Yksi ihana (ja urputusta toisesta)

visual diary

 

 

Suomalainen muotoilu,

sitä mietin paljon kun vietin hiljattain viikon kotimaassani.

Helsinkiin oli ilmestynyt paljon uusia paikkoja. Ne olivat ihanan valoisia ja tyylikkäitä, oli kiva katsella kaupunkia vähän ulkopuolisen silmin. Marimekolla ja Other stroriesilla (No tiedän, ei se oo suomalainen) teki mieli alkaa skandinaiseksi, jolla on tuhkanvaalea suora tukka, neutraalin värinen designkaapumekko päällä ja jännät korvikset korvissa killumassa. Tunsin itseni nuhjuiseksi farkuissani, vihreässä takissani ja tukassa, joka sojotti minne sattuu koska olin mennyt saunan jälkeen suoraan nukkumaan.

(Tiedän myös, ettei Suomi kuulu Skandinaviaan. Yllättävän moni, tai siis oikeastaan kukaan ei tiedä sitä ulkomailla).

 

 

Yksi huippu Suomimerkki tulee tässä.

Kuula & Jylhä on kenkä- ja laukkumerkki, joka tekee tuotteensa Helsingissä ja Tallinnassa. Pisteet siitä. Design ja väripaletti on myös enemmän kuin kohdallaan.

Voiko kukaan muka väittää etteikö tuo vihreä pikkulaukku muka näyttäisi IHAN MINULTA?

 

----

 

Kuula&Jylhä merkkiin millään tavalla liittymättä, tapasin Suomessa ollessani erään nimeltä mainitsemattoman vaatemerkin blogiyhteistyön tiimoilta. Yhteistyö jäi tosin tekemättä, koska heidän mielestään yhteistyö tarkoittaa sitä, että minä roudaan vaatteet mukanani Lissaboniin, stailaan asut, kuvautan ne päälläni ja sitten lähetän vaatteet heille takaisin omakustanteisesti. Ja siis teen kaiken tämän vielä ihan ilmaiseksi, mutta he saavat kuvat käyttöönsä. Kyseisen yhteistyön suunnitteluun, tekemiseen (kuvaus, stailaus, kuvien valinta ja käsittely) ja siitä kirjoittamiseen kun olisi mennyt sellainen pari työpäivää.

Menin aika sanattomaksi. Omaan korvaani kun termi yhteistyö kuulostaa siltä, että molemmat osapuolet saavat diilistä jotain. Huokaus.

 

----

 

Another Finnish design favorite: Kuula & Jylhä.

In love with their color palette and designs and the fact that all the products are made in Helsinki and Tallinn.

 

 

 

Share

Kommentit

Pari viivaa

Huhhuh, tuo vihreen laukun vihree on kyllä upean värinen ja nupukkipinta (onhan toi nupukkia eikä mokkaa?) vaan parantaa värin syvyyttä. Välillä tuntuu kyllä että ainoo vika Kuula+Jylhän tuotteissa on oman lompakon keveys....

Ja pakko kyl sanoo tosta "yhteistyöstä" että kaikki ei sitten millään ymmärrä sanojen yhteistyö ja ilmaistyö eroja. 

saarah
visual diary

Joo, sama juttu tuon hintaisten tuotteiden kanssa, ainakin tässä elämäntilanteessa. Mutta tokihan sen ymmärtää että jos ei tehdä halpismaissa, ei hinnatkaan oo sen tasoiset :)

 

Riikkai (Ei varmistettu)

Ahh, ihana Kuula&Jylhä ja ihana olet myös sinä, Saara! Rakastan tekstejäsi aivan älyttömästi. Olen tosi laiska lukemaan blogeja ja mulla se "lukeminen" on yleensä sitä kuvien katselua. Sun blogisi on kuitenkin niin poikkeuksellisen upea, että kaikki tekstit luen ajatuksen kanssa ja kuvatkin ihan super kauniita. Harvoin tulee kommentoitua, mutta halusin vain vähän ylistää sua. <3

Ja tuli tuosta Skandinaviasta mieleen, että mietin tuota just yks päivä, että harva suomalainenkaan tuntuu nykyään tajuavan, ettei Suomi tosiaan kuulu siihen Skandinaviaan. Ovat kylläkin olleet pääosin mua nuorempia ihmisiä, niin en tiedä onko käsitys ko. alueesta jotenkin muuttunut viime vuosina..Tiiä sitte.

saarah
visual diary

Kiitos! Voi että, olipa kiva saada tällainen kommentti :)

mystery
Vision One

Suomi kuuluu kyllä kulttuurillisesti ja historiallisesti Skandinaviaan, ja itsekin kyllä miellän itseni skandinaaviksi :D vaikka maa-alue ei sitä kartalla olisikaan!

