Ladataan...
visual diary

Oi ihana yhteistyömallisto Anthropologielta ja nykiläiseltä printtinerolta Mara Hoffmanilta.

Jo hetken vaatetuksessa pinnalla olleet silmäprintit sopivat niin hyvin kyllä sisustukseenkin.

Parasta?

Toi matto ja silmätapetti!

-----
Myyntiin nämä tulee kesäkuun alussa Anthropologien myymälöihin ja nettikauppaan. Veikkaan muuten että menee aika nopeasti loppuun!

-----

Anthropologie x Mara Hoffman.

Share

Ladataan...
visual diary

Ihana afrikkalainen Yevu-clothing, josta postasin pari kuukautta sitten, tarjoaa nyt sunnuntaihin asti koko mallistonsa netissä -30%.

Alekoodi: printporn

Harmi ettei siellä ole juuri sitä asua, jonka itse haluaisin. Syysmallistoa odotellessa siis....

-----

Yevu-clothing, that I posted about a few months ago, has online sale -30% until this sunday.

Code at checkout: printporn

Share

Ladataan...
visual diary

Tätä postausta on toivottu minulta usein. (Ja sen tekemisessä meni ihan rikollisen kauan.) Kyselin muutama kuukausi sitten, kiinnostaisiko postaus AD:n ammatista ja sainkin aikamoisen kysymysryöpyn. Tämä postaus valottaa nyt siis urani alkutaivalta harrastuneisuudesta opiskeluun ja työelämään sekä freelance-töiden tekemiseen. Kakkososassa kerron tarkemmin nykyisestä työstäni, eli siitä AD:n ammatista.

Kovasti toivottiin myös nähtävksi töitä työuran varrelta. Mainosalalla tekemiäni töitä en voi tekijänoikeuksien takia tässä juurikaan esitellä, mutta muutamia freelancerina tekemiäni kuvitustöitäni sitä vastoin voin.

Ensin vähän faktaa: Suurin osa graafista suunnittelua opiskelevista päätyy töihin mainosalalle, lehtialalle, yrityksiin, järjestöihin tai freelancereiksi. Ammattinimikkeinä voi olla graafikkoa, graafista suunnittelijaa, AD-assistenttia, tuotanto-AD:ta, designeria, junior AD:ta tai ihan vaan AD:ta. Ehkä perinteisin urapolku menee niin, että hommiin tullaan ensin jonkun toisen AD:n assariksi, siitä edetään tuotanto-ADksi ja graafikoksi ja siitä vielä AD:ksi. Käytännöt kuitenkin vaihtelevat todella paljon. Ja jos perustat oman yrityksen, voit tietysti ottaa itsellesi heti minkä tittelin tahansa.

Kuinka päädyin alalle: oma harrastuneisuus

Lukiossa ja vielä sen jälkeenkin, olin varma että minusta tulee jompikumpi: kuvataiteilija tai tekstiilisuunnittelija. Harrastin kaikkea aiheeseen liittyvää: piirsin, maalasin, muotoilin, painoin metreittäin kangasta, suunnittelin omaa printtimallistoa, ompelin, piirsin sarjakuvia. Ihan kaikkea. Tietokoneisiin en koskenutkaan, halusin tehdä kaiken käsin.

(Tuotantoyhtiö Kennel Helsingille suunnittelemani promootiotarrat)

Hain ammattikorkeakouluun opiskelemaan tekstiilisuunnittelua ja pääsinkin. Henkilökohtaisista syistä lykkäsin koulun aloitusta kuitenkin vuodella.

Seuraavana vuonna samaan aikaan hain jostain hetken mielijohteesta myös opiskelemaan graafista suunnittelua, vaikken ollut ihan varma siitä, mitä se oli. Olin kuitenkin viettänyt paljon aikaa kirjaston taidekirjaosastolla ja ehkä vähän enemmän siellä graafikkokirjapuolella. Kirjainten ja pintojen yhdisteleminen kun näytti aika samalta kuin tekstiiliprintit. Jos opettelen graafista suunnittelua edes vähän, opin ehkä käyttämään tietokoneita ja kaikkia hienoja ohjelmia ja olen sitten entistä parempi tekstiilisuunnittelija, ajattelin. Tai ehkä voisin olla kuvittaja! Pääsin sisälle ensi yrittämällä, josta olin aivan ihmeissäni.

Tärkein opetus: Älä mieti vain sitä, mikä ala olisi ihana. Ole realisti ja mieti myös sitä, työllistyykö alalla.

