjoja, koska olin piirtänyt ne täyteen.

Nykyisin olen töissä (9-17 töissä, totta kai) luovalla alalla. Tämän hetkinen työni ei ole piirtämistä, mutta joskus hyvin satunnaisesti piirustustaidoista on siinä hyötyä.

Olen kyllä kuvittanut kirjan, muutamaa lehteä ja pari pientä mainoskampanjaa. Muutama vuosi sitten. Uran ja rahan takia. En vain huvikseni. 

Vapaa-ajalla pidän käsissäni useimmiten älypuhelintani, viikonloppuisin oluttuoppia. En kynää. Pitkissä palavereissa piirrän paperin reunaan hymiöitä, tai surunaamoja. Käsialani on muuttunut entistäkin epäselvemmäksi, koska en kirjoita käsin juuri koskaan. Enkä piirrä, en oikeastaan ikinä.

Siksi marssinkin tässä yksi päivä Granit:iin ja ostin kolme piirustuslehtiötä.

Tein lupauksen itselleni:  

Tästä lähin piirrän jotain joka päivä. Tai edes joka viikko. Ihan sama mitä. Piirtäminen saa luvan olla minun meditaationi. 

(Kuvat vuosia vanhasta luonnoskirjasta jonka löysin siivouspuuskassa jostain kirjapinojen seasta)

-----

The other day I made a promise to myself: I have to start drawing again!

I used to do it all the time when I was younger and I used to love it. So I bought 3 sketchbooks and from now on, I´ll make drawing my meditation. 

(Pictures from my old sketchbook from years ago)

 

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Luru
Changes

Miks meille käy noin? Koska mulla on aivan sama... Ja tuon piirtämispäätöksenkin olen tehnyt jo muutamaan otteeseen, vaan eipä ole pitänyt se päätös. Huoh, tarviin varmaan jonkun supersuperihanan lehtiön ja jotain järkkyihania kyniä. Ääh, senkin luova työ kun syöt henkilökohtaisen luovuuden. :/

saarah
visual diary

Niinpä! Olen myös tehnyt tän saman päätöksen jo monta kertaa aiemmin. Nyt ajattelin tehdä siitä julkisen, jos se vähän auttaisi :)

En tiedä mikä siinä on, että luovaa työtä tekevä ei jaksa olla luova enää vapaa-ajalla. Mulla oli kolme vuotta työhuonekin, mutta luovuin siitä vähän aikaa sitten, kun tajusin, etten ollut käynyt siellä kolmeen kuukauteen. Ajatuksena se oli niiiiin ihana. Mutta käytännössä sitten ei. 

saarah
visual diary

Oi, olipa kaunis ajatus! Toivotaan että se luovuus alkaisi tästä taas kukoistaa, sillälailla vapaasti :)

saarah
visual diary

Niin pitää! Ja mikä täydellisempi aika sille kuin pimenevät syksyiset illat, jolloin muutenkin hengailee kotona teekupin kanssa :)

yonna (Ei varmistettu)

Hih, pakko kommentoida, kun mä taas oon aina ajatellut, että mä en osaa piirtää ja että se on kauheeta ja vaikeeta ja tyhmää. Mut sit koin valaistumisen ja menin työväenopistoon piirustuskurssille! Ajattelin, että se on taito missä muutkin, ja sitä voi harjoitella. Kahden tunnin perusteella se on totta :)

saarah
visual diary

Joo, mä kans uskon et se on just taito jonka voi opetella ja jota PITÄÄ kans treenata. Mä oon maailman huonoin kursseilla kävijä (lopetan kaikki aina kesken) mutta ehkä tossa vois olla ideaa :)

lepi (Ei varmistettu)

Toi on niin hyvä idea ja päätös, mäki koitan tehdä saman!

saarah
visual diary

Ja meillä on vielä piirtämättä se meidän bisneksen logokin!

