You and me and five bucks

Ladataan...
visual diary

On kuuma sunnuntaipäivä, kahdeskymmenes syyskuuta. Kolme kuukautta sitten minulla oli syntymäpäivä ja vähän ikäkriisi. Tänään mulla ei ole mitään asiaa, josta kirjoittaa blogiin, valitan aamupalapöydässä kämppikselleni.

Pakkaan kassiin viltin, kirjan ja vesipullon ja kävelen lähipuistoon. Yritän makoilla auringossa, mutta puisto on sunnuntaisin ihan ylikuormitettu.

(Rankkaa elämää).

Kuuntelen tunnin vilttini ympärillä käytävää jalkapallo-ottelua ja sitten päätän mennä kävelylle. Kävelen rantaan asti, pitkin suosikkikatuani, poikki ihanan aukion, jossa usein juon iltapäiväkahvia. Haluaisin juoda kahvia nyt jonkun kanssa, mutten keksi kelle soittaisin. On uudestaan kesä vähän viileämmän jakson jälkeen ja olen jostain syystä tosi hyvällä päällä.

(Muustakin kuin intiaanikesästä).

Rannalla kahvikioskin kohdalla jään jonoon. Edelläni olevalla miehellä on hieno mustavalkoinen kalaprinttipaita, jonka selkämystä tuijotan. Onpa miellyttävä ääni myös, ajattelen kun mies jutustelee kahvimyyjän kanssa. Sitten tilaan maitokahvin ja lohipitaleivän ja istun rantaan, siihen kohtaan mistä näkee sillan, Jeesuspatsaan ja mihin auringonpaiste ja tuuli osuvat sopivasti.

Tämä on suosikkipaikkani sunnuntaisin. Voi katsella aaltoja, joiden liike on vähän meditatiivista. Ja ajatella aina: onko tottakaan että asun täällä. Siihen ajatukseen on hyvä päättää viikko.

(Jossain vaiheessa viikkoa ajatukseni tosin on aina Mitä hittoa teen täällä?)

Sitten huomaan kalaprinttipaitaisen miehen, joka istuu kahden metrin päässä minusta ja käärii tupakkaa. Poltatko, hän kysyy minulta (sellaisella pehmeällä mainosmaisella äänellä, jolla voisi myydä kaikkea tonnin kasvovoiteista autoihin. Because you´re worth it).

Kieltäydyn tupakasta ja pyyhin leivänmuruja naamaltani. Kahvi on sillä aikaa kylmentynyt, mutta oikeastaan pidän siitä enemmän vähän viileänä.

Mies käärii tupakkansa ja polttaa sen. Yhtäkkiä kääntyy puoleeni uudestaan ja kysyy: Would you like to live here? Voi miten keksitkään kysyä tuota just nyt, ajattelen. Täällähän minä asun.

Istumme rannassa kolme tuntia. Minulla on sunnuntainuttura, vain vähän ripsiväriä ja aurinkolasit. Puhumme lapsuudesta, kulttuurieroista, deittailusta, pakolaistilanteesta ja alkoholin hinnasta. Välillä haemme kokikset (jota juon vain sunnuntaisin) ja istumme takaisin rantaan. Kun puhumme töistä, mies kysyy: Tiedätkö SuperBock –oluen? Minä olen sen mainosääni.

Ajattelinkin, että tuolla äänellä voisi myydä mitä vain, on pakko sanoa.

Yhtäkkiä huomaan että kello on seitsemän, aurinko alkaa jo kohta laskea. Kävelemme hetken samaa matkaa, kunnes tiemme erkanevat. Mies pussaa minua poskelle ja sanoo:

Seuraavan kerran kun haluat juoda yksin kahvia sunnuntaina, muista ettei kannata mennä rantaan istumaan. Nähdään vielä joskus, jossain, ehkä.

Minä kävelen kahdeksan korttelia kotiin ilta-auringossa joka on vielä normaaliakin ihanampi ja ajattelen:

Só neste país. Vain tässä maassa.

Ei pokailua, ei taka-ajatuksia (tai ehkä hyvin piilotettuja sellaisia). Kaksi kylmää kahvia, kolme tupakkaa ja kaksi kokista. Kolme tuntia ja

hassu olo siitä, miten yllättävät kohtaamiset ja täysin tuntemattomalle avautuminen ovat joskus parhaita.

Vähän niinkuin teini-iän suosikkileffassani:

This is all we need...

a couple of smokes, a cup of coffee...

And a little bit of conversation.

You and me and five bucks.

----

Sometimes talking to a complete stranger is the best way to spend a day.

 

Share
Ladataan...

Kommentit

saarah
visual diary

Kiitos! Lopun sitaatti alkoi pyöriä päässä heti kotimatkalla ja piti heti googlettaa että mitenkäs se menikään :)

Nica
Klassikko viikossa

reality bites on ihana. 