(Kemikaalicocktail -bloggaaja Noora Shinglerin Marjoja ja maskaraa -kirja, jonka kuvitukset ja kannen tein)

Kuinka päädyin alalle: koulutus

Ensimmäinen vuosi koulussa ei vastannut oikein odotuksiani ja oli tosi rankka. Opettelimme paljon teknisiä asioita ja ohjelmia, ja tuntui ettei luovuudelle jäänyt yhtään tilaa. Mietin useaan otteeseen opiskelun lopettamista ja alan vaihtamista. Suurin apu oli hyvä opinto-ohjaus, jollaista en ennen ammattikorkeakoulua ollut ikinä saanut. Opintosuunnitelma, jossa sain viettää aikaa myös siellä kankaanpainoluokassa, taidegrafiikan tunneilla ja muualla taisi pelastaa minut. Samoihin aikoihin sain myös ensimmäisiä lehtikuvitustöitä ja aloin haaveilla siitä, jos voisinkin olla kuvittaja.

Tärkein opetus: Älä luovuta. Löydä oma tapasi tehdä asiat!

 

(Lasten ja nuorten kulttuurikeskus Arx:ille tekemiäni kuvituksia)

Kolmannen vuoden puolivuotisen työharjoittelun suoritin isossa mainostoimistossa Helsingissä. Muistan edelleen sen tunteen, kun istuin ison mainostoimiston neukkarissa odottamassa minua haastattelevaa miestä kädet hikoillen. En muista sanaakaan koko haastattelusta, muistan vain vikan kysymyksen: Vieläkö haluaisit tulla tänne harjoitteluun?

Harjoitteluaika oli rankka, mutta todella opettavainen. Koulutyöt tuntuivat pieneltä puuhastelulta oikeiden töiden rinnalla. Lisäksi opin ihan älyttömästi tiimityöskentelystä, stressinsietokyvystä ja sen, miten pitkäpinnainen ja paksunahkainen työelämässä täytyy olla. Puolen vuoden harjoittelun jälkeen palasin vielä hetkeksi koulun penkille ja sen jälkeen takaisin töihin, tuohon samaiseen toimistoon. Siellä päädyinkin viettämään 3,5 vuotta. Ja opin oikeastaan vasta kaiken, mitä osaan.

Tärkein opetus: Vaikka koulussa opitaan paljon, ei mikään muu valmenna työelämään, paitsi itse työelämä.

(Huili -lehteen tekemäni kuvitus)

Sen jälkeen tein hetken töitä freelancerina, sitten pari vuotta toisessa mainostoimistossa. Siinä sivussa jatkoin vihdoin kunnolla alkuun lähtenyttä uraa kuvittajana.  Kuvitin mm. kokonaisen kirjan ja yhden mainoskampanjan iltaisin töiden jälkeen. Se oli ihanaa, mutta myös tosi rankkaa. Halusin kuitenkin tehdä hommaa, jossa koin olevani hyvä, mutten uskaltanut heittäytyä vain sen varaan.

(Kuvankaappaukset Osuuspankin telkkarimainoksista, jotka kuvitin. Katso koko filmit täältä)

Vuodet mainosalalla olivat myös vähän ristiriitaisia: toisaalta toimistoissa vallitsi hyvä henki, ja vaikka töitä tehtiin todella paljon, yleensä kuitenkin aika hyvällä meiningillä. Bileitä ja kissanristiäisiä riitti ja viihdyin miesvaltaisissa työyhteisöissä hyvin. Ala on kuitenkin aika raaka ja älyttömän kilpailuhenkinen. Jatkuva omien iltamenojen peruminen ylitöiden takia alkoi myös kuihduttaa omaa elämää. Kaipasin myös asiakkaita, joiden kanssa olisin voinut käyttää erityisosaamistani: kuvitustaitoja, kiinnostusta muotiin ja sisustamiseen ym.

Onnekkaiden sattumusten kautta kuuden mainostoimistovuoden jälkeen (innosta piukeana) pääsin töihin lehtialalle ja minusta tuli lehti-AD.

Tärkein opetus: Ole kärsivällinen ja tee paljon töitä. Kukaan ei saa unelmien duunia heti ensimmäiseksi työpaikakseen.

-----

Koska kysymyksiä alalle suuntautumisesta ja opiskelusta tuli niin paljon, valotan AD:n työnkuvaa ja työpäivää tarkemmin postauksen 2. osassa.

(Ja lupaan, ettei siihen mene kolmea kuukautta, niinkuin tämän postauksen tekemiseen)

-----

Some illustration stuff I´ve done over the years. And some talk about work life.

 

Share

Pages