Anna Karhubear

Ihana teksti! Mä usein myös keskustelen oman itseni kanssa teininä ja parikymppisenä :)

saarah
visual diary

Mahtavaa!

Mitenhän Teini-Anna ja Teini-Saara keskustelis? Hehkutettais ehkä jotain brittipoppibändejä ja kissoja :) ?

Anna Karhubear

Joo, ne vaan piirtelis ja suunnittelis samalla, millaisia niiden unelmien tulevat poikaystävät olis (moppitukka ja kitara ja nimi vois olla Damon). Ja ottaisivat John Lennonin sanoitukset aivan liian tosissaan.

saarah
visual diary

Hahaaa, todellakin juuri näin :) Ne saattais jopa olla bestikset!

Hannamariah (Ei varmistettu) http://hannamariahh.blogspot.fi/

Ihana postaus! Itselläkin luonnoskirja käytössä, kesällä tuli jonkun verran piirrettyä mutta nyt en ole vähään aikaan avannut koko kirjaa. Ehkä tänään sitten.. Tosi hauska nähdä noita sun vanhoja piirrustuksia, muutenkin kiinnostaisi nähdä enemmän vastaavia juttuja, jos ja kun se luovuutesi nyt alkaa kukkimaan ;) terveisin vuoden graafista suunnittelua opistossa opiskellut tyttönen

saarah
visual diary

Kiitos! Lupaan esitellä luovuuteni tuotoksia, jos jotain esittelykelpoista ilmaantuu.

Tsemppiä opintoihin, hyvän alan oot valinnut :)

Elli Emilia (Ei varmistettu) http://elliemiliatale.blogspot.fi/

Hurjasti tsemiä... ja iloa! Jee :) Ja ihania luonnoskuvia. Luonnoskuvat on ihan parhaita.

saarah
visual diary

Kiitos Elli! Luonnoskuvat on kyllä parhaita. Ja niitä meditatiivisia :)

valpur (Ei varmistettu)

Kyllä, niin sama juttu! Mäkin oon graafinen suunnittelija, mutta olen töissä paikassa, joka tuntuu syövän kaiken luovuuden. Ajattelen koko ajan, että sitten kun saan sen "unelmieni työpaikan" jaksan taas olla luova ja olla sitä myös työajan ulkopuolella. Voi siinä kai olla perääkin; masentava paikka ei kamalasti innosta luoviin ideoihin. Mutta nyt jonkun aikaa uutta työpaikkaa etsineenä olen tajunnut, että mun pitää koittaa tehdä niitä kivoja juttuja myös tässä välissä. Niin olen päättänyt alkaa kuvittamaan ystäväni runokirjaa. Tosin piirrän koneella. Toisaalta mielessä on myös ensi vuoden kalenteri, jonka piirtäisin tai maalaisin. Toivottavasti saisin tämän itsestäni irti.

saarah
visual diary

Tiedän tunteen, mulla on myös kokemusta työpaikoista jotka masentaa ja tuntuu tappavan luovuuden. Onneksi nykyinen ei sitä tee, vaikkei piirtämistä olekaan. Mutta tavallaan pitäisi kuitenkin jaksaa ylläpitää sitä oma luovuutta, eikä antaa sen kuolla, oli olosuhteet mitkä vaan. Mutta niin helposti se jää, ihan niinkuin mullakin.

Runokirjan kuvittaminen kuulostaa ihanalta! Ja tällä alallahan se on varmasti sulle hyvä työnäytekin. Kalenterikin kuulostaa kivalta projektilta, ehkä pitäisi itsekin ottaa joku tällainen oikeampi projekti kuin vain luonnoskirjatöhertely :)

valpur (Ei varmistettu)

Ei musta luonnoskirjatöhertelyssä oo yhtään mitään vikaa! Silleenhän ne ideat voi nopeasti piirtää ylös ja myöhemmin jatkaa kehittelyä.

Kommentoi

Ladataan...