 

saarah
visual diary

Joo, tää koko Skandinavia-käsite on vähän epämääräinen, kun sitä voi kai ajatella maantieteellisenä alueena, kielellisenä ja kulttuurisena alueena jne. Mut tosi monille ulkomaalaisille Nordic countries ja Scandinavian countries on sama asia.

Anna Vihervaarasta

WHAAT?! Siis toi "yhteistyö". :D

Kuula & Jylhä taas <3

saarah
visual diary

Joo, sama oli mun reaktio :O

designer (mies) (Ei varmistettu)

Jostain syystä ihmiset, joilla ei ole mitään design- tai taidetaustaa, luulevat että kaikki visuaalinen suunnittelu on leikkiä vaan ja syntyy kättä heilauttamalla viidessä minuutissa. Sitten kun näille antaa photoshopin nenän eteen, niin eivät saa mitään järkevää aikaiseksi, mutta siitä huolimatta eivät halua maksaa kunnon hintaa visuaalisesta suunnittelusta. Mielestäni yksi syy tähän on se, että visuaaliset suunnittelualat ovat täynnä naisia, ja naiset usein jostain ihmeen syystä haluavat painottaa näistä ammateista sitä höyhenen kevyttä, pinnallista "höpsöilyä", vaikka alalla olevina tietävät myös sen miten paljon täytyy osata teknologiaa, miten paljon täytyy pystyä ideoimaan ja tekemään ihan oikeaa ajatustyötä, ja miten harvoin mikään syntyy sormien napsautuksella.

designer (mies) (Ei varmistettu)

Tämä siis viittauksena tuohon "blogiyhteistyöhön". Tunnistin ilmiön heti kun luin siitä, niin aloin vastaamaankin heti suoraan vain siihen.

Pari viivaa

Kukas se täällä oikein höpsöileekään? Tuntuuko naispuolisten kollegoiden mustamaalaaminen sinusta jotenkin erityisen hyvältä? Tiesitkin varmaan että mututuntuma ei ole tilastotieteellisesti relevantti aineisto. Kyllä noita pinnalliseen höpsöön hurahtaneita tai "teen pelkkää taidetta, en rahaa" -hippejä löytyy ihan molemmista sukupuolista ja taatusti myös binäärisen sukupuoliajattelun ulkopuolelta.

designer (mies) (Ei varmistettu)

Taisin ilmaista asiani epäselvästi. Tarkoitin, että naiset näiltä aloilta haluavat jostain syystä antaa ulospäin sellaista "höpsöily" imagoa, sen sijaan että kertoisisvat ulospäin kaikesta naisten maailmassa mahdollisesti epäseksikkäästä kuten teknologiasta, analysoinnista jne.

Vierailija (Ei varmistettu)

Siis mitä? :D "Naisten maailmassahan" toki kaikkien ykköstavoite on nimenomaan mahdollisimman seksikäs työ (esim. alusvaatemalli tai Pussycat Doll) ja sitten häpeillään ja peitellään jos joutuu hyi yök käyttämään teknologiaa tai olemaan analyyttinen? Hah :D

Pari viivaa

Joo, ihan näin alan naisena en tunnista itseäni tekstistäsi enkä muitakaan tuntemiani naissuunnittelujoita. Omasta osaamisesta, varsinkin teknisestä ollaan ylpeitä ja huonoille, vähätteleville työ- ja  yhteistyötarjouksille naureskellaan. Eikä ketään kiinnosta työn seksikkyys. Jotkut työtehtävät on jännempiä, toiset tylsempiä.

Onko se höpsöilyä että töissä on kivaa ja syväluotaavien kuluttajasegmenttianalyysien ja ketterän palvelukehityksen välissä saa palkkaa myös siitä että kuvankäsittelee hedelmille kissannaamoja?

