Ladataan...
visual diary

 

Olen miettinyt tätä postausta kauan. Lähinnä siksi, että olen tässä viimeisen puolentoista vuoden aikana toivonut useaan otteeseen että
Oispa joku kertonut!

Tässä siis kootut ohjeeni sinulle, joka suunnittelet tai jo toteutat ulkomaille muuttamista.

 

 

- Älä ota mukaan niitä vaatteita joita et Suomessa koskaan käyttänyt. Ehkä ulkomailla oon räväkästi pukeutuva, vaikken Suomessa ollutkaan. Et ole.

- Jos haluat päästä helpolla, hanki heti poikaystävä. Kulttuurit saattavt törmätä vähän yhteen, mutta ainakin sinulla on olkapää jota vasten itkeä kaikkea. Niin läheisiä ystäviä kun tuskin saat heti ensimmäisinä kuukausina hankittua.

- Vuokraa asunto sellaiselta alueelta, joka tuntuu turvalliselta. Valitse mielummin turvallisen tuntoinen alue kun unelmien koti. Mikään ei ole epämukavampaa uudessa vieraassa kapungissa kun kulkea ns. pelko persiissä.

- Asunnon voi vuokrata myös väliaikaisesti, mutta jatkuvasta muuttamisesta tulee todella epäkotoisa ja irrallinen olo. 

- Käytä taksia tai uberia aina kun tuntuu siltä, että juuri nyt ei kannata kävellä.

- Hanki ennen ulkomaille muuttoa kaikki tarpeellinen jota tiedät tarvitsevasi: passin voi uusia ulkomaillakin, mutta se on hankalaa. Myös kaikkien erinäisten pikkuasioiden hankkiminen on vieraassa maassa hankalampaa, koska et tiedä mistä niitä saa. (Clas Ohlsonia on ikävä lähes joka viikko).

- Ota liioitellun paljon (reseptilääkkeiden lisäksi) sellaisia muita apteekkituotteita joita yleensä käytät (sinkkitabletit, alapäänhoitotuotteet, flunssalääkkeet jne). Niitä on kivempi kaivaa matkalaukusta, kun lähteä metsästämään puolikuntoisena puutteellisella kielitaidolla.

 - Ota mukaan omat pussilakanat ja naamapyyhe. 

 

 

- Selvitä samantien lähin terveyskeskus, päivytys ja niiden aukioloajat.

- Älä ole liian nirso: luultavasti tulet aluksi hengailemaan ihmisten kanssa, joista ei loppujen lopuksi tulekaan sydänystäviäsi, mutta ei se mitään. On kuitenkin hyvä alkaa haalimaan ystäväpiiriä saman tien, sillä ulkomailla on ihan samat ongelmat kuin muuallakin. Ystävät saattavat muuttaa, alkaa seurustelemaan ja linnoittautua kotiin tai sitten suhteet voivat muuten vain väljähtää.

- Liity Facebook-ryhmiin, joissa on muita samassa tilanteessa olevia. Yleensä joka maalla ja isoimmilla kaupungeilla on joko omat Suomalaiset xx-maassa tai xx maan International friends –ryhmät. Niissä on helppoa kysyä kaikki ne tyhmimmätkin kysymykset.

- Hoida paperiasiat heti, äläkä vasta sillä hirveällä stressiviikolla kun tarvitset jotain saakelin numerotunnusta asap. Selvitä missä voit skannata tai ottaa kopioita tarvittaessa. Muista että aika moni maa Euroopassakaan ei ole Suomen tasoinen tietotekniikkayhteiskunta. Portugalissa käytetään vielä esimerkiksi todella paljon käsin täytettäviä lomakkeita, jotka liikkeen henkilökunta sitten naputtelee koneelle. Faksikaan ei ole täysin kadonnut esine.  

- Etsi oma turvapaikkasi. Esimerkiksi sellainen kahvila, jonne voi aina paeta silloin kun uusi maa murjoo päähän.

- Varaudu nettiin joka toimii aika usein, ei kuitenkaan aina. Myöskään rajaton 3g ei ole kaikissa maissa ihan perusjuttu.

- Sovi skypetreffejä, myös sellaisten tyyppien kanssa joiden kanssa et ehkä ole pitänyt niin hirveästi yhteyttä. Oman kielen puhuminen palauttaa omalla kohdallani ainakin aika tehokkaasti hymyn naamalle.

 

 

- Tutustu ihmiseen jolla on auto. Tulet tarvitsemaan sitä aika varmasti. 

- Olet vieraassa maassa, nyt on mahis olla vähän erilainen kun yleensä. Jos kuitenkin tunnet olevasi ihan sama tyyppi kuin kotimaassakin, älä huoli. Sekin on ihan ok. 

