Ladataan...
visual diary

Asioita, joita olen oppinut viime aikoina (eli sinä aikana kun Lily oli pääsiäislomalla):

Ilman blogia minulla on orpo olo. Jotenkin vajaavainen.

Se tuntuu vähän samalta kun olisi riidoissa jonkun läheisen ihmisen kanssa, eikä voi samalla tavalla jakaa asioita ja sitten ei muista sitä. Haluaa laittaa viestin ja kertoa (tai siis tässä tapauksessa kirjoittaa blogitekstin).

Onneksi oli aurinkoista ja lomapäiviä.

Yhtenä sellaisena kävelin kaksitoista kilometriä. Söin kakkua pienessä kahvilassa, en ole edes ihan varma missä, koska kävelin niin pitkästi ohi tuttujen paikkojen. Toisena iltana löysin uuden suosikkidrinkkini ja jotenkin seesteisen olotilan.

Ja sitten seuraavana päivänä kadun, jolle on joskus vielä muutettava.

Kuulin miten unelmat toteutuvat: riittää että vaihtaa tavoittelemansa asian salasanaksi ja sitten kun sitä on aikansa kirjoittanut säännöllisesti joka paikkaan, se vaan tapahtuu.

Sitten kun blogiin yhtäkkiä pääsikin, tuntui etten keksi mitään viisasta sanottavaa. Onneksi oli kuvia niistä aurinkoisista lomapäivistä. 

Mutta ihana olla taas täällä blogissa! Mitä sinne kuuluu?

----

Yay, finally back here after a break. Greetings from springy Lisbon!

Share
Ladataan...

Ladataan...
visual diary

Ei, se Daniel vaan ihan toinen. Mutta tänkin kohdalla tulee mieleen sanoa: DAMN!

Daniel Norris on 21-vuotias amerikkalaismies, joka pelaa ammatikseen baseballia. Rahaa siis löytyy, mutta miekkonen asuu silti vanhassa pakussa. 

(Danielista on kiinnostava artikkeli täällä. Kuvankaappaukset jutusta.)

Ja sitten ne ajatukset joita tämä juttu herättää: Hemmetti, miten komea mies. Ja niin symppiksen oloinen! Voisin ihan hyvin asua sen kanssa tossa pakussa. Hetken. Mutta laittaisin sinne kyllä Marimekon lakanat. Ja kukkia. Ja olisihan se kivaa että olisi vähän tilaakin. Mutta väliaikaisesti se menis. Eikun siis se HALUAA asua tuolla, ehkä ikuisesti. 

Hmm. Ehkä tässä kohtaa joudun toteamaan: ihailen ja vähän ymmärränkin, mutta en pystyisi samaan.

----

Damn, this Daniel is a professional basketball player, who still chooses to live in his van. Love this article!

Share

Ladataan...
visual diary

(Sori otsikosta. Vanha mainostoimistominäni otti vallan).

Kirjoitin vähän yli vuosi sitten blogiin siitä, miten reissuissa matkaminä on ihan eri henkilö kuin tavallisessa elämässä paahtava arkiminä. Olin pohtinut asiaa jo vuosikausia ja se oli yksi suurimpia syitä siihen, miksi olen nyt siellä missä olen.

 Kirjoitin samasta aiheesta hetki sitten myös Demi -lehden huhtikuun numeroon ja se ilmestyi tällä viikolla. 

Kyseessä on juttusarja nimeltä Totuuden hetki, jossa joku kirjoittaja aina kertoo oivalluksesta, joka on muuttanut elämää. Kirjoittaja, kyllä vaan. Kirjoitin näköjään juuri lehtijutun!

(No itseasiassa olen kirjoittanut samaiseen lehteen sisustusjuttuja jo viime vuoden lopulta lähtien, sillai vähän salaa). 

Demiä ja aika monia muitakin lehtiä voi nykyisin muuten lukea nerokkaasta Helsingin kirjastojen nettipalvelusta, jos ei pääse irtonumeroa ostamaan. 

----

I wrote a story about holiday-me and everyday-me to the latest issue of Demi magazine. 

Share

Pages