Ladataan...
visual diary

 

 

Usein kun kirjoitan Lissabonista, on hankala valita kategoriaa postaukselle. Mieli sanoo koti, oikeampi olisi kai matkat. 

Törmäsin tällä viikolla tähän Designboom nettisivuston juttuun, jossa esitellään Lissabonilaisten kauppojen ihania julkisivuja. Osa oli ihan tuttuja, osa näytti vierailta. Mutta kaikki: no niin kauniita. 

 

 

Kuluneella viikolla olen ihastellut suosikkikaupunkiani muutenkin erityisen paljon:
jouluvalaistuksessa se on nimittäin jotenkin entistä kauniimpi ja ihanan tunnelmallinen. 

Tsekkaa koko stoori täältä, sisältää ihanan fiilistelyvideon. 

 

 

----

 

Loving this series of beautiful storefronts from Lisbon. 

Check out the full story here

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

En ole koskaan kirjoittanut yhtään mitään siitä, kuinka blogata hyvin. Nyt siis lähdenkin suoraa toiselle levelille: kuinka blogata PAREMMIN.

 

1. Kaikki osaavat ottaa hyviä kuvia. Oman kuvatyylin kehittäminen voi olla vartin juttu: kas päätän että mun blogissa on aina mustavalkokuvia, aina vaan kollaaseja tai kuvia jotka on otettu ylhäältä alas. Varo kuitenkin liian tiukkaa rajausta, se alkaa vaan kyllästyttää. Itse päätin jossain vaiheessa että kuvaan blogini kuvat vaan puhelimella. Aika kun ei riitä juuri nyt muuhun.

 Käytä aiheeseen liittyviä kuvia, muuten lukijalle jää outo olo (tai ainakin itse olen vahvasti tätä mieltä). Postaus, jossa kerrotaan vaikeista päätöksistä elämässä ja kuvituksena on bloggaaja bikineissä rannalla, jää vähän sellainen olo et HÄH. Olen ollut töissä mainostoimistoissa ja lehdessä: molemmista on iskostunut päähän ikuisiksi ajoiksi se, että kuvan ja tekstin on oltava yhteydessä toisiinsa, mutta se voi olla myös luovasti tehty: jos bloggaat vaikka kahvista, kuvassa ei tarvitse olla ylhäältä kuvattuja kahvikuppeja sanomalehden päällä, kuva voi olla myös naamasi ennen kahvikupillista.

2. Pitää olla kiinnostava elämä, jotta voi kirjoittaa hyviä juttuja. Ihan potaskaa muuten. Olen kirjoittanut tykätyimmät blogitekstini mm. koirankakasta, ovessa riippuvista alushousuista ja siitä, miten olen istunut yksin rannassa kahvilla. Tyhjästäkin voi kirjoittaa, on vain opeteltava havainnoimaan ympäristöä uusin tavoin. Tiedän, että se on helpompaa kun muuttaa uuteen maahan, mutta väitän että se on ihan mahdollista muuallakin.

3. Ole kiinnostava ja vähän erilainen. Jos kaikki tekevät marraskuussa Näin selviät marraskuusta –postauksen, jonka sisältö on liiku, laiskottele ja juo glögiä, ei maailma ehkä tarvi enää sun versiota siitä. Tee toisenlainen, vaikka huumoripostaus siitä, miten Suomen marraskuun pitäisi olla pakollinen kokemus kaikille ihmisille ympäri maailman. (Itse haluaisin sen pakolliseksi varsinkin turhasta valittaville portugalilaisille).

4. Kirjoita hyvin. Käytä hetki aikaa siihen, että tsekkaat yhdys sanat ja muut tärkeät kieli oppi asiat. Täydellistä eikä kirjakieltä tekstin ei tarvitse olla, mutta paljon virheitä sisältävästä tekstistä tulee sellainen olo, että onko kirjoittajalla ihan kaikki kotona. Ikävä kyllä. Älä myöskään käytä huutomerkkejä liikaa. Kun menin mainosalalle töihin kaksikymmentäviisivuotiaana, sain vanhemmalta copywriterilta hyvän neuvon: huutomerkkiä kannattaa käyttää noin kerran vuodessa, muuten se menettää tehonsa!!!!!!!!

