Ladataan...
visual diary

 

 

Eräänä tiistai-iltana kävelen kotiin kymmenen maissa, tukka likasena ja jalassa (city)kumpparit. Olo on rähjäinen ja väsynyt, mutta kahden viinilasillisen rentouttama.

LINDA MADMOISELLE,

kailottaa kadulla joku mies niin kovaa kohdallani, että viereisen ravintolan jonokin sen kuulee. Minua alkaa spontaanisti naurattaa ääneen, koska tilanne on niin huvittava.

Toivotan miehelle hyvät yöt ja jatkan matkaani.

Sitten tajuan, ettei kukaan ole aikoihin kehunut minua ollenkaan. Siksi kai jopa tuntemattoman huutelu tuntuu joskus kivalta. (Ei aina, mutta joskus). Flirttaanhan itsekin kahvilanpojalle, joka muotoilee kofeiiniannokseni päälle sydämen.

Kun kirjoittelee graduaan yksin yksiössään, piilossa muulta maailmalta, tipahtaa aika hyvin normiarjesta pois. Kun ei seurustele, ei kukaan jatkuvasti kerro sinun näyttävän ihanalta. Kun ei pese hiuksiaan neljään päivään, alkaakin näyttää siltä, ettei kenenkään pitäisikään sanoa mitään positiivista tästä lookista.

 

 

Sulla on tosi kiva kuvitustyyli, sanoo tosin aiemmin illalla se tyttö, jonka kanssa juon viiniä. Hänellä on portugalilainen blogi, jonne hän haastattelee (muun lisäksi) Lissaboniin muuttaneita ihmisiä.

Sellaisia kuin minä. Niitä ihmisiä, jotka jaksavat ihmetellä appelsiinien maukkautta (tämän joudun selittämään hänelle hyvin tarkasti, koska portugalilainen ei vain käsitä sitä, miten appelsiini voi olla kuivakka ja mauton) ja sitä valoa, joka lankeaa Lissabonin ylle kesäiltoina, siinä tunti ennen auringonlaskua, jolloin koko kaupunki näyttää pastellinväriseltä elokuvalavasteelta.

Ja niitä ihmisiä, jotka pitävät siitä ajatuksesta, ettei kaikki elämässä ole niin kamalan vakavaa. Joskus voi huudahtaa ääneen jotain outoa keskellä katua, joskus taas mykistyä ihan täysin (tästä lisää myöhemmin).

Toisinaan suuttua kaikesta, joskus taas hymyillä kaikille. Kun sellaista se vaan on.

Aika vaihtelevaa. 

 

----

 

I was featured in lovely Cityodes -blog recently.

 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Olen ihminen, jolle tunteista puhuminen on ihan saakelin vaikeaa.

Olen menettänyt ihania miehiä ja naisia elämästäni, koska en ole pystynyt sanomaan tiettyjä asioita. Tiedostan tämän ja yritän jatkuvasti tulla asiassa paremmaksi. Avautuminen nimittäin kannattaa, aika usein.

Se on yksi pääsyy sille, miksi kirjoitan tätä blogiakin. Avautuminen.

Minä olen tätä mieltä, tuuttaan tämän mielipiteen tai tajunnanvirtatekstin nyt tuonne nettiin, jossa sitä lukee suurimmaksi osaksi aivan vieraat ihmiset. Tarkemmin ajateltuna se on todella rohkeaa (ja vähän pelottavaa).

Tämä blogi on minulle tärkeä ja tärkeintä tässä on se vuoropuhelu, jota käyn lukijoiden kanssa. Olen kuullut heiltä, että olen rohkea ja minun kanssa olisi varmasti kiva hengailla. Heti kun muutin Lissaboniin ja aloin kirjoittaa enemmän henkilökohtaisia ajatuksia, aloin saada enemmän lukijoita ja kommentteja.

 

 

No oon nyt varmaan kiinnostava siks kun tein ison elämänmuutoksen, ajattelin.

Sitten sain tämän kommentin:

Rakastan blogiasi. En siksi, että blogistasi olisi tullut entistä kiinnostavampi ja sinusta rohkeampi muuttaessasi toiseen maahan. Rakastin blogiasi yhtä paljon, kun asuit Helsingissä ja kirjoitit pienistä, tärkeistä, hassuista ja ajatuksia herättävistä asioista arjesta. Rakastan blogiasi yhä, sillä (missä oletkin) teet kiinnostavia huomioita tarkailemalla ympäristöä ja asettamalla itsesi alttiiksi, jopa tylsyydelle, mukavuudenhalulle ja epätäydellisyydelle. Lisäksi osaat tuoda ajatuksesi esiin rehellisesti ja liikaa yrittämättä: vähän niinkuin toteamalla ja samalla hieman oivaltaen. Rakastan blogiasi, koska se on lohdullinen ja usein ajattelen tekstejäsi luettuani "kyllä, juuri tuollaista on elämä".

 

Muistan sen ikuisesti. 

 

----

 

Sometimes writing a blog seems really weird and stupid, like having a monolog that no one really cares about. But then you get a comment that makes it worth it. 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

Unohtuiko hankkia heila ystävänpäiväksi? 

 

 

Tässä olisi mistä valita! Eikä tarvitse ostaa sikaa säkissä, näistä taskumiehistä on tarjolla perustiedot: 

 

- Andrew: Andrew is looking for a lady to make him happy. Do you also like chocolate milk, puppies and velcro shoes? Can you pick Andrew up when he falls off his skateboard? (he’s still learning.) Please give Andrew a chance. His shoes may lack laces but his heart is in the right place.
- Claude: He’s a family man and badminton champion. Irons his boxers, secretly likes a good chick flick. 
- Clive: He’s wholesome and earthy. Makes scrambled eggs like no other. Very polite. A reader. Collects pens. Smells faintly of mothballs.
- Craig: Craig cooks a killer spaghetti bolognese and has hairy feet. Very good at hugging. Favours a hunting sock and a goosedown vest.
- David: It’s David the scientist here to be your pal. David’s good with numbers and great at planning, not so good with heights or cheese. Immaculate hair, smooth skin but often farts in public.
- Dominic: If you like spicy foods, he’s your man. He makes a killer picante. He has hair black as the night and owns two cats called Henry and Santiago. Keeps his home clean and his motorcycle shiny. 
- Eric: Graphic designer, bike enthusiast, vegetarian. Combs his beard. Collects vintage armchairs. 

 

 

MsSpanner tekee kaikkea pientä ihanaa, mm. just näitä taskumiehiä: 

If you're lost without a manly man by your side, here's your solution. A pocket manfriend! 

Take him anywhere with you for moral support. Lend him to a friend in need of a bearded companion. All the best bits about a manfriend in a pocket-sized format for portability.

 

Itse en just nyt koe tarvitsevani taskumiestä, mutta jonkun näistä mukeista voisin kyllä ottaa:

 

----

 

Loving everything from MsSpanner,

especially these Pocket men. 

 

 

Share

Pages