Maija / ampsum (Ei varmistettu) http://paisteessaja.wordpress.com/

Tässä kommentissa ei vissiin yritetty mollata alan naisia millään tavalla, vaan IMO pointti oli enemmän tuossa ekassa lauseessa: "Jostain syystä ihmiset, joilla ei ole mitään design- tai taidetaustaa, luulevat että kaikki visuaalinen suunnittelu on leikkiä vaan ja syntyy kättä heilauttamalla viidessä minuutissa." Ja näin ei-alan ihmisenä voin olla yhtä mieltä siitä, että kuva monesta tuollaisesta työstä on tosi romantisoitu. Monesta blogista saa näin asiaan perehtymättömänä sen kuvan, että kys. työ nyt on sellaista kahviloissa hengailua koneen kanssa, vähän leikitään väripaleteilla ja sitten räpsitään kuvia viinilasi toisessa kädessä ennen kuin kaverit tulee kylään.

En todellakaan usko että työ olisi tuollaista todellisuudessa, mutta sellaisen kuvan työstä vain näin ulkopuolisena helposti saa, olipa se alan tekijöiden tavoitteena tai ei. Joten siltä kannalta katsottuna tuo pointti on varsin järkevä, että sitten nuo "yhteistyötä" ehdottavat tahot ovat ihan pihalla sen suhteen, paljonko työtä sellainen vaatii bloggaajalta.

Joku postaus tyypillisestä luovan alan työntekijän päivästä olisikin tosi mielenkiintoinen (eikä vain tässä blogissa)!

Pari viivaa

Jos tarkoituksena ei ollut arvostella alalla työskenteleviä naisia ja heidän oletettua toimintaansa, niin miksi kirjoittaja koki tarpeelliseksi tuoda esiin oman miehenä olemisensa (nimimerkki) ja puhua nimenomaan alalla työskentelevistä naisista. Naisista, ei alalla työskentelevistä yleensä, vaan nimenomaan naisista, joilla on taipumusta "höpsöilevän kuvan luomiseen". Kirjoittaja osoittaa kommentissaan hyvin suorasanaisesti naiset syyllisiksi alasta vallitsevaan mielikuvaan. 

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että mielikuva suunnitelualoista on varsin värittynyt, eikä alan ulkopuolisella keskivertokansalaisella ole realistista käsitystä suunnittelutyön vaativuudesta. Tämä koskee myös monia muita aloja. En kuitenkaan lähtisi syyttämään alalla X olevaa sukupuolesta Ö koostuvaa joukkoa tästä.

Itse blogipostauksessa mainitussa yhteistyökuvioviritelmässä hämmästyttää se, että oletettavasti vaatemerkin takana olevat suunnittelijataustaiset ihmiset eivät arvosta toisen suunnittelijan ammatillista työpanosta lainkaan vaan odottavat yksipuolista ilmaistyötä ja heidän postikulujensa maksamista.

saarah
visual diary

Suunnittelijana (viittaan tässä siis ns. oikeaan ammattiini, en itseeni bloggaajana) olen samaa mieltä tästä: Jostain syystä ihmiset, joilla ei ole mitään design- tai taidetaustaa, luulevat että kaikki visuaalinen suunnittelu on leikkiä vaan ja syntyy kättä heilauttamalla viidessä minuutissa.

Mutta tätä kohtaa jäin miettimään:

Sitten kun näille antaa photoshopin nenän eteen, niin eivät saa mitään järkevää aikaiseksi, mutta siitä huolimatta eivät halua maksaa kunnon hintaa visuaalisesta suunnittelusta.

En minä ainakanaan anna asiakkailleni "photoshopia nenän eteen" vaan oletan juuri että he arvostavat ammattitaitoani ja että minä teen sen suunnittelijatyön ja siitä minulle myös maksetaan.

Tähän naiset aina tätä ja miehet tätä -aiheeseen en jaksa tällä kertaa paneutua, koska se on vaan niin väsynyttä yleistämistä. Olen ollut töissä Suomen suurimmissa mainostoimistoissa ja yhdessä suurimmista lehtitaloista, enkä näe mitään eroa siinä, miten mies- ja naissuunnittelijat hoitavat työnsä. Eroja on ihmisten välillä, mutta ne ei johdu kyllä sukupuolesta.

 

Kommentoi