 

 

5. Avaudu. Jos et anna itsestäsi mitään, ei juuri ketään kiinnosta lukeakaan juttujasi. Laita itsesi peliin, kerro mielipiteitä ja tunteita, tartu vähän hankaliinkin aiheisiin välillä. Itse en ainakaan jaksa lukea esimerkiksi blogeja, joissa kaikki on aina vaan valoisaa ja ihanaa.

6. Säännöllinen postaustahti. Blogi, jossa on jotain kerran kuussa ja selitys: Voi murut mulla on ollut nyt niin kiire koska sitä ja tätä, ei ehkä jaksa kiinnostaa lukijoita kovin pitkään. Pidä postaustahti samanlaisena, jos haluat pitää lukijamäärät samoina.

7. Älä matki muita, löydä oma juttusi. Maailmassa on aika hiton monta blogia, joita ei erottaisi toisistaan jos kuvat ja tekstit sekotettaisiin keskenään. Lue muiden blogeja ja poimi ideoita, mutta älä matki liikaa. Epäaitous paistaa aina läpi.

8. Rönsyile aiheiden kanssa. Blogin ei tarvitse keskittyä vaan yhteen asiaan. Se voi keskittyä vaikka ihan kaikkeen. Pidä kuitenkin kiinni jonkinlaisesta jatkuvuudesta. Lukijaa voi hämmentää se, jos yleensä postaat aina vaan ruokaohjeita ja sitten yhtäkkiä lyöt tiskiin tekstin siitä, miten tutkit työksesi selvittämättömiä murhia. Toisaalta: yllättävyys on usein hyvä juttu.

9. Vastaa kommentteihin. Se on nimittäin aika oleellinen osa tätä hommaa. Bloggaaja, joka ei vastaa kommentteihin on vähän sama kuin tyyppi, joka aloittaa illallispöydässä keskustelun ja pakenee sitten minuutin päästä vessaan piiloon eikä ikinä palaa. Paskaa tulee niskaan jokaiselle joskus siellä kommenttiboksissa, mutta aikuisiahan tässä ollaan, eli eiköhän siitä selvitä. 

 

+ Usein kun mietin postausaiheita, saatan miettiä sitä, että jos olisin hakemassa vaikkapa uutta työpaikkaa, olisiko blogi minulle enemmän eduksi vai haitaksi. Tai ala-asten opettajaani, jolla oli minua kohtaan suuret odotukset. Jos hän lukisi blogiani nyt, ajattelisiko hän: Voi apua, mitä tolle tapahtui vai ennemminkin että Kas, ihan tolkun ihminen tuo vaikuttaa olevan edelleenkin. Siksi täältä et tule löytämään puolituntista laukkuesittelyvideota etkä ohjeita siitä, kuinka kieltäytyä kaikista herkuista ja syödä vain baby-porkkanoita. 

Toisaalta: joskus mietin sitä, olisiko minulla hurjasti enemmän lukijoita, jos olisi vähän vähemmän tolkun ihminen. Tätä asiaa pitääkin pohtia joskus kokonaisen postauksen verran. Omasta mielestäni joidenkin blogien suosio on ihan täysin mysteeri nimittäin. 

 

----

 

Mitä muita hyviä ohjeita voisi vielä olla? Antakaa lisää!

 

----

 

How to blog better? In my opinion: be a bit different, pay attention to grammar, don´t copy others and always answer comments.

Quite simple. 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Jotenkin vähän outo olo, ajattelen. Mutta toisaalta, sitten on kuitenkin kiva istua keskiviikkoiltana baaritiskillä drinkin kanssa ja odottaa komeaa miestä. Esimerkiksi kivempi kun istua kotona rikkinäisissä legginsseissä ja odottaa teeveden kiehumista. 

