Ladataan...
visual diary

Iik ja kääk. Lähtöön on viitisen viikkoa (siksi poseeraankin vitosen kanssa).

Minulla on tällä hetkellä kaksi to-do-listaa.

Toinen on täynnä oikeita asioita: käy maistraatissa, säädä Kelan kanssa, osta pahvilaatikoita ja tyhjiöpusseja, käy vielä kerran läpi vaatekaappi, muista tehdä sitä ja tätä. Jopa sen listan näkeminen saa uupumuksen valtaan.

Sitten on toinen lista: Käy Yrjönkadulla uimassa, kävele merenrannassa sateen jälkeen, käy Sandron brunssilla, juo viiniä vaikka kenen kanssa, lahjoita huonekasvit jollekulle, syö salmiakkiöverit, käy mummolassa, käy Tavastialla keikalla, näe vähän yötöntä yötä, juo aamuteetä pihalla....

Olo on kertakaikkisen outo.

Mutta onneksi edessä on pitkä vappuviikonloppu, jolloin aion toteuttaa listalta monta asiaa. Esim juuri sen viininjuonnin ystävien kanssa sekä brunssin.

Hauskaa vappua tyypit!

-----

Five weeks left before moving to Lisbon. I´m trying my best not to stress too much, but it seems impossible.

 

Share

Ladataan...
visual diary

Olin klikkaamassa kategoriaa Oma elämä, kunnes tajusin, että

just ei oma elämä. Mutta koskettaa silti.

Jaoin jo eilen instassa tämän pienen tarinan:

Maanantaiaamuna kotiovesta ulos astuessani löysin oveni edestä kymmenen euron setelin. Rypyssä maasta. Jes, aamupalalle ulos, oli eka ajatus. Toinen: joku voisi tarvita tätäkin enemmän kuin minä.

Metrossa matkalla töihin tsekkasin netistä, mihin kymppini laittaisin. Nepalissa oli viikonloppuna karmiva luonnonkatastrofi, tuskin kukaan on välttynyt tältä tiedolta. Minä lahjoitin kymppini sinne. Enkä tiennyt että rahaa voi lahjoittaa nykyisin myös (maailman kätevimmällä appsilla) Mobilepayllä. Voiko enää olla helpompaa?

Tiedän, ettei tämä ole suuri apu, mutta juuri nyt se oli apu, jonka pystyin antamaan samantien.

Olen aika kyynikko, mutta sen verran uskon kuitenkin Karmaan, että tiedän saavani kymppini joskus vielä takaisin. Tai eihän se itseasiassa ollut edes minun kymppini. Universumihan sen kynnysmatolleni oli heittänyt. (Tai joku huolimattomasti seteleitä ja kotiavaimia taskussaan säilyttävä naapurinpoika).

-----

Tee pliis samoin: ohjeita löytyy täältä.

-----

Please help Nepal.

Share

Ladataan...
visual diary

Olin aiemmin töissä mainosalalla ja kysyinkin kerran esimieheltäni tätä:

Voisinko periaatteessa kieltäytyä tekemästä esimerkiksi lihateollisuuden brändin mainontaa näin ei-lihaa-syövänä-ihmisenä.

Hän oli pitkään hiljaa ja sanoi: Voisit, mutta ei kannata.

-----

Finlayson teki vähän samalla lailla tässä viime viikolla. Päätti lopettaa yhteistyön tavaratalon kanssa, jolla oli hyvin eriäviä mielipiteitä heidän kanssaan.  Lue: rasistisia ja vanhoillisia.

Kuuntelin tänä aamuna Finlaysonin uudehkon (mainosalalta tulleen) toimitusjohtajan Jukka Kurttilan haastattelua Radio Helsingistä ja firman tämänhetkinen meno alkoi sen myötä kuulostaa vain entistä paremmalta:

Tom of Finland -mallisto (joka voittikin Vuoden Markkinointiteko-palkinnon ja on kasvattanut kansainvälistä myyntiä paljon), tuotannon siirtäminen Eurooppaan ja tulevaisuudessa vielä selkeämpi ja läpinäkyvämpi tuotantoketju, jonka kuluttajakin näkee. Lisäksi se, että firma uskoo tähän:

"Haluamme, että suomalaisissa kodeissa sallitaan enemmän kuin tuomitaan ja erilaisuus nähdään rikkautena, ei rikoksena. Suurin osa suomalaisista on kanssamme samaa mieltä tässä asiassa. Kannustamme myös muita yrityksiä osoittamaan selvästi vastuunsa myös käytännön teoilla"

-----

Viime viikolla kehuin Marimekkoa, nyt täytyy sanoa: Hiton hyvä veto, Finlayson!

(ps. Voitais tehdä joku bloggarimallisto. Mulla on paljon hienoja kuoseja pöytälaatikossa).

-----

Go Finlayson!

Share

Pages