Helmi K
sivulauseita

Hello, you've reached the winter of our discontent.

saarah
visual diary

:D

Niin monta hyvää lainia tossa leffassa. Ja kaikkien tyylit vielä <3

saarah
visual diary

Niin ON! Katon sen suunnilleen kerran vuodessa :)

miija (Ei varmistettu)

Miten on mahdollista että törmäät harva se päivä kuumiin miehiin jotka aloittaa spontaanisti vaan keskustelun :D Onko portugalilaiset miehet vaan jotenkin tosi aloitteellisia vai mitä ihmettä? Pitäisköhän itekin lähtee Lissabonissa käymään... ;D

saarah
visual diary

Tiedätkö, oon miettinyt ihan samaa. (Ja itseasiassa tässähän ei missään mainittu sitä, oliko mies KUUMA. Mutta oli se itseasiassa vähän).

Kaksi teoriaa:

1) Portugalilaiset miehet on aloitteellisia ja aika puheliaita.

2) Kun itse muuttaa uuteen maahan ja elämään, on ihan erilailla aistit valppaana ja jotenkin ajautuukin paljon helpommin tällaisiin tilanteisiin. Suomessa olisin saattanut vaihtaa istumapaikkaa jos joku vieras mies ois alkanut jutusteleen :D

 

sisa

Rakastan blogiasi. En siksi, että blogistasi olisi tullut entistä kiinnostavampi ja sinusta rohkeampi muuttaessasi toiseen maahan. Rakastin blogiasi yhtä paljon, kun asuit Helsingissä ja kirjoitit pienistä, tärkeistä, hassuista ja ajatuksia herättävistä asioista arjesta. Rakastan blogiasi yhä, sillä (missä oletkin) teet kiinnostavia huomioita tarkailemalla ympäristöä ja asettamalla itsesi alttiiksi, jopa tylsyydelle, mukavuudenhalulle ja epätäydellisyydelle. Lisäksi osaat tuoda ajatuksesi esiin rehellisesti ja liikaa yrittämättä: vähän niinkuin toteamalla ja samalla hieman oivaltaen. Rakastan blogiasi, koska se on lohdullinen ja usein ajattelen tekstejäsi luettuani "kyllä, juuri tuollaista on elämä". 

Helmi K
sivulauseita

Kuka ikinä oletkin on kuvasi mitä kaunein ja toivottavasti kirjoitat jossain toisaalla vaikket täällä niin hieno ja tarkka on kommenttisi.

saarah
visual diary

Niin samaa mieltä. Vastasin kommentteihinkin ihan väärässä järjestyksessä, niin ihana olo tuli tuosta kauniista kommentista :)

sisa

Oi, niin kovin ilahduttavia sanoja myös erinomaiselta ja tarkkaavaiselta kirjoittajalta. Kiitos!

saarah
visual diary

sisa, suurkiitos tästä.

Istuin puistossa kahvilla, kun luin tän kommentin ja tuli sanoinkuvaamattoman jännä olo. Ihana ja hassu, sellainen että miten joku voikin ymmärtää ja pukea vielä sanoiksi noin hienosti.

Kiitos.

 

sisa

Ihana kuulla ja selkeästi moni muu jakaa ajatukseni, eikä ihme. En tiedä miksi niin harvoin tulee jatkettua keskustelua, vaikka sinunkin blogiasi on tullut seurattua aivan alusta asti. 

Markka
Marenkia ja neilikoita

Tää oli hyvin kuvaava ja oon täysin samaa mieltä :)

Laura T.
Missä olet Laura?

Haluaisin kirjoittaa tähän nyt jotain todella pitkään pohdittua ja näpsäkkää, mutta huudan vaan kotona että SAAARAAAAA! Pus!

saarah
visual diary

Joskus vaan toi on paras kommentti. PUS takas :)

Hiluna (Ei varmistettu)

Ääääh! Ei tuommoista tapahdu ikinä täällä Suomessa. Ota ilo irti!

saarah
visual diary

No harvemmin tapahtuukaan, oon ihan samaa mieltä!

Eilisessä oli kyllä jotain erityistä :)

tiuhtiu (Ei varmistettu)

Olet ihana :) iltaisin kun luen tekstejäsi, hymy hiipii huulille ja saat olon onnelliseksi. Kirjoitustyylisi on koruttomuudessaan niin täynnä elämää, ei siihen runsaita superlatiiveja tarvita tunteakseen Portugalin tuulen täällä Etelä-Helsingin syyssäässä. Ilta toisensa jälkeen tekstisi jättävät onnellisen haikeuden. Haikeus uuteen, mutta samalla tuttuun ja turvalliseen.

saarah
visual diary

Kiitos <3

Aina joskus tuntuu tyhmältä pitää ns. julkista päiväkirjaa ja kirjoitella asioita omasta elämästään. Sitten kun saa tällaisia kommentteja joskus, muistaa miksi se kannattaa :)

Markka
Marenkia ja neilikoita

Hei ihan mieletön sattumusten päivä sulla ollut :) Hauskaa!

Mä löysin sun blogin vajaa kuukausi sitten ja tää on ihana :) Hyvällä tavalla erilainen kuin muut, tosi aito, rehellinen ja hyväntuulinen. Seuraan varmasti tätä jatkossakin!

saarah
visual diary

Kiitos ihanista sanoista :)

Kiva kun luet.

Tiina / muitaihania (Ei varmistettu) Http://muitaihania.com

Ooh miten ihana kohtaaminen! &lt;3 kirjoituksiasi on muutenkin kiva lukea, sulla on ihanasti aistit avoinna elämälle!

Kommentoi

Ladataan...