Se tulee ja näyttää jotenkin erityisen hyvältä talvitakissaan. Yleinen mielipiteeni: näytän itse kesäisin paremmalta kun talviaikaan, mutta suurin osa miehistä näyttää takkikautena paremmalta. Ja mistähän tämä kertoo? En osaa päätellä.

On aluksi vähän vaikeaa, joskus on niitä päiviä kun ei osaa puhua mitään kieltä. Sanon väliin suomeksi, joo, niin, joo. Juon portotoniccini nopeasti, se tilaa viiniä. Halusin itse tulla tähän ravintolaan, mutta olisi pitänyt valita joku muu, tai ihan kiva tämä on muttei mikään maailman ihmeellisin. 

Seuraavana päivänä jomottaa päätä. Hemmetin gradu, kirjoita itse itsesi, kuvitustyöt, piirtykää ihan itseksenne,

minä menen ulos, ajattelen ja kiskon takin päälle. En saa tehtyä mitään, on jo ilta, ei ole kyse vaan siitä kirjoitelmasta, vaan ihan kaikesta tänään.

Ahdistaa vähän, ennen kaikkea vaan ärsyttää.

Kävelen pitkin katuja, on ihan pimeää. Siltä yhdeltä kadulta on kaikki valot pois, koska joka toinen talo näyttää olevan remontissa. Kävelen pimeässä ja mietin sitä miestä joka sanoi, että ei ne naisia kehtaa ryöstää, kävele ihan rauhassa vaan missä vaan täällä. Ja sitä iltaa kun oltiin illallisella ja oli niin sairaan kuuma, ettei voinut kun nauraa naamasta valuvalle hielle ja sitten nauraessa tuli entistä kuumempi ja oli pakko mennä kadulle viinin kanssa viilentymään, eikä sekään auttanut yhtään.

Ja kuinka sitten en halunnutkaan olla sen tyttöystävä, vaikka hetken kuvittelin haluavani, koska oli ihanaa kun oli joku, joka aina halusi tehdä kaikkea joka ilta. Oli viiniä ja auto jolla ajaa rannalle ja kauniisti pilkottuja vesimelonisiivuja jälkiruuaksi.

Ja sellainen riita, jonka jälkeen ei enää kiinnostanut mikään noista edellä mainituista eikä puhelimeen vastaaminen.

Aiemmin samana päivänä löydän vihdoin ihanan asunnon, johon haluaisin muuttaa, mutta kukaan ei tietysti vastaa puhelimeen kun soitan siitä. Ei yllätä.

 

 

Keskusta on koristeltu jouluvaloin, joista kaikkien jouluun liittyvyyttä en ihan ymmärrä. Kyllähän täällä vettä sataa, mutta sateenvarjon malliset jouluvalot, hmm. Oiskohan Tigerissa glögiä, mietin yhtäkkisessä jouluinnostuksessani. Ei ole, kävelen ulos mukanani appelsiinilta tuoksuva käsisaippua ja pussi prezeleitä. Lissabonissa tuoksuu lähes aina appelsiineilta muutenkin, ne ovat vastustamattoman ihania ja tuoreita eivätkä maksa juuri mitään. Yhtäkkiä tajuan että tulen horisemaan noista täydellisistä tuoreista appelsiineistä todennäköisesti loppuelämäni Suomessa.

Nyt jos sataisi kaatamalla ja kastuisin kokonaan, se olisi niin tähän hetkeen sopivaa, ajattelen kiukuspäissäni siellä pimeillä kujilla.

Kotona yritän katsoa leffaa, josta Netflix minulle sanoi: saattaisit pitää tästä. Sitten vartin päästä puhisen kiukkuisena: Tällasestäkö sä luulet et mää tykkään! ETKÖ TUNNE MUA YHTÄÄN, vieläkään?

On kai paras mennä nukkumaan. 

 

----

 

Se (minusta) ihan kiva ravintola on kaikkien muiden hehkuttama Bairro do Avillez.

 

----

 

Netflix, we spend so much time together and still you don´t know me at all. 

 

 

 

Share

Pages