Ladataan...
visual diary

 

 

Tasan kaksi vuotta sitten olin PANIIKISSA.

Muuttaisin Lissaboniin ihan kohta, ensi yönä. Kaikki omaisuus oli vinttikomerossa sekä matkalaukussa ja rinkassa. Yöllä pitäisi ottaa taksi kentälle, kissan kuljetusboksi kainalossa.

(Tätä hämmästellään täällä JOKA kerta kun asiasta mainitsen. Muutit pois maasta ja menit TAKSILLA kentälle? Eikö kukaan vienyt sua? KUKAAN SUN YSTÄVÄ?!? En ollut oikeastaan koskaan itse juurikaan hämmästellyt asiaa noin, mutta nythän se kuulostaa aika kamalan kylmältä).

Mutta niin hämmästeltävät asiat muuttuvat. Nykyisin hämmästelen miehiä, jotka eivät avaa ovia,
tai ihmisiä jotka kättelevät tavatessa.

Lissaboniin saapumispäivän muistan kuin eilisen. Tai paremminkin, eilisestä perustylsästä keskiviikkopäivästä kun en kaikkea muista. Tuosta kahden vuoden takaisesta päivästä taas muistan kaiken:

 

 

Jakarandojen tuoksun kotikadulla.
Sen maiseman, mikä levittäytyi pienestä ylimmän kerroksen ikkunasta, kun kiipesi istumaan ulkoikkunalaudalle.
Kahden euron lambruscon maun, jolla päätin skoolata itselleni samaisella ikkunalaudalla.
Sen hetken kun sängyn alle piiloutunut kissani tuli sieltä pois, söi ja kehräsi sängyllä.

Ja sitten sen surun siitä, että täällä nyt olen, kaukana poissa, kaikki muuttuu, elämä on eri…

Ja sen tunteen: APUA, ASUN TÄÄLLÄ. Tässä haaveideni pastellikaupungissa, jossa on jo kesäkuussa hiostava helle, tuoreita mansikoita ja

ihan kaikki vierasta ja vähän pelottavaa.

Apua, mitä kaikesta tulee?

Kahta Lissabonissa viettämääni vuotta ovat varjostaneet asunto-ongelmat, homeoireilu, päättyneet ystävyyssuhteet (vieläpä monikossa), ongelmat koulun kanssa…

 

 

Mutta silti päällimmäisiksi muistoiksi on jäänyt jotain ihan muuta.

Sen, minkä olen kirjoittanut sata kertaa ja tulen kirjoittamaan vielä useita kertoja (toivottavasti joskus muussakin muodossa kuin blogitekstinä):

Uskallus.

On niin helppoa valittaa siitä, että kaikki on aina samaa. Vaatii ihan järjettömän määrän uskallusta (ja pelkoa), säätämistä, sumplimista, tuskaa, ikävää ja päättäväisyyttä (sekä rahaa) muuttaa elämäänsä rajulla otteella.

Tule olemaan myös ihan kamalaa, paskaa, itkettävää ja vaikeinta koskaan.

Mutta sitten myös niin paljon muuta.

 

Ihanaa vuosipäivää suosikkikaupunkini Lissabon!

 

----

 

Today is my 2 year annversary with Lisbon.

Share

Ladataan...
visual diary

 

Vihasin pitkään sinistä. Tuota outoa ja minulle niin epäluontevaa väriä. Kunnes joskus sitten ostin kirkkaansinisen paidan ja sain kuulla: ooh, toi väri sopii sulle hyvin.

Nykyisin se on yksi suosikkivärini. Huomaan haalivani ympärilleni sinistä varsinkin kesäisin.

 

Tämän hetkiset sinisuosikit tulee tässä:

- Jakarandasesonki on enemmän violetti kuin sininen, mutta tuo talo on yksi Lissaboni kauneimmista. Kuljen sen ohitse joka kerta mennessäni yliopistolle ja ajattelen: joskus vielä haluan asua tuossa (tai maalata seinät samalla sävyllä).

- Olen kuullut viime aikoina monta kertaa saman lauseen: Sun iho näyttää tosi hyvältä. Kuvittelin sen johtuvan pienestä päivetyksestä, mutta oikea syy taitaa olla tämän pullon korkkaaminen. Skincoden Cellular Power Concentrate tehoseerumi* on parasta mitä iholleni on hetkeen tapahtunut. Ihoni on nimittäin jatkuvasti tehokosteutuksen tarpeessa, vaikka voiteita käytänkin. Tästä pullosta sivelen extratehoa kolmisen kertaa viikossa.

- Salmiakkia ja lakuja on suomalaisella kokoajan (sisäänrakennettu) ikävä. Lissabonin Tigerista saa aina silloin tällöin näitä ja salmiakkia, mutta ei läheskään joka kerta. Ihania on.

- Onnistuin homehduttamaan Nord-T:lta saamani teen ja ystävällinen asiakaspalvelu lähetti minulle uuden. Siinä samassa sain maistiaiseksi* myös toista heidän teetään, nimeltään Stockholm. Tästä tuli heti suosikki-aamuteeni. Aamuisin kaipaan mustaa teetä, en liian maustetta, mutta kuitenkin jotain muuta kuin sitä ihan maustamatonta mustaa. Tämä on juuri se.

- En ehkä IKINÄ kyllästy tähän Marimekon lakanakuosiin, joka on vuosien takaa, mutta yhä vaan niin kaunis. (Enkä kyllästy noihin karvavarpaisiinkaan).

 

*tuotteet saatu testiin blogin kautta. Kiitos!

 

Lue myös:

Keltaiset kevätsuosikit

Mustavalkoiset ikisuosikit

 

----

 

Current blue favorites:

Jacarandas & that building.

These teas by Nord-T*

This serum by Skincode*

My old Marimekko sheets (Still love that print. And those hairy paws).

Finnish candy (Always & forever).

*gifted



 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Seitsemäntoistavuotias kissani tahtoo nykyisin joka aamu aamupalaa kello kahdeksan.
Minä en haluaisi aina herätä vielä siihen aikaan.

Tai herääminen on ihan ok, mutta joskus sitä tahtoo viettää ensin vartin sängyssä puhelimen kanssa. Sitä kissa ei ymmärrä. Tai siis ainakaan aamuselfieiden merkitystä.

 

 

Ei se aina noin kiukkuinen ole.

 

 

Ps. Mulla ei ole oikeasti outoa kielipaisetta. Se on joku heijastus :D

 

----

 

Living with a grumpy (morning) cat

 

 

Share

Pages