- Pidä päiväkirjaa. Asioiden purkaminen tekee hyvää nyt (ja niiden muisteleminen tekee hyvää myöhemmin). 

- Muista että on todella normaalia elää ihan järkyttävää tunteiden vuoristorataa:
RAKASTAA tai VIHATA uutta maata vaihtelevasti suunnilleen joka toinen päivä. Ulkomaille muuttaminen on yksi suurimmista muutoksista, mitä ihminen voi järkätä itselleen.

Sen ei kuulukaan olla helppoa, silloinhan sitä tekisivät kaikki vaan.

 

----

 

My tips for someone moving abroad: 

take your own sheets with you, keep a diary, get a boyfriend.
And be prepared for the fact that is a one hell of a emotional rollacoaster.

 

 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

Lissabonissa on menossa oudot tammikuusäät.

Toissapäivänä oli kammottavan kylmä. Käytin hanskoja, pitkää takkia ja olin aivan syväjäätyneenä. Kylmä ja kosteus kun menee aivan luihin ja ytimiin. Sitten eilen lähdin kaupungille asioita hoitamaan villapaidassa, nahkatakissa ja huivissa ja keskustaan asti päästyäni oli pitänyt jo riisua huivi ja villapaitakin. Ja silti oli hiki.

(No olin myös aika raivoissani metsästettyäni erinäisiä juttuja ympäri kaupunkia, eli sekin lämmitti). 

 

 

Parissa vaatekaupassa pyörähtäessä tuli sitten mieleeni, että jaahas, miltäs sitä näyttäis sit ensi keväänä. Luultavasti ihan samalta kuin viime keväänäkin, niissä samoissa rytkyissä, mutta jos vois ostaa mitä vaan...

 

 

Juuri nyt kiinnostaa: 

- Punaisen ja sinisen yhdistäminen. Näyttää ihanalta.

- Harmaa perusmekko.

- Ruskea väri ekaa kertaa ehkä ikinä.

 

 

Ei kiinnosta enää:

- Culottes-housut. Olen siirtynyt jo takaisin pillifarkkuihin. Ei ollu mun juttu. 

- Talvi.

 

 

Nämä vaatteet on suosikkimerkkini Nanushkan välimallistosta. 

 

----

 

 

Loving these looks by Nanushka.

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Kun kerroin viime syksynä portugalilaisella kaverilleni
suunnittelevani visua tapahtumalle, jonka periaatteena on tuoda koko perheet ravintoloihin lapsineen kaikkineen, hän katsoi minua vähän kysyvästi. 

Niin miksi se on erillinen tapahtuma, eikö Suomessa lapsiperheet muuten käy ulkona syömässä?

No kai ne käy, mutta siinä on silti ongelmia. Lapsia pidetään liian meluisina ja häiritsevinä ja sitten muut tuijottaa paheksuvasti jos sun vauva huutaa, yritin siinä sitten selventää parhaani mukaan (vaikken aiheesta oikeastaan juuri tiedäkään). 

 

 

Perheet safkaa -tapahtuma on siis nyt tammikuussa, tarkemmin ottaen 21.1. Ajatuksena on tämä:

Ruoka yhdistää ihmisiä, mutta ulkona syöminen on haastavaa lapsiperheille. Osasyy on asenteissa. Suomi näyttäytyy tällä hetkellä yhteiskuntana, jossa perheet ja lapset loistavat poissaolollaan ravintolakulttuurista.

Muutetaan tämä, sillä hyvä ruoka kuuluu kaikille!

 

Kun tein kuvitusta tapahtumaan, kysyin asiakkaalta luonnoksia lähetettyäni: niin saako siellä olla viinilasi? Pitää olla, oli vastaus. (ja lopullisesta julisteesta sen voikin bongata). 

Olen samaa mieltä. Vaikken lasta omistakaan, sanoisin silti että sellaisen kanssa ravintolassa ollessaan saa silti juoda lasin viiniä. Lissabonissa ravintoloissa näkyy usein koko perhe, oikeastaan koko suku. Lapset ovat mukana elämässä aika helpon näköisesti: kesäisin ne hilluvat puistoissa vanhempien kanssa puoleen yöhön asti. Ravintoloissakaan ei huomaa sellaista kyräilyä, jos jonkun vauva nyt sattuu kiljumaan. Amerikkalainen ystäväni kysyi minulta hetki sitten Onko kaikkialla Euroopassa tää et raskaana olevat ja lapsien kanssa kaupassa asioivat saavat etuilla kassajonossa? No ei todellakaan, mutta täällä sitä toisinaan näkee. 

Ainoa asia mitä ihmettelen täällä, on se, miten noita ylämäkiä muka pystyy tarpomaan vaunujen kanssa. No siksi kai kaikilla onkin auto. 

 

----

 

I illustrated some posters for an event in Helsinki. 

 

 

Share

Pages