Ladataan...
visual diary



 

 

 

Mutta kuinka kauan aiot nyt sitten olla Lissabonissa vielä, minulta on kysytty monta kertaa viime kuukausina. Ihan ikuisesti vai nyt vaan vähän aikaa?

Olen vastannut etten yhtään tiedä. On päiviä, jolloin ajattelen että ihan takuulla ikuisesti, en enää näe itseäni mitenkään asumassa Suomessa. Sitten päiviä, jolloin kaipaan asioita ja ihmisiä, ennenkaikkea ihmisiä niin paljon että en usko pystyväni enää kauaa olemaan poissa sieltä. 

Mutta onneksi on lentokoneet ja joskus jopa lentotarjoukset, puhelin, skype ja niin edelleen. 

Entä ura? Entä eläke? Entä se, että sun cv:ssä tulee olemaan kolo, sellainen aukko jonka aikana sulla ei ole ollut työpaikkaa? 

Jaa, olen vastannut. 

Juuri nyt en ole aikonut uhrata ajatustakaan eläkkeeseen, tai siis siihen että sitä ei kerry nyt samallalailla kun päivätyössä ollessa. Enkä siihen, kiinnostaako ketään se, että olin freelancerina pari kuukautta, vuoden, viisi vuotta tai kenties ikuisesti. 

Maanantaiaamut, jolloin teen töitä omassa sängyssä tai keskiviikkoiltapäivät, jolloin ei ole yhtään työsähköpostia ja voi mennä ulos ja juoda viiniä auringonpaisteessa tai sunnuntai-illat, jolloin voi innostua jostain työasiasta niin paljon että valvoo neljään asti. 

Niitä minä olen lähinnä nyt miettinyt. 

Minua ei enää pelota monikaan asia. Se on ollut iso muutos 

Oikeastaan kaikki mitä olin pelännyt viime vuosina, on jo tapahtunut. Muutin ulkomaille ja oli ihan kamalaa, olin tosi yksinäinen, vietin joulun ja uudenvuodenaaton yksin rumassa yksiössä, särjin sydämeni, sairastuin homeallergiaan, riitelin ja menetin ystäviä, muutin asumaan ihmisen kanssa jonka olin tuntenut puolitoista kuukautta tietämättä miten homma toimisi. Ja sitten irtisanouduin unelmieni työpaikasta vaikken yhtään tiennyt miten kustantaisin elämäni jatkossa…

Done, done and done.

Olen päättänyt luopua sellaisesta turhasta stressaamisesta. Elää omannäköistäni elämää peilaamatta sitä muiden valintoihin. 

No toki peilaan joskus edelleen, mutta olen tietoisesti yrittänyt opetella sanomaan itselleni: tämä asia ei ole sinulta pois. Haluatko varmasti sitä, mitä kadehdit muilta? Entä oma elämäsi, mieti millaiselta se näyttää muiden silmissä?

(Ja sitten tajuaa aika hyvin sen, että kukaan ei tiedä millaista kenenkään toisen elämä on, ihan oikeasti). 

Olen ajatellut viime aikoina paljon sitä, että tämä on nyt tällainen ajanjakso, joka kestää niin kauan kun kestää. Elän juuri nyt tosi omannäköistäni elämää, omilla ehdoillani. En varmasti pysty tekemään tätä loputtomiin, ehkä en haluakaan. Ehkä kuukauden tai vuoden päästä haluan tehdä jotain ihan muuta. 

Se on ihan ok. Tai siis enemmänkin kuin ihan ok

Oikeastaan on ihana olla aikuinen, jolla ei ole kaikki vielä mietittynä valmiiksi. Pysyy sillälailla hyvin liikkeessä ja valppaana. 

Viimeisen vuoden aikana olen entistä kirkkaammin tajunnut myös sen, että tässä elämässä ei ole rajattomasti aikaa. On ajateltava fiksusti: toimeen pitää tulla omillaan, mutta myös sitä, mitä asioita haluan ajatella sitten kun elämä vilisee silmien ohitse kuoleman hetkellä. Sitä että olin rohkea vai sitä, että tein kaiken aina ihan niinkuin muutkin. 

Halusin pitkään sitä, että kaikki muuttuisi niin että mikään ei muutu. Se ei kuitenkaan ole mahdollista. Pitää uskaltaa, sillä tavalla saa muutosta aikaan. 

