Ladataan...
visual diary

 

 

Kirjoitan tämän kaupungin valosta niin paljon, että on välillä esitettävä todistusaineistoa. 

 

 

Ootko täällä sit onnellinen? Ootko? Ootko joka päivä, tivaan toisinaan itseltäni. En ole onnellinen joka päivä, tietenkään, paitsi aina sillä hetkellä kun näen tällaisen valoilmiön taivaalla. Koska: PAKKO OLLA.

 

----

 

Lisbon light. Like no other. 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Minulla on ollut aina hieman ristiriitainen suhtautuminen nahkatuotteisiin, koska en syö lihaa. 

Nahkakengät kestää, tekonahkaiset ei. Samoin laukut. Käytin vuosikausia muita laukkuja kuin nahkaisia, kunnes päätin, että ostan yhden laadukkaan laukun, jota käytän joka päivä: ja se olkoon nahkaa. 

Ilahdun kuitenkin aina kun näen tuotteita, jotka näyttävät ja tuntuvat nahalta, mutta eivät sitä ole. Tällainen on esimerkiksi Gollalta saamani läppärilaukku, jonka matsku näyttää ja tuntuu nahalta, mutta se on polyuretaania. Ja noin vuoden laukkua käyttäneenä, täytyy sanoa, että se ei vain tunnu laadukkaalta, se on myös sitä. 

 

 

Esimerkiksi näitä Urban Outfittersin vegaaninahka -nimikkeellä kulkevia laukkuja katselin tosi kiinnostuneena. Näyttävät kivoilta, hinta ei ole yhtään mahdoton ja matsku näyttää kovasti nahkaiselta. 

Mutta sitten tuotetietojen alareunassa oleva pikkuteksti:

WARNING: This product contains a chemical known to the State of California to cause cancer and birth defects or other reproductive harm.

Toki olen tietoinen siitä, että lähes kaiken on nykyisin tutkittu aiheuttavan syöpää ja jenkkilakien mukaan se on ilmeisesti ilmaistava myös tuotteen kohdalla, mutta silti: kun se osuu silmiin tuotetietojen kohdalla, ei tuotetta tee todellakaan mieli enää hankkia.

Kumpi onkaan sitten parempi vaihtoehto? Nahka vai tekonahka? Juuri nyt en osaa itse sanoa. 

 

----

 

I thought these vegan leather bags from Urban Outfitters looked very nice, until I saw what it said in little print: 

WARNING: This product contains a chemical known to the State of California to cause cancer and birth defects or other reproductive harm.

 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Eräänä marraskuisena iltana oli pilkkopimeää ja kammottava kaatosade kasteli koko pastellikaupungin.

Minä istuin sisällä lämpimässä lattiatyynyllä, maha täynnä ruokaa, edessäni brownie ja viinilasi ja sitten vähän avauduin. Valitin eräälle australialaiselle ihmiselle sitä, miten hankalaa on tehdä näin pitkää projektia (gradu nimeltänsä).

Oon niin tottunut sellaisiin tässä briiffi, pitäs olla valmista perjantaina –hommiin, että epämääräinen tiedonhaeskelu, mietiskely, johtopäätösten tekeminen ja kirjoittelu tuntuu tosi oudolta, epämukavalta ja siltä että vaikka koko ajan teen jotain, en saa mitään näkyvää aikaan, selostin.

No ymmärrän, mutta sun pitää ajatella tätä nyt niin, että tuut oppimaan tästä ihan tosi paljon enemmän kun muista jutuista mitä teet.

Niin, totta. Mutta eniten mua ehkä ahdistaa et tätä pitää nyt tehdä joka ikinen päivä, seuraavat puoli vuotta!

Kuusi kuukautta? Eihän se oo mikään aika, sehän on YKS KESÄROMANSSI, australialainen argumentoi tähän väliin.

Kesäromanssi kuusi kuukautta? MÄ OON HEI SUOMESTA. MEILLÄ KESÄ KESTÄÄ ENNEMMINKIN KUUSI VIIKKOA.

----

Fun fact: gradu on portugaliksi tese, eli lausutaan näin: tee se. Yritän ottaa tästä oppia ja puhutella itseäni näin: Nyt muija, TEE SE gradu, älä vaan valita.

 

----

Kuvassa Suomen kesä, tarkemmin ottaen juhannus 2014. 

----

 

I´m writing so much about writing my thesis
that I actually have no time to actually write my thesis. 

 

Share

Pages