Ladataan...
visual diary

 

 

Tiedättekö sen tunteen, kun on käynyt kampaajalla jonkin aikaa sitten ja periaatteessa tukan pitäis olla ihan ok, mutta yhtäkkiä se tuntuu taas elottomalta ja kuivettuneelta? Nostan ainakin oman käteni, TIEDÄN TUNTEEN!

Käytän paljon muotoilutuotteita: muotovaahtoa, kuivashampoota, lämpösuojaa ja satunnaisesti muitakin tököttejä. Vaikka pesen tukkaani 3-4 päivän välein, toisinaan tuntuu ettei se puhdistu kunnolla kuitenkaan ja tuntuu kuivalta ja elottomalta ja tekee mieli pätkäistä (taas) latvoista 10cm. 

Tiedän käyttäväni kuivashampoota vähän liikaakin, mutta se on ainoa tuote, jolla saan ohuesta tukastani kivan (ja pesuvälin venytettyä useampaan päivään). 

 

 

En ollut muistanut syväpuhdistavien shampoiden olemassaoloa vuosikausiin, kunnes eräänä päivänä se iskeytyi tajuntaani. Lähdin shampoo-ostoksille, mutten tiennyt mitä syväpuhdistava shampoo olisi englanniksi tai portugaliksi. Deep cleansingin tosin tiesin, mutta kun yritin kysellä shampoota, joka pesee tosi kunnolla, myyjä katsoi minua vähän oudosti. Kaikki meidän shampoot pesee kunnolla. 

 

 

Jossain vaiheessa pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, mitä olin hakemassa AA, YOU MEAN DETOX SHAMPOO! Sitten hän suositteli minulle tätä Phytoneutren syväpuhdistavaa shampoota.

 Käytän shampoota nyt pari-kolme kertaa kuussa ja se on aivan supertuote. 

Tukasta tulee superpuhdas ja pehmeä, ei kuitenkaan sellainen liian littana, kuten monilla hoitavilla shampoilla. Ja tukasta lähtee todellakin kaikki muotoilutuotteiden jämät ja latvatkin tuntuvat pehmeiltä. Shampoon tuoksu on ihanan eukalyptusmainen. 

Iso suositus siis tuotteelle, jos etsit vastaavaa. 

 

 

Lisää tukka-asiaa:

Suosikkikuivashampooni

Koko tukka luonnonkosmetiikalla

Shampoopalat

 

----

 

If you´re as addicted to dry shampoo as I am, I highly recommend this deep cleansing shampoo from Phytoneutre.
It´s super!

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Kävin nuorempana vuosikausia keramiikkakurssilla.

Se oli ihanaa: sai upottaa kädet saveen ja rakennella kaikenlaisia kippoja ja kuppeja, ilman mitään suurempaa missiota. Jossain vaiheessa kotini tosin täyttyi näistä kipoista ja kupeista, mutta sitten keksin lahjoittaa niitä vanhemmilleni. Ja paras puoli vanhemmissa: no niistä edelleenkin kaikki oman lapsosen tekeleet on niin hienoja. 

 

 

Ihan näin hienoja eivät omat tekeleeni olleet, mutta jotain samaa niissä oli. Nyt kiinnostaisikin mustavalkoisen pelkistetyn kauden jälkeen juoda aamuteensä taas tällaisesta möhkömukista. Saven epätasainen pinta tuntuu käsissä nimittäin kivalta. Ja paksu muki pitää teen lämpimänä vähän pidempään. 

Nämä teokset ovat Artilleriet Art Collaboration yhteistyöstä taiteilija Karin Hermanssonin kanssa. 

 

----

 

Seuraa Visual diarya myös täällä: 
Bloglovin´ *  Facebook  *  Instagram

 

----

 

These ceramic pots make me want to go back to pottery class. 

This is Artilleriet Art Collaboration with an artist Karin Hermansson. 

 

 

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Kun tietokoneeni kaatuu ja tilitysmuistiostani pyyhkiytyy kaksi kokonaista sivua, en edes muista mitä niille sivuille olin kirjoitellut.

Oliko se jotain ihan tyhjänpäiväistä narinaa vaiko jotain aivan nerokasta? (Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa).

Kun istun uuden kotini parvella, yhtäkkiä jostain tulee aina kylmä ilmavirtaus suoraan korvaan. Olenko sekoamassa vai voiko umpinaisesta takaseinästäkin vetää kylmää ilmaa?

(Veikkaan jälkimmäistä, näissä JÄÄTALOISSA kun vetää joka saakelin kulmasta).

Kun kirjoitan että leivän syömisestä ei tule väsynyt olo ja sitten syön puolikkaan leivän päivässä ja siihen päälle lähes kaikki äidin lähettämät salmiakit ja meinaan nukahtaa keskipäivällä, onko se vaan maanantai vai kuitenkin sen leipä?

(Ehkä molemmat).

 

 

Kun rakastan ja vihaan Lissabonia samalla viikolla, saman päivän aikana, koko ajan vaihtelevasti, onko se merkki jostain?

On kai. En vaan tiedä enkä haluakaan tietää että mistä.

Haluan vain lillua ja löllyä tässä tilassa. Ulkona on öisin saakelin kylmä, päivisin aavistus kevättä, välillä jopa tulee kuuma jos sattuu istumaan auringonpaistepaikassa (ja näkemään suosikkibaarimikkonsa viereisessä pöydässä). Poskia punottaa, tekee mieli ottaa päiväkahvin sijaan päiväviini, mutten kehtaa.

Haluan ottaa kuitenkin oikeuden valittaa siitä, että gradun kirjoittelu yksin on ärsyttävää ja rankkaa ja kaipaan päivärytmiä, mutta sitten kuitenkin on samaan aikaan ihana myöntää itselleen että se maanantaipäivä kun en tehnyt mitään töitä ja mussutin kotona puolikkaan leivän, paljon salmiakkia ja katsoin netistä Skam:ia THERMOpeittoni alla, oli kuitenkin aika hyvä päivä.

Kun koko ajan on vähän onnellinen ja samaan aikaan surullinen, onko sekin joku juttu? Vai vaan minä, joka ei yhtään tiedä kuinka ikinä voi enää asua muualla kuin tässä maassa ja samaan aikaan on niin ikävä kaikkia ihmisiä, että voisin vaikka juosta takaisin Suomeen.

 

Tammikuu, inhokkikuukauteni, ole pian ohitse ja tuo tilallesi joku
Hemmetin Seesteinen Helmikuu vaikka. 

 

----

Seuraa Visual diarya myös täällä: 
Bloglovin´ *  Facebook  *  Instagram

----

 

January, you´re my least favorite month, always. 

 

 

Share

Pages