 

 

 

 

 

 

----

Sain heppapaidan Brave Enough to Ride -projektin mallistosta. BETR on Ulkoasiainministeriön ja This is Finlandin yhteistyöprojekti, joka haluaa tuoda esille keppihevosharrastajien rohkeutta harrastaa lajia, jolle ehkä naureskellaan sen outouden vuoksi. Oman tiensä kulkemista ja rohkeutta tehdä sitä mitä huvittaa - sellaisia asioita ajan mieluusti. 

Kamppiksessa on mukana kotimaisia muotialan huippunimiä: Uhana Design, R-Collection, IvanaHelsinki, .TEBIAN, Liisa Riski ja WWOOLLFF. Jokaisesta tuotteesta menee pieni summa keppihevosyhteisölle.

Sain Ivana Helsingin heppapaidan bloginäkyvyyttä vastaan. 

 

----

 

(Minulla oli tarkka visio näistä kuvista. Minulla on aina visio kaikista kuvista, olenhan (entinen) art director. Näytät paremmalta livenä kuin kuvissa, on ehkä kohteliaisuus joillekkin, AD:lle se on loukkaus. Aina. Mulla oli visiona eräs kuvauspaikka, johon tämä paita olisi mätsännyt täydellisesti. Mutta sitten tuli flunssa, punainen nenä, sitten parantuminen ja kuvaajan yllärireissu ulkomaille. 

Sitten dedis ja self-timer). 

Joskus näinkin. Ei se maailma varmaan siihen kaadu. 

 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Kun tein töitä mainostoimistossa ja lehdessä, kuvapankkien selaaminen oli tuttua hommaa. Ja kuvapankkikuvien hullu maailma, esimerkiksi jo kauan sitten bongattu ilmiö Woman Laughing Alone With Salad. 

Hetki sitten Mike Rugnetta huomasi oudon ilmiön kokkauskuvissa joita oli laajalti lehdissä ja mainoksissa. Miksi ihmeessä niissä on lähes aina nainen, joka kokkaa ja samalla mies

selän takana apulaisena?

 

Twitter tietysti villiintyi ja kuvia löytyi vaikka kuinka. 

Ja sitten myös termi:

 

Ensin tämä Bustle:n juttu nauratti, mutta sitten alkoi ärsyttää tällainen kuvamaailma, joka on niin yleinen ettei sitä edes tajua ajatella. 

Paljon on maailmassa vielä tehtävää, kuvien valinnasta alkaen. 

 

----

 

Kuvankaappaukset: Bustle, Twitter

 

----

 

There´s a new thing: MANCUTTING. 

Read the story from Bustle.

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

 

Joka ALKUKEVÄT (eli keskitalvi) innostun yhtälailla kasveista.

Haluan ostaa kukkia joka viikko ja lisäksi uusia viherkasveja, koska valoa on koko ajan vaan enemmän ja ne näyttävät kasvavan hurjalla vauhdilla. Suosikkipuuhaani aamuisin onkin vaellella olohuoneessa ja tutkia ikkunalaudoilla olevien kasvien kehitystä. Jaa täältä tulee taas uutta kasvustoa, mitäs tolle kuulukaan. 

 

Kreetta Järvenpää on lahjakas valokuvaaja ja myös innokas kukkaihminen. Kreetta on järkännyt myös upeita kukkatyöpajoja ja nyt viimeiseksi näyttelyn, jossa nämäkin kukka-aiheiset upeat valokuvat ovat esillä. Kyse ei ole vaan kauniista kukkamuotokuvista, vaan taustalla on vakavampi aihe:  moni-ilmeiset ahdistuneisuushäiriöt.

 

 

Näyttely on nimeltään I SEE COLOR ja se on esillä

Mattsson & Mattsson työhuone/galleriassa osoitteessa Luotsikatu 8, Katajanokalla Helsingissä. 

 

Kannattaa seurata Kreetan FB-sivua, jossa hän ilmoittelee myös kukkatyöpajojen ajankohtia. 

----

 

If you´re in Helsinki, go see this exhibition by photographer Kreetta Järvenpää,

Mattsson & Mattsson gallery at Luotsikatu 8, Helsinki. 

 

 

 

Share

Pages