Ladataan...
visual diary

 

 

3 naapuruston kissaa, jotka olen meinannut varastaa ja viedä kotiin

100 kämppiksen kanssa läheteltyä viestiä, vaikka olemme olleet viereisissä huoneissa

1 käsittämätön krapula kolmesta viinilasillisesta

1 käsittämätön onnentunne siitä, kun herää krapulassa ja viereissä huoneessa podetaan samaa olotilaa ja sitten voi mennä yhdessä pizzalle

10 koneellista pyykkiä (hiton hikikuukausi)

3 kiusallista kohtaamista erään entisen heilan kanssa. Pysyisi siellä omilla kulmillaan vaan.

YKSI UUSI TIETOKONE!!!!

Lukemattomia päiviä, jolloin tein töitä uudella tietokoneella vanhan pyörittäessä vieressä Frendejä. Ah, kotoisaa!

1 pizzaa ja Sinkkuelämää -tyttöjenilta maanantaina

3 kertaa sama plan: menenpä tekemään töitä yhteen kaukaiseen hiljaiseen kahvilaan ja sinne päästyäni: Olemme sattumoisin juuri tänään suljettu, sori vaan

30 ulkona juotua kahvikupillista

 

 

4 illallista läheisessä hampurilaisravintolassa, jossa yritin tilata tiettyä vegeburgeria ja juuri tänään sitä ei voi tilata

5 kertaa lattioiden moppaamista. Jostain syystä aina kun olen ahdistunut tai kärsimätön, tekee mieli mopata lattioita

3 jättikokoista peikonlehteä, jotka dyykkasin keskiyöllä kadulta. Siis pelkkää lehteä, ei koko kasvia

1 reissu Ikeaan,  jossa olo oli niin kotoisa että olisin voinut jäädä nukkumaan sinne

0 gradun presentointia, jonka piti olla "early September"

1 ovisummerin korjaaja, joka tuli korjaamaan summeria, mutta poistuikin paikalta koska oli soittanut summeria ja kukaan ei ollut avannut

1 suomalainen nainen, joka menetti hermonsa keskimäärin 14 kertaa yhden saakelin ovisummerin takia

1 päivä jolloin ovisummeri vihdoin alkoi toimia ja sitä piti juhlistaa ja yöllä kotiin tulessani ihan huvikseni innosta hihkuen painoin kyseistä nappulaa viisi kertaa. (Onneksi kukaan ei ollut kotona).

 

 

----

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

 

Syksyn tullen huomaa heti, että koti alkaa kiinnostaa enemmän. Kun ei voi ihan koko ajan hengata enää ulkona, alkaa taas houkuttaa omalla sohvalla istuminen teekuppi kädessä. Ja sitten alkaa katsella ympärilleen: Jaa, pitäis olla jotain seinilläkin. 

Kimppakämpässä asumisen paskat puolet: et voi vuorata seiniä täyteen oman makusi mukaan. Tai toki voit, mutta sitten kuukausien päästä kuulet että joku on pahoittanut mielensä siitä, että olet kiinnittänyt vessan oveen pienen kuvan, kysymättä häneltä että onko se hänen mielestään hieno. 

Auts. 

 

 

 

 

Jos asuisin yksin, seiniltäni saattaisi löytyä vaikka tällaisia.

OHKII studio on Brooklynissä sijaitseva pikkubisnes joka tekee mm. näitä ihania julisteita.

 

----

 

Olen saanut palautetta siitä, etten ole esitellyt "uutta" kotiani ollenkaan blogissa. Tämä korjaantuu pian: tulossa nimittäin sisustusaiheinen kotijuttu, ihan omasta olohuoneestani.

 

----

 

Loving these art prints by Brooklyn based OHKII studio.

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

On sellainen tuulinen torstainen alkuilta. Olen ollut poistumatta kotoa koko päivän, tuijottanut näyttöä silmät kipeänä, haikaillut ikkunasta tuijottaen iltapäiväkahvia. Sitten pakkaan kirjan ja takin, kävelen yhdelle lempiaukiolle niiden kanssa.

Mä oonkin tunnin ajoissa, viestitän, haha asun ihan väärässä maassa. Kahvi kylmenee, yritän uppoutua kirjaan, en muista oliko päähenkilö mies vai nainen, joskus on tällaista, ei osaa keskittyä mihinkään…

ONPA KOMEA MIES TUOLLA ja sitä rataa.

