Ladataan...
visual diary

 

 

Kuukausi takaperin kyllästyin asumaan minikodissani ja postasin erääseen Facebook-ryhmään haluavani vuokrata asunnon. Samana iltana sain Facebook-puhelun eräältä mieheltä, joka oli töissä asunnonvälitysfirmassa. Seuraavalla vikkolla sitten menin katsomaan erästä asuntoa, joka vaikutti ihan kivalta. 

Oo, oot paljon nuoremman ja kauniimman näköinen kun sun FB-kuvassa, mies sanoi asunnolla. Öö, aha, vastasin. Sanoin miettiväni asuntoa seuraavaan päivään. Illalla inbox alkoi näyttää punaista ykköstä: Oli niin mahtavaa tavata sut, asunnonvälitysfirman setämies siellä. Kerro mistä kaikesta tykkäät Portugalissa. Ja oli siis ihan mielettömän ihanaa tavata sut. Ja tätä jatkui sitten koko illan. 

Vastasin kohteliaasti että kiitos. Ja asuntoon että ei kiitos. Tuli nimittäin vähän creepy-vibat miehestä. 

Seuraavalla viikolla sain lisää viestejä asunnoista, jotka olivat kyllä liian kalliita budjettiini, mutta hän asunnonvälittäjänä voisi alentaa niitä vuokria. 

En vastaillut enää. 

Seuraavalla viikolla liityin toiseen ryhmään, jossa kyselin samaa asiaa. Sain vastaukseksi neljä kaveripyyntöä random-miehiltä, jotka olivat tasoa Welcome to Lisbon. (Ja yhden todella epäilyttävän pyynnön lähettää kopio passistani ja vuoden aikaiset tuloni eriteltynä. Joo, ihan takuulla lähetänkin). 

Sitten eräs mies tarjosi huonetta omasta asunnostaan. Kun minä juuri kirjoitin etsiväni A S U N T O A. 

Olo oli vähän kuin Master of Nonen jaksossa, joka käsittelee juuri tätä paskaa, jota naiset saavat niskaan aivan yllättävissäkin tilanteissa ja varsinkin internetissä. 

 

 

Ja ei vaan tuo jakso vaan myös hiljattain kuultu Madonnan puhe, tälläiset creepy-jutut ja kaikki muu. 

Olen kirjoittanut siitä, miten tykkään Etelä-Eurooppalaisesta flirttailukulttuurista mutta tässähän on vissi ero. Flirttiin kun tarvintaan kaksi ihmistä ja ennenkaikkea tilannetajua. Varsinkin ihmisen, joka on tekemisissä toisten kanssa työasioissa, pitäisi todellakin ymmärtää normaalin käytöksen ja creepyn tyttöystävän metsästyksen ero. Toinen näistä kun ei kuulu työasioihin. 

Tällaisissa tilanteissa on helppo turvautua sanomaan Sori, mutta mulla on poikaystävä, mutten yleensä halua käyttää tuota lainia. Haluan ennemmin osoittaa näille tyypeille, ettei kyseinen käytös ole ok, oli naisella poikaystävä tai ei. Joka kerta tällaisissa tilanteissa ei jaksa alkaa opettaa aikuiselle ihmiselle käytöstapoja, vaikka pitäisikin, ihan joka kerta. Ehkä tässä on uudenvuodenlupaukseni: sanon suoraa mitä mieltä olen, joka kerta kun joudun vastaavanlaiseen tilanteeseen. Silläkin uhalla että minut leimataan ylireagoivaksi tai huumorintajuttomaksi. Ihan sama. 

Paljon on vielä tehtävää tässä maailmassa. Siksi kannattaakin lueskella näitä Lily-siskoja, jotta pysyy kartalla kaikesta mistä pitää olla tietoinen (ja vihainen). Molemmissa näissä kun käsitellään asioita todella fiksulla otteella.

Bluestocking

No Sex and the City. 

 

----

 Future is Female -paita täältä. 

 

----

 

Future IS female!

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

Koska kaikki muutkin tekevät asukuvakollaaseja, oli pakko tehdä kans. Näitä selatessa huomasin jälleen mun asuposeerauksen, joka on lähes aina

tukka silmissä, en katso kameraan. 

Vuosia sitten kun reissasin paljon kuvaavan ystävän kanssa, hänellä oli joka reissusta myös Saara kaivaa laukkua tukka silmillä Nykissä, Pariisissa, Thaimaassa, Köpiksessä ja vaikka missä muualla -otoksia. 

Oma suosikkiasuni näistä on ylimpänä oikella. Niissä kuvissa näytän mielestäni myös parhaalta, vaikka behind the scenes kertookin, että olin eronnut viikko sitten, en pystynyt syömään mitään ja maailma tuntui hirveältä paikalta. Siihen olotilaan tukka silmillä poseeraus sopiikin. Mutta tavoitteena ensi vuodelle: joku uusi tapa olla kuvissa.

 

----

 

Kuvat: Leyla Avsar, Chelse Fuss ja Riikkis Puistola.
Poola Katarynan, Toino Abelin, Gollan ja Matterprintsin tuotteet saatu. 

 

----

 

Going through my outfit photos from last year makes me realize that I basically have one pose:
hair on my face, not looking at the camera. 

 

 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Olin viime keväänä portugalin kurssilla, jossa meidän piti kirjoittaa (portugaliksi tietty) jonku suomalaisen perinneruuan resepti ja valmistusohjeet. No kääk. Päädyin sitten avokadopastaan, jonka ohjetta opettaja tutki hämmentyneen näköisenä. No ehkä tää ois hyvää kesällä, kommentoi lopuksi. 

 

Nyt Amsterdamiin on avattu avokadoravintola, jonka jokaisessa annoksessa on avokadoa. Ainakin tuo avokadoburgeri näyttää hyvältä!
Paikan nimi on The Avocado Show ja se aukeaa helmikuussa. 

 

----

 

New in town in Amsterdam

The Avocado Show 

 

 

 

Share

Pages