Ladataan...
visual diary

 

 

Sain tällä viikolla viestin instagramiin:

Hei, olen töissä Portugalilaisessa sanomalehdessä ja me löydettiin sun #ihavethisthingwithtrash instagram. Voidaanko tehdä pikkujuttu siitä?

NO TIETTY!

 

 

Tykkään erityisesti jutun otsikosta, jossa kerrotaan että

Hän asuu Lissabonissa ja on pakkomielteisen kiinnostunut roskista.

15 minuuttiseni julkisuudessa Portugalissa on nyt varmaan tässä ja sen perusteella olen Crazy Trash Lady. Just hyvä.

 

(Kuvan roskat lattialaatat on kaivettu roskalavalta kello yhdeltä yöllä ja roudattu niitä sitten mukanaan kokonainen ilta pitkin kaupunkia. Mutta oli vaan pakko. Nuo värit ja kuviot!)

 

----

 

My #ihavethisthingwithtrash featured in Publico magazine´s website.

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

En yleensä ole osallistavan taiteen suurin ystävä, mutta tää oli jotenkin kiva idea.

Ja onhan tuossa lauseessakin perää: The only way to walk forward is to erase your own history.

 

 

Eksyin Lissabonissa eräänä keskiviikkoiltana puolivahingossa gallerioiden avajaiskierrokselle. Oli täydellinen pikkuyksiö, josta oli tehty galleria sekä yllättävä kellarigalleria, jonka seiniin oli maalattu vaaleanpunaisia naishahmoja.

Pitäis lanseerata joku kulttuurikeskiviikko, totesi ystäväni juodessamme viiniä kaatosateessa toisen gallerian edessä pienen katoksen alla. Toden totta. Tosi usein näyttelyt joihin olisi halunnut mennä, muistaa vasta niiden sulkeuduttua.

Jos olisi tietty kulttuuripäivä, ehkä muistaisi paremmin käydä.

 

 

Tämä teos on Juan Aratan.

Lisää samaa tyyliä löytyy täältä.

 

----

 

Loving this work of art by Juan Arata.

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Yksi suosikkitunteistani elämässä: se kun puhuu jonkun kanssa ja on aivan intona. 

Siitä keskustelusta siis.

Viimeaikoina olen jotenkin puhunut ihan hullun paljon, enemmän kuin toisinaan koko kuukauden aikana.

 

 

Olen käynyt pitkiä keskusteluita 

 

- Sisusta, iltatähdistä ja kalsarikänneistä. Fuck Portuguese, I´m gonna learn Finnish.

- Unelmien toteuttamisesta, sillä lailla miesnäkökulmasta, joka tarkoittaa hullun suoraa puhetta, pientä ärsyyntymistä ja uusia näkökulmia.

- Huuhaa-asioista: chakroista, näkijöistä ja enneunista. Vauvoista ja aikuisista miehistä, joilla on lapsia.

- Girlbosseista.

- Kahvista. Proseccosta, lambruscosta, Bloody Maryistä ja siitä voiko valkoviinin sekaan kaataa appelsiinimehua (Voi).

- La La Landista ja Los Angelesista ja siitä kuinka paljon samaa on San Franciscossa ja Lissabonissa.

- Peloista.

- Tempperamentista, hermostumisesta ja riitelystä.

- Siitä miten halusin lapsena olla suurkaupunkilapsi, jolle olisi illallisena valmisruoka mikron päällä, sellaisen ihmisen kanssa jolla oli sellainen lapsuus ja hän olisi vaan halunnut niitä koko perheen illallisia joita minulla oli.

- Stand up komiikasta ja julkisesti esiintymisestä. Siitä, miten tylsää täydellisyys onkaan.

 

 

Olen availlut viime aikoina paljon pinttyneitä ajatusmalleja ja vähän hankalia ovia, tutustunut ihmisiin paremmin ja ennakkoluulottomammin, ollut menossa, ollut surullinen ja vähän vihainen, onnellinen, saamaton

ja ylpeä itsestäni.

Ulkona on ollut vaihtelevasti kaamea kaatosade ja täysi kevät. 

Just hyvä. 

 

----

 

Life lately. 

 

 

Share

Pages