Ystävä saapuu joskus puolentoista tunnin päästä. Otetaan viiniä ja puhutaan työasioista. Asiakas sitä, asiakas tätä. Tätä olen kaivannut: töiden jälkeen jonnekin, missä voi kerralla kertoa nopeasti kaiken ja siirtyä sitten muihin aiheisiin. Saada ne alta pois, juuri ennen perjantaita.

Ah, tänään on se gallerioiden yö, muistan yhtäkkiä kun kävelemme kadulla. Mennään sen yhden uuden paikan ohitse, ai tässähän se on. Meillä on ilmaista pizzaa, mies sanoo galleriabaarin edessä.

TAIKASANA: ilmainen pizza.

Aurinko valaisee kaikki kauniin väriset kaakelit ja korjaan äkkiä äskeisen tunnepurkaukseni: No kai mä oon aika onnellinen siitä että asun täällä.

Toinen galleria tarjoilee vain kummallisia pastellivärein maalattuja soittimia. On jo nälkä. Tungemme pieneen tapasbaariin, jossa en juuri koskaan käy. Sitten muistan miksi. Ylihintainen ja oudon mukarento ja sitten kireä henkilökunta. Ääh, tahdon kotiin, ajattelen katsoessani vessan peilistä kasvojani. Olen pukeutunut tämänhetkiseen suosikkiasuuni, liian isoon poltetun oranssin väriseen silkkipaitaan ja ainakin kaksitoista vuotta vanhaan mustavalkoiseen printtihameeseen. En pidä hiuksiani juuri koskaan kiinni, mutta nyt turvallinen niskaan sutaistu nuttura näyttää sopivammalta kuin vapaana laineilevat hiukset.

 

 

No ehkä me mennään vielä jonnekin, ajattelen ystävääni, joka haluaa ehkä nähdä tänään kaikkia kivoja paikkoja. Kolmannessa galleriassa on jänniä teoksia ja sellaista viiniä jonka pohjalla on sakkaa.

Yhtäkkiä tunnin päästä seison jälleen kerran suosikkikeikkapaikkani keskilattialla ja mietin kuinka sata kertaa olen kirjoittanut Tavastian keskilattialla seisomisesta ja diskovaloista ja ties keistä miehistä. Seison nyt siellä varmaan tunnin katsomassa erästä esitystä, joka on niin kaunis että alkaisi itkettää vähän ellen keskittyisi samalla myös muistelemaan kuka tuoksuikaan ihan samalle kun täällä tilassa. Hiton tuoksumuisti, vaivaat minua säännöllisin väliajoin niin paljon.

Yhtäkkiä paikannan tuoksun erääseen tämän vuoden helmikuussa tapaamaani ihmiseen. Siihen ystävänpäivän iltaan ja yöhön ja kaikkiin niihin kertoihin kun palasin kotiin ja vaatteissani oli se sama tuoksu. Etsin katseellani miestä yleisön joukosta mutten onneksi löydä. En haluaisikaan tänään tavata

kaikkia niitä muistoja.

Keikkapaikan ovella on tuttu joka päästää sisään poskisuudelman hinnalla. Yks kaks, kuka laskee, hän sanoo ja muistan ne iltapäivät yliopiston kahvilassa kun opeteltiin sitä taitoa, että voi juoda kolme vahvaa espressoa päivän aikana ja sitten nukkuakin vielä seuraavan kahdenkymmenenneljän tunnin sisällä. Tai minä opettelin, muilta se sujui jo.

Yhtäkkiä tajuntaani alkaa piirtyä sellainen tosiasia, että olen asunut tässä kaupungissa aika tosi kauan. On muistoja, hyviä ja ihan kamalia, entisiä kotikulmia, ihmisiä jotka jäivät, lähtivät tai jäivät pois vaan elämästä yhtäkkiä. Sitä kun käy koko ajan.

Siksi poskipussaan uudelleen tuplasti poislähtiessä. Olen oppinut viimeaikoina olevani liian helposti irtipäästävä ja asioita selvittämättä jättävä.

Ja siksi toisinaan yksinäinen.

Tänä syksynä aion oppia uusia asioita. Itsestäni ja tavoista joilla käyttäydyn.

 

----

 

 

Share

Pages